Se on nyt sitten neljännen virallisen vuodenajan hetki. Lunta on maassa nätti kerros ja pakkasta kirpeät kymmenkunta. Enempää ei just tähän tarvittaiskaan, viima suoraan Siperiasta lisää pakkasen purevuutta potenssiin paljon.
Havahduin eilen talvihorroksestani taas moneen "kyllä näin on aina ennen tehty" -asiaan. Tänä vuonna kaikki näyttää olevan toisin. Ja jos nyt ei kaikki niin moni juttu ainakin.
Otetaan nyt esimerkiksi ihana perinne, beaujolais nouveau -viini. Vuoden tapaus, hauska talveen siirtymisen merkkipaalu. Marraskuun kolmantena torstaina julkaistetaan nuorista viinimehuista se, joka edes jotenkin viiniä muistuttaa. Viime torstaina, virallisena beaujolais-julkkarina oltiin läntisessä naapurissamme jossa ei ainakaan kovin näkyvästi viinejä hehkutella. Ovatko havahtuneet winebaglady -ongelmaan?
Että jäi sitten se julkkaritilaisuus silleen. Enkä tälläkään viikolla ole ehtinyt/muistanut/pitänyt tärkeänä mainittua viiniä maistiaisiksi noutaa. Ehkä tänään? Ehkä ei.
Muitakin esimerkkejä suoraan elävästä elämästä aiheeseen liittyen olisi mutten nyt lähde niitä enemmälti ruotimaan. Pointti tuli ehkä jo?
Elämä muuttuu ja me sekä maailma sen mukana. Se mikä ennen oli must, ei välttämättä enää olekaan niin must. Armollistako? Joo, ehkä. Mitä vähemmän ihmisen on pakko tehdä mitään, sitä helpompaa ja vapaampaa ihmisen elämä kaikista turhista, itse asetetuista rajoitteista on. Laiskuuttako? Juu, sitäkin. Laiskuus on luova tila mutta minun tilani lähentelee iltaisin koomaa. Ei jaksa ei pysty ei kykene. Marraskuu vaatii veronsa.
Mutta perinteet, ne ovat oikeasti vaalimisen arvoisia. Paitsi että tuo Beaujolaisperinteeni ei ilmeisesti ole ollutkaan mikään pysyvä homma.
Nähtäväksi jää miten perinteistä vapaan loppuvuoden vielä vietänkään. Loppujen lopuksi ihminen pärjää aika vähällä. Enkä onneksi ole orjuuttanut perhettänikään pakollisilla ja virallisilla Meidän Perheen Perinteillä. Vapaat sielut nauttivat elämästä ilman kahlitsevia pakkojuttuja.
Tuskin tämä mitään elämään kyllästymistä on, ehei. Nyt vain on jonkinlainen hiljainen kausi uhkean kesän ja kiireisen syksyn jälkeen. Talvikooma? Jonkinlainen pienen ihmisen protesti, yksilön kapina...
Tulevana viikonloppuna alkaa kuitenkin Jouluperinteiden vaalimisen aika. Senkin teen rennolla otteella ja turhia niuhottamatta. Tietyt adventinajan koristeet kaivelen esiin. Ja neljä hienoa steariinikynttilää, niitä joiden reunoihin muodostuu lopulta ihanat pitsikuviot.
Joulukoristeiden suhteen tarvitsen hidasta toleranssin kasvatusta. Räikeät ja koreat pallorallit jääkööt ihan aattoviikon asioiksi. Nyt riittää kynttilät ja pari vanhaa helyä kimmeltämään. Ja kukkia, niitä pitää olla. Hyasintteja ja ritarinkukkia ei voi olla liikaa. Valitettavasti olen Jouluruusulle niin allerginen, että ne pääsevät meillä vain ulkokasveiksi.
Viikonlopun ohjelmassa on mm. kanalan siivous ja joitakuita muitakin rästiin jääneitä kodinhoitohommia. Sekä mac-kaluston vaihto. Se vanha äksy snobikone siirtyy kierrätysmateriaaliksi ja Ärjyvän tehokas Powermac pääsee töihin. Kunhan ensin saisin keploteltua kaikki kuvatiedostoni vanhuksesta talteen. On se kyllä vaatimattoman pienyrittäjän erikoisbonus, että mainosmaailmassa tavara kiertää nopeasti, reilun vuoden vanha tietokone on jo ylijäämäkamaa... Kera suuren kiitoksen, lämpimät ajatukset sinne etelään!
Ihanaa kun jää kenties muutama valoisan ajan tuntikin, pitää taas kaivella kamera esiin ja räpsyttää urakalla, arkistoon asti. Tähän postaukseen ei kuvia siirtynyt. Yritin kyllä kaivella pari vuoden takaista räpsyä mutta kun ei siirry niin ei sitten.
Vuoden takaisista kävijämääristä ollaan loikattu blogissakin ihan uusiin sfääreihin, nyt jo yli 14000 käyntiä. Melko paljon se kyllä on *silmien pyöritystä*
Ja taidanpa kuitenkin kotiinlähtiessä kurkata viinikaupan tarjontaa, ehkä Beaujolaishyllystä löytyy vielä yksi lekkeri maisteluun? Voihan sitä kohottaa perjantain kunniaksi maljan. Perinteille :-)
Heippa ja hippa!
PeeÄääs:
useimmat tietävät mikä on kantani photoshoppiin ja muuhun paranteluun. Tässäpä linkki Oddee-sivustolle jossa on näitä photoshoppailun kukkasia:
http://www.oddee.com/item_97271.aspx
Että silleensä, ja noille photoshoppareille joku vielä maksaakin... *oi aikoja, oi tapoja*
Hihittelin hiljaa mielessäni kun älysin, että perilliset, nuo ponityttötarmoa puhkuvat isänmaan toivot, lähtevät tänään perjantaiseen tapaansa tallille iltakerhoon.
VastaaPoistaSiinä alkaa poniglamour rapista hyytävän tuulen myötä -jos sitä noilla omillani ikinä on ollutkaan.
Tietävät myös sen, että maneesi on ratsastusharrastuksen kannalta oloissamme saavutettu etu.
Sen tietävät myös ne, jotka aikansa säiden armoilla reuhattuaan pääsevät vihdoin inhimillisiin oloihin harrastamaan. Jo muuttuu ääni kellossa kun omalle kohdalle fasiliteetit osuu ;-)
Meillä kotiharrastajilla ei taida ihan lähivuosina olla luvassa muuta kuin kalliita unelmia... Elämä nii-in on!
Hyvää perjantaita Torpalle! Minä vietän pitkästä aikaa vapaata viikonloppua, sen kunniaksi hain Hubert ylkäni alkon hyllystä. Se lämmittää varpaisiin asti. Tässä hyytävässä viimassa se on luxusta.
VastaaPoistaNyt pitää hilpasta takaisin kaupunkiin katsomaan joulukadun avajaisilotulitusta. Toppahousut jalassa ja pipo syvälle päähän tungettuna.
Ja viimeinkin Hirnakka myönsi, että marraskuu voi käydä voimille! Tässä on minulle pieni henkinen voitto - minusta marraskuun voisi myydä ruotsalaisille ja ottaa vaihdossa toisen toukokuun. Tai elokuun.
VastaaPoistaTita, ei ei ei... Marraskuu ei sinänsä käy voimille, se on tämä päällehyökyvä kaamos :-)
VastaaPoistaEn sitten saanut sitä busoleeta haetuksi, zombiena lämpystin parkkihalliin ja marketin kautta kotiin. Nyt ehkä elpyy vähän. Sen verran, että uusimman Beckin jaksan katsoa. Ja sitten kiiruusti vällyihin. Se on hyvä paikka ihmiselle kaamoksessa.
Sain postia Suomen Yrittäjät ry:ltä. Ja pinssin. We-heeee!
... hmmm... toinen elokuu olisi kyllä kiva ;-)