Kuvassa aurinkoinen Jyväskylä. Nyt on pimeä perjantai-ilta ja lätkälukemat 4-0 eiku 5-0 eiku 6-0. Painajainen.
Ehdittiin juuri tilata annokset huoneeseen, tuota menoa kun matsissa otetaan turpiin, joutaisi hyvin pubin puolelle istumaan. Tai mitä nyt "vihdoinkin kahden" tunnelman älyävät ihmiset mieluiten tekevätkään? Nukkuvat.
Päivä oli kiireinen. Iso-J ajoi kodin ja kaupungin väliä kuin ammattikuski konsanaan. Sain oman terapiatuokioni Johannan tuolissa, väri kirkastui ja mieli piristyi. Sen jälkeen ravitsin raihnasta kroppaani Hyve & Pahe -kaffilan jumalaisella savuporoleivällä. Ja siitä virkistyneenä säntäsin kadun yli kenkäparatiisiin. Ostin kolmet. Kun sain alennusta.
Siitä sitten hetkeksi kotiin kahvittamaan hiihtolomailevia sukulaisia ja pakkaamaan. Ja kukkakaupan kautta taipaleelle. Jossain välissä perillisetkin pääsivät kampaajantuoliin ja kotimatkalla takapenkiltä löytyi kauniisti kiharrettuja pikkuenkeleitä -tappelemassa pizzanriekaleista ;-)
Ööh, nyt on jotenkin ilmat pihalla. Surullista katsoa hampaatonta leijonaa. Kipperiä käy niin sääliksi. Totaaliromahdus.
Huomenna on raskaista päivistä raskain. Suotta minä ruikutan lätkäpelin tähden. Laitan kameran akut lataukseen ja koetan keksiä jotain muuta puuhaa.
Voimia matkalle. Yhden viimeiselle. Kauniiden muistojen ja ajatusten saattamalle.
VastaaPoistaKaunista on lähtenyttä saattaa. Suru vain jää...
Eletään elämäämme kuin päivä vois olla viimeinen. Koskaan ei tiedä. Pikkuasiat saavat mittasuhteensa.
Kiitos myötäelämisestä. On niin takki tyhjä. Lupauduin kamerani kanssa tallentamaan tunnelmia ja se oli paljon luvattu. En tiennyt, että kameran putkella pääsee todellakin ihmisen iholle, aivan liian lähelle, yksityisalueelle. Pelottavaa.
VastaaPoistaTilaisuus oli kaunis. Saattoväestä henki niin paljon lämpöä, hyviä muistoja -ja epäuskoa. Eihän sen näin pitänyt mennä. Häneltä jäi kaikki hommat kesken, elämäkin.
Ottaa koville, mutta on hyvä olla kotona, omien luona.