Välipäiviä

Nämä kuumeilupäivät voisi todellakin jättää väliin. Autokuumeen ja muiden sellaisten mukavien ja hytisyttävien kanssa toki voi elää. Ne tekevät elämästä hauskaa. Mutta klöntti kurkussa ja jäytävä lämpöily kuuluu sarjaan eniten v*tuttaa.

Eilen raahauduin kampaajalle, sitähän ei peruta niin kauan kuin pää harteilla keikkuu. Sen jälkeen olikin kiiruhdettava ponikerhon loppunäytökseen. Voi että ne on herttaisia, ne poniinit! Pikkuisia karvaturreja, römppävatsa ja tappijalat. Tästä toki tulee mieleen bloginpitäjän perhepotretit, ollaankohan sukua shettiksille?

Kuva on tumma ja niin on ponikin eikä mulla ollut uuden salamani manuaalia mukana. Eikä tosin siinä pakkasessa viitsinyt näpertää pikkunamiskoita paljain näpein. Ihan vain rukkasilla räiskin menemään. Onneksi joku ponikin osui salaman eteen.

Kotimatkalla sain kuulla sata ja kaksi hyvää syytä miksi meidän pitää hommata shettis. Tai mieluummin kaksi. Ylivoimaisesti paras veto oli kasvimaan kyntöhommat. Lannoituskin sujuu samalla kun poni päästelee papanat samoin tein. Ja nämä meidän tilukset eivät todellakaan ole niin suuret, etteikö täällä selvittäisi ilman työhevosta. Noh, perilliset ovat samasta puusta ja tiedän, että tässä vielä ponikaupoille päädytään. Toivottavasti ei nyt ihan vielä, ei edes ensi vuonna.

Poniravikursseille olisi nyt päästävä. Senkus vaan, hyvähän se on kun penskat harrastavat mieluisia asioita.

Hyvin menneen ponileirin päätteeksi kurvasin ratsutarvikeliikkeeen pihaan ja vein likat fleeceostoksille. Ja samoissa paidoissa ovat olleet eilisestä saakka.

Ilta menikin glögipannua väijyessä, flunssan torjuntaa tietenkin. Ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan kolistelin kaapin kätköistä jopa XO-pullon esiin, siitä vaan aimo luraus glögilitkun sekaan. Konjakin Ystäville tiedoksi, viskiähän minä kaadan myyräkarkoitteeksi ;-)

Kieltämättä olo korjaantui, onhan se pienessä hönössä hauskempi sairastaa.

Tänään ei kuitenkaan ääni kulje senkään vertaan. Pitää vissiin hakea vielä optimaalisemmat säädöt glögin ja konjakin välille. Tietää testailua täksikin illaksi.

Huomenna on tosin tarkoitus antaa Iso-J:lle ansaittu vapaapäivä ja mennä itse töihin. Joten ei sitä liemilääkettä passaa hörppiä liikaa.

Jouluvieraatkin lähtivät kotimatkalleen. Tuli hiljaista. Ja tuli lumisade. Mutta se oli vähäinen näytösluotoinen sade, hädin tuskin kolmea senttiä pumpulilunta. Juuri sopivasti kuitenkin peittämään Nassen huolella merkkaamat jäälyhdyt. Inha kusenkeltainen jäälyhty on kirkkaassa päivänvalossa todella ruma. Todella.

Vähitellen täällä siirrytään arkeen. Ehkä näkyvin muutos on joulukuusen uloskantaminen. Se varistaa nyt neulasiaan niin huolella, että Loppiaisena meillä on pelkkä koristeltu ranka :-(

Äitikullan kuusi senkus tönöttää tyylikkäänä. Ja ihan sama sulatusaikakin oli molemmilla. Outoa. Outoa oli kyllä viimekesän hellekausikin, pakostahan se näkyy puiden outona käytöksenä.

Perilliset valittavat tekemisen puutetta. Huomenna on onneksi heppakerho kotikylän tallilla, pääsevät taas touhuamaan.
Ensi viikkohan heillä olisi vielä ihan kokonainen lomaviikko, en suoraan sanoen vielä tiedä, mitä ohjelmaa pystytään järjestämään. Töitäkin kun pitäisi ehtiä tekemään.

Pitkäkilpisten autojen letka vyöryy rajan yli ja se tietää töitä. Nyt olisi eurot kerättävä kuleksimasta. Harmi vain, että jäi venätän opiskelu lukioaikoina vähän muiden kiireiden taustalle. Nyt olisi pasalhstalle ja muille ilmaisuille tarvetta. Harasoo.

Nyt olisi kuitenkin maltettava huilata kun kerran rokulipäivää vietän.  Tässä malliksi Veli Winstonin lempiasento. Katti makaa ketarat oikosenaan sylissä ja yleensä jopa kehrää täydellä teholla. Aivan käsittämätön kumieläin. Rentoa elämää sinullekin, moikka!