Mainio Marraskuinen päivä

Aaaaaatshiiii!

Mikä mahtavin sää ulkoilma-aktiviteettien kannalta. Yöpakkasen jäljiltä kohmeisena rapiseva maa, kuulas ja kirkas auringonpaiste ja sininen taivas! Voiko ihminen enempää pyhäpäivälauantailta toivoa? Olettaen, että ns. perusasiat kuten terveys ovat kutakuinkin säädyllisessä tilassa. Siis ulos ja kamera laulamaan. Kuka kehtaa moittia Marraskuuta tämmöisenä päivänä?

Veli Winston touhusi innolla kamera-assarina ja tutki mm. kuvauskohteet innokkaasti, syöksymällä kuvauksellisiin heinärytöihin ns. ruohonjuuritason hommiin. Kuvassa assistentti aivastaa, meni kuuralunta nenuun.

Kuka toiselle kuoppaa kaivaaa

Nasse puuhasi eteläpellolla, tuoreita myyränkekoja ja hiirien yöpolkuja avatessa kului tovi jos toinenkin. Veli Winston ojensi auttavan tassunsa ja roplasti tunnelia toisesta päästä auki. Liikuttavan saumatonta yhteistyötä. Olen ylpeä omistani *pusuhymiö/sydänhymiö*

Elli tosin murjotti perin juurin loukkaantuneena yläkerrassa vuodevaatelaatikossa. Ajelin kissalössin pihalle kl. 7.40 kun ramppaaminen ja riehunta yltyi infernaalisiin mittoihin. Ja Elliparka joutui olemaan ulkona melkein tunnin! Veli Milton harhautti Ellin ja kipaisi mummolaan päiväunille.  Se poika se pitää omasta persauksestaan huolen aina.

Ellihän kyllästyi Winstonin pöhkistelyihin heti ja istui loput ulkoilusessiostaan salavan oksalla.
Ei ehkä ihan penaalin terävin kynä tuo meidän Elli. Mutta saa aina kaiken anteeksi koska on niin soma, söpö ja suloinen.

Vattumaan tukilankku uudessa kuosissaan

Torpan lämmitystä lukuunottamatta mitään ns. pakollisia kotihommia ei tälle päivälle ollut agendassa joten hyvillä mielin sai vötkistellä omiaan. Käytiin Iso-J:n kanssa lähimetsäkierroksella. Ei me sitä viekasta urosnallea nähty, olisiko sitten kuitenkin rojahtanut makuulle? Kierrettiin metsän keskellä oleva peltotilkku ja Nasse ajoi rusakkopuppea takaa, eestä ja taas takaa.

The metsäsika (etualalla)

Totesin lähimetsän takapellon ja metsätiet varsin inspiroiviksi ratsastusreiteiksi. Meneehän tässä toki vielä jokunen vuosi ennenkuin meillä on kelpo hevonenkaan metsäreissuille. Sitä ennen juoksutetaan metsäsikaa eli Nassea. Kissat oli muuten pakko teljetä tupaan, olivat kovin hanakasti tulossa mukaan. Paitsi eräs jolle riittää söpöys, suloisuus ja sievistelytaito.

Raahasin metsästä vinon pinon metsäkoneen rouhimia havuja. Ja vielä muutaman rimpsun liekoa. Jos joku joskus jaksaisi väsätä niistä vaikka oveen kranssia? Suhtaudun vallan realistisesti omaan jaksamiseeni joten pakkasin nipun havuja autoon ja sitten lähdettiin Äitikullan kanssa viemään kynttilöitä kirkkomaalle.

Pohjoisesta nousi pilviä

Kukkatalolla totesin, että kannatti raahata havut metsästä, 4,50 € per nippu (pieni) luki eräässäkin hintalapussa. Eivätkä kyllä olleet callunatkaan enää torihinnoissa. Pari vähemmän ravistunutta napattiin mukaan. Vähiinhän ne käyvät ennen loppumistaan, siniseksi värjättyjä näkyi olevan valittavaksi saakka. Teki mieli vähän pyöritellä päätään nykymenolle, mutta mikä minä olen kenenkään kauneuskäsityksiä moittimaan.

Kotiinpäin ajellessa lumisade sakeni, hauskaa kuivaa mutta tiuhaa sadetta. Totinen sade!
Nyt onkin loistavasti ilta aikaa venytellä soffalla, köllötellä tuvan lämmössä ja nauttia laiskanpäivästään. Huomenna ohjelmassa olisi vähän töitä ja jotain muutakin puuhaa. Mutta se vasta huomenna.

Pakastetilli

Torpan koiraluku tuplaantui, vain väliaikaisesti. Nasse-setä on tällä hetkellä tajunnan tuolla puolen eikä Bob näytä yhtään sen terävämmältä. Ovat ilmeisesti juosseet kokonaisvaltaisesti ja riittävästi. Hyvä homma, eipä tarvitse lähteä iltalenkille. Pihakierros riittää tänään.

Nyt on aika näpsäyttää läppärin kannet kiinni ja keskittyä olennaiseen, laiskotteluun ja lepopäivän viettoon. Päivän ns. virallinen osuus on takana. Illalla tyrkkään paistin uuniin, nyt on vielä turhan kuuma kun hiiletkin hehkuvat tulisen oransseina.

Että lepo vaan sinnekin!