Mitä muikeimmat, nakinhuuruiset ja lihapullan makuiset onnittelut Nasse-rekkuselle.
Jätkä pääsi tänään aikamiesten sarjaan, viides syntymäpäivä!
Kauas on Espoosta alkaneen yhteisen taipaleemme aikana kuljettu ja paljon on yhdessä koettu.
Nasse jatkaa enemmän kuin ansiokkaasti koiraysvävieni sarjaa, pörröisestä samojedista isoihin airedaleihin ja nyt sokerina pohjalla, pikkuinen ruskea rutinoffi.
Eipä voisi ihminen koirakseen pätevämpää kaveria saada. Koiranvirka kotitorpalla on vallan vaativa urakka ja täyspäiväinen työ. Nassen työpäivä on onneksi hyvin venyvä käsite ja toimenkuvakin vähän inspiraation (ja säätilan) mukaan. Mitä milloinkin.
Olennaisinta koiranviran asiallisessa hoitamisessa on kuitenkin muistuttaa ihmisväelle, että koiran säännöllinen ruokinta laadukkailla ravintoaineilla on ensiarvoisen tärkeää. Väsymättä koira jaksaa meitä asiasta muistuttaa ja kyllä sokeakin näkee otsallaan milloin koiralla on ruoka-aika, koiran vatsakello on pelottavan tarkka.
Nassen mielestä laiha koira on talolle häpeäksi. Sitä taakkaa onneksi voi vältellä ja koira kyllä pitää huolen ettei olennainen unohdu. Ei sovi myöskään unohtaa hyvän koiran lisää kuten lettuja, makkaranpätkiä tai mitä nyt sattuu näpistä tippumaan... kaikki käy paitsi codetabsit, sen sylki pois äärimmäisen tyrmistyneenä. Älköön kukaan kysykö miten semmoinen koiran kitaan joutui...
Tallikaveriksihan Nassiainen aikanaan hommattiin. Hirvihälyttimeksi pimeille taipaleille ja muutenkin seuramieheksi. Tallinmäen koiralauma opetti pennukan tavoille ja Harmaa Hevonen kertoi hevoshommista. Heiniin ei sovi kusta, sen oppi Nassekin, kerrasta.
Joskus yritin laskeskella kuinka monta kilometriä koira tallireissuilla saikaan liikuntaa, mutta aivokapasiteettini rajallisuus iski seinän pystyyn oitis. Pelkästään pitkän maneesin ympärijuoksu, tunnin ajan hevosentahtisesti teki hommasta maratooniin verrattavan suorituksen, lähes päivittäin.
Joku Asioista Hyvin Pihalla ollut taho luokitteli Nassenkin ns. asustekoirarotuihin joita tädit kainaloissaan retuuttavat muka-hevosharrastajan tavaramerkkinä.
Joo joo ja pitkä nauru päälle... Eihän me koskaan ole kettuluolille joudettu, mutta supia kuritettiin maneesimäellä moneen kertaan. Asustetta kerrakseen olisikin ollut supirotsissa, koiralla. Mutta turkis jäi saamatta, toistaiseksi. Ja pitää tyytyä noihin duunarireleisiin, oransseihin piharotseihin ja Mastan miniloimiin.
Moninaiset ovat Nassen puuhat, kanojen laskennasta kissojen kaitsentaan. Liikkeentunnistimena toimiminen vaatii valppautta ja varjona seuraaminen pitää kuljettimet kiireisenä lähes koko päivän.
Remmissä ja valjaissa liikkuminen on nykyään harvinaisempaa hommaa, harrastelua lähinnä. Vapaana kirmaillen, mutta toimintasäde riitävän laajana pitäen pysyy koirankin mieli virkeänä. Ei se ihme, että iltakierroksen jälkeen heittää nahkansa mattoon hyvin mielellään. Välillä nukkumapaikaksi pitää valita sohvan selkänoja, välillä kulkukoirafiiliksen viemänä maataan kovalla lattialla. Ei voi tietää mikä tuuli milloinkin pienen koiran ajatuksia hämmentää.
En voi parempaa kaveria toivoakaan. Böörderissä on oikeastaan kaikki olennainen, koirakansalainen parasta laatua, siihen kainaloonkin mahtuvassa paketissa. Eihän tuommoinen arkisen näköinen ruskea rakki mikään silmän ilo ja sohvan kaunistus välttämättä ole. Riippuu niin soffasta.
Mutta se, mitä meidän kaikkien tulisi viisailta koiraystäviltämme oppia, se on utelias ja elämäniloinen asenne. Ikinä ei voi tietää mistä herkku suuhun tipahtaa. Paras pysyä silmä tarkkana!
Toivottavasti Nasse kuljet kanssani vielä kauan! Hyvää syntymäpäivää rakas rähjä pikkurekkunen, tänään saat nakkikäädyt kaulaasi ja kinkkuruusukkeet illalliseesi. Ja huomenna mennään parturiin ;-)
~Lovella, mamma~
Nasselle SUPERSUURET synttärionnittelut Kumi-tädiltä, joka taitaa muuten olla osasyyllinen Nasse-nimeen mutta ei nimi miestä tai koiraa tässä tapauksessa pahenna vaan kruunaa. Nasse, olet todella todella SUPERREKKU, toivottavasti Mamma Hirnakka :)))) välittää sinulle nämä onnittelut. Nemppalassa on kylmä pakkasää, hrrr...kynttilät onneksi valaisevat iltaa. Täällä töiden lomassa pitäisi puuhastella varmaan joulujuttujakin. Hugs!
VastaaPoistaKoskettava kuvaus kerrassaan. Nasse saa viettää synttäreitä kybällä ja suuressa respektissä. Onnea Majakarin väeltäkin! Viisivuotias on pahimmat kolttosensa jo tehnyt ja viisastunut huomattavasti murrosiän melskeistä.
VastaaPoistaMeillä mukavasti lauhtui jo vähemmäksi kuin -10 astetta. Leppoisat kelit.
Nyt minä kellahdan hetkeksi vatsani viereen. On niin tuhoisaa tehdä aamukahvin varassa töitä ilta kuuteen asti. Sitten on nälkä. Iso Nälkä. Nyt ei ole nälkä. On vatsa tupaten täynnä.
Nasselle paljon, paljon rapsutuksia synttäripäivänä ja muutenkin! Olen pitänyt Nassea kerran sylissäni Espoossa. Nasse kulki päivisin äitisi kanssa Rantaraitin metsäpolkuja. Äidillesi myös paljon terveisiä!
VastaaPoistaHänen kanssaan juttelin silloin tällöin omaa borderiani ulkoiluttaessani. Ehkä äitisi muistaa...
Tämän(kin) päivän sankari lähettää kiitoksensa vipattavan hännänpätkän heilutusten muodossa. Ja kierii taas kerran, nyt lattialla lelujensa päällä.
VastaaPoistaIhan outo tapa sekin, ilmaista hyvää mieltään kierimällä? Voisikohan arvoisa rouva kasvattaja kommentoida jos kanavalle osuu? Onko rotutyypillistä käytöstä vai ihan vaan suvun omia hämäriä hommia?
Iloiset vilkutukset Anonyymille, kyllä minäkin muistan teidät! Kiitos paljon terveisistäsi ja varmasti välitän viestisi Äitikullalle heti aamulla. Lämpimät terveiset myös sinulle ja borderillesi. Kerrothan terveisemme Laurinlahden joutsenille, sitten kun ne taas keväällä tulevat. Kevään airuet joita aina odotimme ja joita ilolla tervehdimme.
Pakko on muuten tunnustaa, että synttärisankari kärvistelee juuri tällä hetkellä ulkona. Panin hetkeksi pakkaseen tuulettumaan kun tuvassa alkoi käryämään koirapäästöt turhan stydisti *phyyyh*
Nyt vilkaisu muualle nettiin ja sitten tuttuun osoitteeseen, petipunkkaan oikoseen ;-)
Onnea Nasse-sedälle myös täältä Aurinkovuorelta, jossa koiruus kasvatti kuntoaan mäyräpainilla ; )
VastaaPoistaJa emännälle tiedoksi; kieriminen taitaa olla lajityypillinen ominaisuus ärriereille.
Meidänkin mymmeli tuntuu olevan enempi ketarat ojossa taivasta kohden kuin alassuin.
Kesällä se kaivaa kivet maasta, nuolee ne ja lopuksi kierii ne "kuoliaaksi". Talvella kivien virkaa toimittavat pehmolelut, jotka saavat kyytiä ja kierimishoidon.
Outoja ovat. Ärrierit.
Hei vielä
VastaaPoistaKiitos terveisistä! Muistan teidän ja meidän ensitapaamisen siellä Kivenlahden jäällä. Nasse oli ihan pentu ja sillä oli beige-villanuttu päällä.
Valitettavasti täytyy kertoa, että mulla ei ole kultaista borderiani enää. Vajaa kaksi vuotta sitten päästin sen pois allergian ja vasta myöhään todetun synnynnäisen suolistovian vuoksi. Kovasti vieläkin sitä kaipaan, mutta elämä menee välillä toisin kuin itse tahtoisi.
Tervehdin mielelläni puolestasi Laurinlahteen keväällä palaavaa joutsen-pariskuntaa. Samaa pesuetta ollaan varmaan suurella mielenkiinnolla seurattu. Tosin mekin ollaan muutettu Kivenlahdesta vuosi sitten pois, mutta silti käydään kävelemässä aika usein siellä rantaraitin maisemissa.
Mykavaa joulunodotusaikaa sinne pohjoisempaan Suomeen!
Terveisin
Liisa
Isot isot onnittelut Nasselle! Miehen ikään on poika päässyt!
VastaaPoistaOlisipa joku opettanut meidän Fredillekin, sen mitä heinien päälle ei saa tehdä...;-) Meidän harmaa herrasmies on aivan liian pehmo komentamaan koiraa.
Tänään tuli harrastettua itsetuntoa kohottavaa ratsastusta siististi sisätiloissa. Aavistuksen palasi usko mahdolliseen kehittymiseen ratsastajana, mutta koville se ottaa, hemmetti. Siitä sitten sisuuntuneena ajoin Porvoon uuteen ratsastustarvikeliikkeeseen. Itselle tarttui mukaan kaunis kaulahuivi, kimolle tilasin tolkuttoman kalliin enkkufiltti-ratsastusloimen ja vielä jäi mieltä painamaan ostamatta jäänyt tosi makee hienosti ratsastukseen sopiva pitempi talvitakki. Mikä se on ihmiseen mennyt, kun juuri muuta en osaa nykyisin ostaa kuin ratsastuskamoja? Siis vaatteita ratsastukseen ja tallille, mutta ei mitään ns. siviilivaatetta. Toisaalta, missä mä niitä käyttäisinkään...? :-)
Täällä taitaa mittari lähennellä jo miinus kahtakymmentä. Kylmenee kylmenee...on siinä toki se hyvä puoli että näin kylmällä ei ehkä tule lisää lunta. Huoh.
Terkkuja päivänsankarille ja muulle perheelle kans!
Metka juttu tosiaan tuo (pikku)ärrien kierimishomma. Ei airedalet kierineet?! Eilen Nassemies sai syytä piehtarointiin, ei pelkkään hyvän mielen kihnuttamiseen. Trimmattu turkki ilmeisesti nahkan kinnaamaan ja sitä piti sitten lumipiehtaroinnilla lievittää. Hyvä tuli. Särmän näköinen rekku ;-)
VastaaPoistaNassen pikkuinen villanuttu taitaa vielä olla tallessa, se jonka Liisakin muisti. Se nuttu odottaa uutta pientä bördseriä sisäänsä...
Haikean luopumisen olette joutuneet kokemaan, pienikin koira jättää ison aukon.
Paplu, mulla oli kuule oikeassti opetteleminen vaatteiden hankinnassa, sen aktiivisemman ratsastushousukauteni jälkeen. Takkiakaan ei oikein osannut pitää, toppaliivi kun oli ainoa oikea.
Ja arvaapa korskahtiko vanha sotaratsu innosta kun pääsi taas hevosvarusteliikkeen rekkejä pöllyttämään ;-)
Ja kyllä vain, hajuvesien maailmakin aukeni aivan uudella tavalla kun Eau de Horsepower ei ollutkaan se päällimmäinen nenään pelmahtava aromi kaikissa vaatteissani...