Onni on tukeva torppa

Raikasta ja reipasta maanantaita!
Mittarinlukemat olivat hyytävästi -22 eikä tuostaan näytä lauhtuvan. Keskiviikkona tuuli kääntyy Siperiasta länteen ja se tuonee meillekin lämpimän henkäyksen talvisäähän. Eletään toivossa -ja odotellessa kannetaan pölliä uuniin.

On se luojan lykky, että entivanhaan rakensivat kunnon taloja. Jykevää hirttä ja osaavat tekijät, sillä lailla sitä ennen talot tehtiin. Ja onneksi peruskorjauksen tekijäkään ei tinkinyt työn- tai aineiden laadusta, kunnolla teki, hyvin teki.

Torppa elää ja hengittää ja sopeutuu vuosi toisensa perään ilmaston vaatimuksiin. Talvikaudella työhuoneen lattiassa on vain yksi selkeä kylmä kohta, toinen moinen löytyy tv-huoneesta. Ja jos talvella laittaa marmorikuulan pyörimään huoneen ovelta, ei voi tietää minne se kierii, talo elää.

Tämä se vasta on kuvaava otos eiliseltä. Tirppoja ja tinttejä oli ruuhkaksi asti sekä tällä, että muilla tipubaareillamme. Ja kuvaan ei osunut ensimmäistäkään siipiveikkoa. Noh, aina ei voi onnistua, canonillakaan.

Jotenkin tuntuu hurjan hyvältä, että tämä tietyllä tavalla hirmuisen raskas vuosi alkaa kääntyä loppusuoralleen. Ja että vuoden viimeinen kuukausi on varsinainen yhdessäolon teemakuukausi Jouluineen ja muine pyhineen. En vielä viitsi ajatella vuodenvaihdetta, varmasti vuoden takaiset uutiset valtaavat mielen moneen kertaan.

Torpalla elämä jatkuu säästä ja muusta huolimatta. Esikoisperillinen tapasi tänään kaupunginjohtajan, täällä nelosluokkalaiset juhlivat Joensuun synttäreitä kaupunginjohtajan kanssa.

Star Wars musiikkikonserttiakin pääsevät makustelemaan.

Kissalössi kipaisee ennätysvauhdilla "ulkoilemaan" mummolan soffalle ja Nasse toki joukkueenjohtajana seuraa perässä. Vain Elli jää pihaan etsimään ikuisessa hukassa olevaa palloaan.

Ja aina uskollinen Iso-J kantaa Ellineidin tupaan lämmittelemään, talon pörröisimmän kissan...

Äitikulta saa tänään uuden (vesi)pumpun joten niiltä osin loppuu murheilu. Seuraavaksi pitää miettiä sähkötaulun remppaa, taitaa mennä sulakepohja vaihtoon. Ei riitä powerit ei. Nyt sen taas huomaa kun on pakkasta.

Ritarinkukalla on vielä tekemistä ennenkuin kukkanuppu ryöpsähtää auki, ihana kasvun ihme keskellä talvea. *Mii laik, mii laik*

Kasvun ihmeestä puheenollen, eräs hyvin erityinen hevosenlapsen alku on ehkä jo jouluomenan kokoinen? Kenties suurempikin? Olisi kiva tietää jos jossain netin syövereissä olisi joku varsojen mittataulukko. Aika ja energia ei riitä sitä etsimään, kiitollisena vastaanotan linkkivinkkinne.

Tälle viikolle on perus työsetin lisäksi luvassa häähumua pohojalaasittain. Lauantaina karautetaan lakeuksille.

En ole ennen ollutkaan niillä seuduin häissä, erään varsin tunnetun kyläkauppiaan synttäribileitähän ei oikein kehtaa edes mainita tässä yhteydessä. Niillä on tullut olluksi, kahdesti peräti.

 Hieman surullinen pohjavirehän häille yllättäen tuli, sulhasen sisar on ollut syksystä saakka kadoksissa, viimeinen havainto Kolin maisemista josta auto löytyi. Elämässä ilo ja suru ovat ikuisesti naimisissa, ei toista ilman toista.

Täytyypä taas koettaa muistaa asia itsekin. Marraskuinen positiivisen ajattelun kampanjani on kieltämättä avittanut tätä kaamoskuun eloa.

Ajatelkaa nyt, tämä on Marraskuun VIIDES maanantai. Eikä tunnu enää missään. Ja illalla minä lämmitän torpan! Oi onnea *sydänhymiö*

Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta uuteen viikkon, moido.