Niitä näitä, kissanpäitä

Tässäpä Titalle ja toki muillekin kuvallinen tietoisku Hönö-Ellin maailmaan.
Elli on omituinen kissa. Rasvamonttuprinsessa joka ilmeisen mielellään kuuluu kissa-aateliin. En ole ikinä saanut jakaa tupani lämpöä näin erikoisen otuksen kanssa.

Alkukuukausien arkuus ja suoranainen säikkyys ovat historiaa. Ainoastaan imuri aikaansaa äkkilähtöjä vuodevaatelaatikon pehmeään piiloon. Elli on mielinkielin ja illinlillin. Hyrritystä, purruutusta ja vienoa maukumista.

Ulkoilu on lähes yhtä puistattavaa kuin imurin ääni joskin illan tullen Elli saattaa istua takaovella ja ilmeisen selkeästi odottaa, että ovi pimeyteen aukeaa. Kun vain jaksaa riittävän voimallisesti sitä tuijottaa. Samalla taktiikalla kun jääkaapista heruu lähes aina kinkunsiivu herkkupalaksi... Istuu vain ja odottaa. Ellin taivaasta sataa aina mannaa. Ja kinkkua.

Elli on kissa, jolla on pallo ikuisesti hukassa. Toisaalta, kun sitä vimmaamisen intensiteettiä seuraa hetkisen, ei asiaa tarvitse kummaksua. Elli on siirtänyt parkourin sisätiloihin ja kaikki pinnat käyvät kikkailualustoiksi. Hypyissä Elli on ns. challenged ja vaatiikin tikkaat tai askeleet liikkuessaan vertikaalitasossa. Horisontaaliliikehdinnässä ei ongelmia *rolleyes*

Toisaalta, Elli on oivallisesti oppinut käyttämään ihmisiä nostolaitteinaan ja yksinkertaisesti odottaa että hänet nostetaan kulloisellekin tasolle. Ja Elli osaa ilmaista hyvin selkeästi minne tahtoo.

Onkin tavallaan hämmästyttävää miten Elli on oppinut puhuttelemaan meitä ihmiskurjia. Me moukat emme koskaan opi ymmärtämään miten Elli sen tekee. Kenties tuo wanhan, säänpieksemän peräpohjalaisen kissasuvun hiljainen viisaus vaikuttaa meihin yksinkertaisiin talleroihin niin.

Mitenkäs se satu niistä sokeista hiiristä menikään... hmmmm?! Elli on pillipiipari!

Hiiristä puheenollen. Kun Veli Winston ja Veli Milton onnistuvat jallittamaan riihestä hiiren ja vingutusleikki on hurjimmillaan, purjehtii Elli paikalle ja syö poikien lelun. Rouskisrouskis hiiren häntä vilahtaa Ellineidin suupielestä ja jätkät eivät taaskaan tajua mitä tapahtui.


Tasan menevät nallekarkit, ainakin kun Ellin potista on kyse :-)

Pojat poloiset ovat antaneet Ellin ottaa primafelinadonnan aseman. Onhan Ellin prinsessaleikeissä jotain varsin herttaista ja huvittavaakin, meidän oma Krisse.

Ellillä on luonnollisesti oma lämpötyyny, tällä kertaa mallia Winston. Sitä voi muokata, myntätä ja vanuttaa mielensä mukaan. Lisäksi se antaa tasaisen unettavan hyrinäefektin johon kissaneidin on hyvä nukahtaa.

Kuvanottohetkellä koko kattilauma lojui tuvan lattialla leivinuunin edessä, sieltä kun levisi ihana lämmin henkäys tupakissojen leppoisaan iltapuhteeseen.

Aamulla vasta Elliä kidutetaan pakollisella ulkoiluvartilla, aika on todellakin saatu vnytettyä melkein vartiksi. Joskus se on 15 sekuntia joskus jopa minuutteja...

Välillä siellä ulkona vain ei pysty elämään ja silloin tehdään uukkari ilmassa. Ja taas kutsuu vuodevaatelaatikon pehmoinen suojaisa pesä.

Tämmöisiä kissanpäiviä se pikkuinen harmaa talipallon näköinen tuppo nykyisin viettää. Ei huolen häivää ja veljet hoitavat loput.

Korvapunkkikin alkaa olla historiaa, karva kiiltää ja tassujen koosta päätellen tulollaan on Iso Kissa. Justiinamummo on vielä helisemässä jahka Elli ottaa itselleen emännänavaimet. Ei pyydä, ottaa!

Kaikki hyvin torpalla tänäänkin. Lunta satelee hissuksiin ja Iso-J saapui juuri kotiin, vain lähteäkseen muutaman tunnin kuluttua puolen päivän pikareissulle Tampesteriin. Sitten onkin viikonloppu.

Ei paha. Ei.

Iloitkaamme siitä, hellurei! Hyvää yötä!