torstai 18. helmikuuta 2010

Silakkapää

 
Oumaigaad, aamulla pyörivät villasukatkin jaloissa kun pakkasmittarin lukemat olivat karusti kylmän puolella, -26. 

Kissamummotkin joutuivat etsimään uuden lämmittelypaikan. Pakkasen takia näppäsin ilmalämpöpumpun pois virroista, ihan turhaa töhisee kun pakkanen on kahdenkympin kehnommalla puolella. Kissathan tykkäävät lekotella portaikossa, lämpöpumppu on niille kuin lempeä fööni joka hönkii kissalle sopivaa ilmaa tasaisella puhkunalla.

Aamu menikin tirppabaarien lataamisessa, nyt kelpaa jo talipallotkin. Jänisväki oli myös käynyt harrastamassa aktiivista liikehdintää pihalla ja salavien siimeksessä. Yritin kyllä kovasti tiirata ikkunoista yölläkin mutta eihän ne retkut niin vain näyttäydy. Ehkä eniten hommassa naurattaa portaille viskellyt papanat, on siinä koiralla toiminnankehittämisen uudelleenarvioinnin paikka kun jänekset silmille hyppii.

Mitä tekikään koira? Astui portaille, söi yhden papanan ja kaarsi tyylillä takaisin sisään. Ei edes ruikkaisulla käynyt. Löntysti tyynenä takaisin sänkyyn. Voin kertoa, että koira tuli sittemmin kannetuksi ulos :-) Siinä meillä on laiskuudenmaksimoinnin piirinmestari.

 
Kohta edessäni onkin kasvatuksellinen keskustelu vanhemman perillisen kanssa. Opettaja soitti ja kertoi temperamentin taas kuohahtaneen liikuntatunnin tiimellyksessä. Mikä onkaan sitten reilu ja oikeudenmukainen itsehillinnän vaatimustaso tytöille? Pojille ollaan useimmiten huomattavasti sallivampia. Onko temperamentti aina poistukahdutettava ominaisuus? Mitä on oikeasti hyvä häviäminen, oppii mokistaan ja yrittää enemmän seuraavalla kerralla? Kehityshän pysähtyy tyytyväisyyteen, mielipiteitään pitäisi arvostaa eivätkä kaikki mahdu samaan muottiin. Virheistä viisaammat jopa oppivat jotain. Vaan mitkä ovat vaatimusrajat missäkin iässä. Lapsen mukana ei tule manuualia joka kertoo yksiselitteisesti. Pitää luovia.

Kyllä minä ymmärrän, että ärsyttäähän se ihan sikana jos polttopallossa aina palaa ja joutuu poltetuksi. Etenkin kun on niinkin kunnianhimoinen lapsi kuin omani on. Mutta mikä on sitten se ärsytyksen määrä jolloin voi haukkua toista silakkapääksi. Huoh.

Itse olen kohtuullisen lunki eikä Iso-J:kään mikään kiivailija ole. Se, että minulta palaa hihat ja hermot on harvinaista. Ja se johtuu epäoikeudenmukaisuudesta, epäreiluudesta ja selkäänpuukottamisesta. Viheliäisintä kaikesta, rupusakkia semmoiset. Ja moiset roskat siivotaan huolella pois. Typerystähän voi aina sääliä ja toivoa, että oppii joskus jotain. Petturi on aina petturi eikä myrkynsylkijä tapojaan muuta. Joillakin vain on kaksihaarainen kieli, muillakin kuin käärmeillä.

Vaan nyt pohditaan pienen kanssa isoja asioita. Ja sitten annetaan auringon paistaa. Koska paiste lupaa kevättä, uutta kasvua. Kenties myös viisautta. Ainakin auringonpaiste tuo elämään kosolti hyvää mieltä eikä sitä ole koskaan liikaa.


9 kommenttia:

  1. Ei omena kauas jne. Äitinsä tyttö :) Tää oli päivän paras , silakkapää :)

    VastaaPoista
  2. Tuota noin, kukahan näki mihin tämä ilta vilahti? Minulta se katosi tyystin.
    Torppa on kyllä mukavan lämmin, penskat pesty ja piiskattu (no ei nyt oikeeesti pesty...), lihapata muhii uunin jälkilämmössä, 12 munaa vohkittu pesistä, kirjastossa käyty ja sosiaalisia suhteitakin hoidettu. Mutta aikaa se kaikki vei.

    Nyt voisikin oikeastaan oikaista sorkkansa soffan myötäisesti ja keskittyä urheilevan nuorison seurantaan.

    Toppahousuthan ne nykyisin mitalisateesta huolehtivat, ei noi mehukeitolla ja muilla hämäräliemillä itseään buustaavat virkamieshiihtäjät oikein vakuuta tekemisillään. Miten niillä riittää pokkaa julkisuudessakin mitaleista haaveilla? Kun keräilyeriin hyytyvät? Ihan piti tuonne asti mennä noin monen toteamaan ettei kondis/taito/usko riitäkään.

    Ja voi jestas että se snoukkacrossi on hieno laji. Jos en olisi ihan näin ehtooteini, veivaisin luuni oitis paikalliseen lastenrinteeseen ja opettelisin vielä kerran lautailemaan. Mutta säästän lapseet myötähäpeältä ja nylkytän pertsaa pellonreunoja pitkin. Pimeällä. Ettei lapsia hävetä ;-)

    VastaaPoista
  3. Sarkka, arvaapa oliko mulla naurussa piteleminen kun opettaja soitti ;-) Melkein pissasin pöksyyn kun kuulin tuon nimityksen. Ja yritin siis suhtautua asian vaatimalla vakavuudella asiaan. Silakkapää... juma, ei ole todellista ;-)

    Isäänsä ovat tulleet, äiti on ihan ok.

    VastaaPoista
  4. "Isäänsä ovat tulleet, äiti on ihan ok"

    Ettet sitten paremmin onnistunut asiaa esittämään...

    * kierii naurusta *

    Temperamentti ei ole vika. Ja silakkapää on osoitus verbaalisesta lahjakkuudesta. Äitiinsä soon tullut. Häviäminen on inhottavaa. Sietämätöntä toistuvasti jatkuessaan. Sitä ei tarvikkaan kestää. Nih.

    Luusereita opetetaan häviämään ja nöyrtymään. Voittajat oppivat häviämään ihan itse. Ja osaavat nöyrtyä elämän edessä myös itse.

    Siinäpähän tasapainoilet... mikään kehitys ei käy tuskitta. Äideillekään.

    VastaaPoista
  5. Just *vino hymy* joo, Tita on niin realisti. Kiitos. Oikeasti.

    Reilun tunnin puhelu Jyväskylään antoi taas oivalluksia.

    Äitiys on kyllä niin kovvoo hommoo ettei pitäisi ketään kylmiltään moiseen heittää. Ja kaikkihan me äideiksi päätyneet siihen ollaan enemmän tai vähemmän heittäydytty.

    Salaa olen ylpeä omastani, penska pärjää kyllä mutta ei kai tarvitse kaikkia äitinsä virheitä toistaa?

    Yksi lämmittävimmistä kritiikeistä oli Seijan kommentti männäkesältä: "Sä olet kuule todella diplomaattinen". Ja oli puhetta yhteisestä tuttavastamme jonka ratsastustyyliä kuvailin sanalla fyysinen. Muistaakseni näin se meni. En ole varma koskapa Ovaskan Juustokakku sumensi järjen.

    Aamulla pyydän lapseltani anteeksi tarpeettoman jyrkkää suhtautumistani ja kannustan vastedeskin ilmaisemaan mielipiteensä mikäli tilanne niin vaatii. Kunhan on reilu. Eikä kampita kaveria. (niinkin saa tehdä jos kaveri on epäkaveri)

    Ja nyt, vihdoin, pääsen nukkumaan. Väsymyksen määrä on mahtava.

    VastaaPoista
  6. Jos tyttö suuttuu noin hienosti, etkä hauku toista veellä alkavalla, etkä hae lisää painotteita kirosanoista, SAA SUUTTUA! Siinä ei isommasti tartte Äidin puuttua asiaan, tilanne on ihan hallinnassa jo sanavalinnat sen todistaa!

    Opettaja ei ollut tilanteen tasalla.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Tuula ja kiitos Satu T. joka huomautti ettei tyttö sentään käy fyysisesti käsiksi kehenkään.

    Haistattelun ja kiroilun suhteen meillä on nollatoleranssi. Muutaman euron olen tyttöjen possuihin tipauttanut kun on lipsahtanut voimasanoja.

    Pahempi riiviö minä olen pienenä ollut kuin nuo kaksi kullannuppua yhteensä ;-)

    VastaaPoista
  8. Eh... maksanut lapsille kiroilusta?
    "Muutaman euron olen tyttöjen possuihin tipauttanut kun on lipsahtanut voimasanoja..."

    Pitää lähteä takaisin kaupunkiin. Lupasin tytöt viedä shoppailulle. Äitin tuomat karkkipäivän karkit ei ole koskaan oikeita... Pilalle lellittyjä penikoita täällä.

    VastaaPoista
  9. Jumprahuiti, tossahan on ilmiselvä lapsus eli aivopiaru. Siis minähän se penaltteja maksan kun perhana pärähtää OMASTA SUUSTA lasten kuullen. Mitenkäs minä nyt noin hulimattomasti itseni ilmaisin?

    Klaari ny?

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com