Mielen, sielun ja ruumiin lepoa

Tauko tekee terää ja tauko piristää!
Kun männäperjantaina läimäytin läppärin kannet kiinni, vasta tänään niitä seuraavan kerran raotin. Ihan tietentahtoen ja tarkoituksella.

Viikonloppu meni täysin perheelle ja hyvä niin. Tarpeeseen tuli lepo ja lepuutus.
Tottahan toki kaikenlaista aktiviteettia viikonloppuun kuului, ei sitä sentään ihan kokonaan pyjamapartyksi viety. Tai saatu viedyksi... yritys oli kova ja laiskuus huipussaan.

Lauantaina otettiin tuntumaa paikalliseen (toiseen niistä) ratsastustarvikemyymälään ja kieltämättä valikoiman laatu ja runsaus yllättivät. Positiivisesti. Hintatasokin oli sen verran järkevä (ja se on kuulkaa hevostarvikkeissa ihme), että taatusti tulen hankintoja keskittämään tähän nimenomaiseen puotiin.

Ja nyt turhamainen tekstiiliratsastaja tunnustaa. Minun niiiiin teki mieli hankkia yhtä sun toista talliuskottavaa kampetta, itselleni. Vaikka tallikäynnit rajoittuvat nykyisin perillisten kyyditykseen ja satunnaisiin rapsutteluihin. Ne ovat kuitenkin niin toimivia, istuvia ja mukavia ne ratsastuskamppeet. Eikä kyllä pöllömmän näköisiäkään.

Onneksi kotoa löytyi vielä vanhaa varastoa niin untuvia, pipoja kuin rukkasiakin. Pakkanen kiristyi vallan muikeisiin lukemiin. Tänäänkin aloiteltiin aamua -24 lukemissa. Aamukahvia keittimeen latailin steppaillen, villasukat olisivat olleet niin tarpeelliset ja onneksi löytyivätkin pian. Iltapuhde meneekin puiden roudaamisessa ja torpan lämmittämisessä. Onneksi riihessä on vielä mistä ammentaa ja lisää puita hakumatkan päässä.

Pakkasen takia tehtiin pieniä uudelleenjärjestelyitä kanalaumassa. Silkkikanalassa alkoi henki huuruta ja vesi jäätyä. Lauantai-illan kolttosiksi pakattiin silkkiset pahvitoosaan ja kiikutettiin pihan poikki. Pimeä tasoitteli vieraat hajut ja aamulla tyytyväiset silkit tepastelivat chaboparvessa.

Koirakaan ei oikein viihdy pihalla, ihan pakolliset pisut vaan ja pikapikaa takaisin tupaan. Kissoilla ihan samat kujeet. Julmalla mourulla huutavat ovella jos ei hetioitis aukene. Elli toki haahuilee omiaan jos ulos uskaltaa.

Naapuritalon vanhapari kävi adventtikahvilla. Oli mukava kuulla juttuja ja tarinoita torpan menneiltä vuosilta ja pitäjän historiaa laajemmaltikin. Kovasti toivottelivat hevosetkin tervetulleiksi mäelle. Lupasivat omatkin maansa ratsastuskäyttöön mutta sillä ehdolla, että hevosta pitää käydä heille pihalla asti näyttämässä. Sopii sopii, sitten kun joskus on mitä näyttää.

Nyt ei enempää. Netti tökkii jopa täällä keskikaupungin humussa. Pakkanen vissiin hyydyttää valokuidut ja muut verkot. Tämäkin on jo toinen yritys kun kokeilen kuulumisia maailmalle päivittää. Toivottavasti nyt onnistuu edes tekstiyhteys, kuvayhteydessä pätkii pahan kerran.

Oikein kirpeän pirteää talvista viikkoa, tasapuolisesti talvisäätä kaikkialla.
Adios bananas, tontutkin jo kurkkii!