Kierrätys -se vasta käy kalliiksi

Kylläpä käy lamantappotalkoot työstä. Ja kalliiksi. Ja kiirettäkin pitää.

Aikaa on nytkin käytössä todella rajallisesti, kellokin kipaisi keskiyöhön. Nukkua pitäisi tai aamulla menee nuokkumiseksi. Ihan vain ajatusten selventämiseksi kirjailen vähän muistiin päivän hailaitteja.

Perilliset hakivat välitodistuksensa ja hyvät arviot saivatkin. Molemmilla tasainen rivi siellä paremmassa reunassa. Kelpo tenavia. Isompi kantaa huolta (jo nyt??) onko todistus riittävän hyvä. Hän meinaa vaihtaa koulua ensi syksynä. Kaupunkiin mielii ja venättä lukemaan. Kunhan ei vain olisi potentiaalinen ylisuorittaja kympintyttö? No ei jos äitiinsä tulee ;-) Pidetään nyt silmällä ja mikäli huoliryppy kulmien välissä syvenee, on koetettava höllätä stressiruuvia.

Koskapa Iso-J on jo vallan pätevöitynyt puotipuksu, hän sai kunnian aamunavaukseen ja mie jäin vetelehtimään pyjamapartyihin. Eihän sitä kauaa tullut luppoaikaa koska aikataulu oli melkoisen kireä. Joten postin kautta tuhannen faartilla kaupungin kiireisiin. Sinne jäi kahvikin pöydälle jäähtymään kun pienyrittäjä singahti hankkeilleen.

Päivän aikana ehdin kuitenkin nappaamaan liki lennosta kolme lampaantaljaa. Nyt mulla on itäisen Suomen retein keinutuoli, kahdella taljalla pehmustettu. Ihana keinuva pesä. Äitikulta otti kuljetukseen kolmannen, veikkaan että Patsymummo nukkuu yönsä mukavasti.

Virallisen työsuoritteen jälkeen ajettiin renkaat soikeina elektroniikkamarkettiin kierrätyksen nimissä. Nähkääs päätimme antaa Äitikullalle telkkarin joululahjaksi. Ja sehän vaatii uuden hankintaa.

Iso-J perusteli 46 tuumaisen televiissorin hankintaa ikänäköteemalla. Että iso mies ja ikänäkö vaatii isomman kokoluokan telsun. Daah, ihan hemmetin huono tekosyy. Mutta niin omaperäinen että pakkohan se oli suostua.

Seuraava "kierrätyskohde" olikin läppärikauppa. Kas kun perilliset ovat Erinomaisen Hyvällä Käytöksellään ansainneet tämän vanhan läpykän. Ja minunhan on silloin pakko hankkia uusi.
Voi kuulkaa se onkin kaunis. Kuin koru. Valkea, ihana The Jouluomena. Apple Macbook *pusipusi*. Tänään sain mukaani vain kuitin. Huomenna voin hakea asennuspalvelusta viritetyt vehkeeni. Olo on kuin vastarakastuneella. Auvoisa.

Niille vehkeille pitäisi kuitenkin tehdä samat kuin Tita teki yllärikameralleen. Hellin kätösin kiedon  paperiin ja aattona sitten perin hämmästyneenä saan avata litteän pakettini.

Onko tämä nyt oodi itsepetokselle vai vain epätoivoinen yritys esittää täyspäistä. Ettei nyt ihan virkaholhoojalle tarvitsisi valtakirjaa antaa... 

Iso-J tuskin käärii omaa ylläriään yhtään mihinkään, helevetillisen paffiloodan sisältö vaatii pientä viilausta tv-huoneen kalustejärjestykseen. Sitten se todellakin on tv-huone. Hallitsevin elementti on tv. Huokaus... jatkossa leffojakin pitää katsoa ne daijut 3d-lasit silmillä.

Nyt olisi syytä suunnitella kuusensuojelustrategia, Elli kiertää kuusta kuin kissa uutta kuusta eikä tuo ilme Neiti Kaikkitaitavan kasvoilla tiedä joulurauhaa. Kuuselle ainakaan. Winston ja Milton ovat kuin kaksi Viidakon Ykää, valmiina tarttumaan liaaniin. Kimmeltävään köynnösliaaniin.

Uuneista leviää tupaan jo ihana laatikoiden löyhähdys ja pöydän yllä killuvat jouluappelsiinit neilikkaterästeineen tuovat omat tuoksunsa tuvan tuoksuilmastoon. Tää lähtis nyt, keikkaa pukkaa ja hommaa riittää. Onhan tässä vielä yötä jäljellä.

Heippahei ja huomenna lisää!