Päivästä toiseen, elämä jatkuu.
Ei tämä oikein vieläkään meinaa asettua mutta arki pitää tiukasti otteessaan. Lasten koulu ja muut kotipuuhat rytmittävät arjen.
Nyt olisi ihan rutiiniperjantai ja rutiiniviikonlopput edessä. Mutta rutiinit rikottiinkin nyt hieman erilaisella tavalla. En minä ihan tätä toivonut kun viime lauantaina ihmettelin asiaa.
Ei tämä elämä aina ihan niin mene kuin suunnittelee.
Eipä ei.
Harmaaseen aamuun. Päätä särkee ja kurkussa on metrin verran piikkilankaa. Kulauttelen Vilustusta ja kaivan kaapin perältä Codetabsit, niillä lähtee.
Arki on oikeasti armas. Ja tasainen elämä nautinnollista. Rutiinit turvallisia. Niistä otetaan irtiottoja tarvittaessa. Ja palataan yleensä samaan arkeen entistä tyytyväisempinä.
VastaaPoistaHyvää viikonvaihdetta kaikille! Minä jatkan arkista elämääni, kohokohtana heinäntoimittajan etsiminen. Vakiotoimittajani oli myynyt varastonsa pois ilmoitamatta minulle. Ikävä juttu.
Huomaan uuden kivan lelun :D
VastaaPoistaLähellä oleminen ja toisen kuunteleminen on parasta auttamista, ei tarvitse osata puhua hienosti tai tehdä mitään erityistä. Auttaa arjen rutiinihommissa, katsoo että toinen saa edes jotain syödyksi ja vie välillä vaikka väkisin hiukan ulkoilemaan, siinä ne tärkeimmät. Tuollaisissa tilanteissa ystävät ovat kultaakin kalliimpia.
VastaaPoistaNo niin, arki läväytti avokämmenellä. Kahlasin lokapojan kanssa umpihangessa tuolla jossain pihan perällä yrittäen kuumeisesti paikallistaa likakaivoja. Äitikullalla heitti poistoputken jäähän. Sen kuraputken.
VastaaPoistaLöydettiinhän me lokapojan kanssa se oikeakin kaivo, sitten kun äitikulta älysi kertoa missä se on. Ihan hakuammunnalla resuttiin kolmekymmentä metriä huti. Puoli tuntia aivan turhaa duunia, umpihankitarpomista *grrr*
Perhana mulla on niin jäässä jalat ettei mitään rajaa. Jos olisin mies, olisin kuin kahlaaja, kylmät jalat ja siniset munat.
Nyt taas putki auki ja äitikultaa opastettu tuhlaamaan lämmintä vettä. Pakkanen tulee sisälle. Ja minä tiedän tarkasti missä ne kaivot ovat. Kaikki.
Nyt jos koskaan tarvitaan liuotinta, aion täysin tapojeni vastaisesti vetäistä hörpsyt viskiä. Raakana.
Savu, arvelin ottaa koiran huomenna mukaan. Ehkä terapiakoirasta olisi hyötyä? Pitkiä kävelylenkkejä -> ruokahalu -> väsymys -> uni.
VastaaPoistaIlman kemiallisia apuvälineitä.
Tita, leluista puheen ollen, taisin löytää vielä ketterämmän *rolleyes* -kaikkea sitä onkin!
VastaaPoistaReps - tuo kahlaajajuttu pitää tallentaa muistiin!
VastaaPoistaJa kerrankin - siis KERRANKIN teidän talossa ei käytetä viskiä väärin. Vieläkin kirvelee se sun myyränkarkoituslitku, jossa jalo viskijuoma oli yhtenä osana. SE oli väärinkäyttöä. Pahasti.
Ja leluilla on kiva leikkiä :P
Siitä vaan Tita ;-) vanha vitsihän se on, isävainaa sitä viljeli kun sorsajahdista tuli.
VastaaPoistaNyt on äitikullalta lämminvesi jumissa. Tässä on nyt monta vaihtoehtoa palaneesta sulakkeesta aina kämähtäneeseen termostaattiin. Vesi kuitenkin kulkee. Noh, minä en asialle tee mitään muuta kuin soitan pari puhelua. Menee niiin miesten hommiksi.
Pitäisi pakata huomisaamua varten. Reissuajasta on jo monta kuukautta, missähän meidän matkakassitkin ovat *pohtii*
Perehdyn lelumaailman uutuuksiin tuonnempana, ihan riittävästi hupia jo tuostakin.
Oiskohan siellä hernepyssyjä?
Jatkanpa vielä tänne yhden kommentin verran.
VastaaPoistaOli lohdullista jutella Jyväskylään, siellä on ollut tänään ihan levollinen ja melko hyvä päivä. Tai useampi hyväkin hetki. Pienin askelin.
Aamulla lähdemme Nassen kanssa reissuun, muropurkki mukaan ja baanalle.
Iso-J levittäytyy taas torppaan, jo ilmestyi ensimmäiset epämääräiset nyytit, kasat ja pinot pöydille, sohville ja lattioille. Ärsyttävä tapa merkata reviirinsä ripottelemalla "älä vain liikuta" statuksellisia kamakasoja ympäriinsä.
Nyt unta.
Lue sähköpostisi ennen kuin starttaat matkaan.
VastaaPoistaKouluta Iso-J:lle sopiva reviirinmerkkaushuone, jossa sopii kasoja levitellä. Lapsetkin oppivat pitämään lelunsa omissa huoneissaan kun sitkeästi kouluttaa. Koiratkin oppivat sisäsiisteiksi. Entä miehet???