Sirkku Simasuu

Tässä on sievä kananeiti Sirkku. Aivan pilalle hemmoteltu kana joka on sekä yksityisruokinnassa että erityisvalvonnassa kaikkiaan. Sirkku saa eniten pullaa ja parhaat sattumat.

Sirkun ei tarvitse munia, riittää kun on söpö. Ja ne syyspuolella munintapesiin ilmestyneet viiriäisen munat olivat arvatenkin Sirkun harjoituskappaleita.

Sulkasato vielä vähän pörhöttää höyhenpeitettä mutta kirkkaan valkoinen, kestoputsis sulkakerros näyttää paremmalta päivä päivältä.

Nopeasti Sirkku on oppinut erityiskohteluunsa ja lehahtaa kiireesti orrelle tai muuhun sopivaksi katsomaansa paikkaan odottelemaan päivän erikoisherkkuja. Muut kanat saavat Sirkun puolesta kiistellä ihan keskenään lattiatasossa, namusia kun sataa nokkaan orrella istuenkin.

Enkä olisi jukoliste kuuna päivänä uskonut, että tässä sitä vaan lässytetään jonkun kanan kauneudesta. Kaikkea se elämä eteen tuo. Onneksi.

Arki alkoi taas kerran varsin mielenkiintoisesti. Iso-J soitti etelään ajaessaan muutaman manageripuhelun ja eipä mennyt kauaa kun juttelin itsekin erään henkilöstöpomon kanssa. Alkaa ilmeisesti Iso-J:tä hiottamaan ajatus että viihdyn lokoisilla rouvanpäivillä liian hyvin. Huspois rouva töihin, pois kartanolta vetelehtimästä.

Saa nyt nähdä, eihän sitä tiedä vaikka tässä kevään aikana jotain työkuvioita sitten eteen tulisikin. Kieltämättä säännöllinen palkkatulo tuo tiettyä vapautta toteuttaa itseään ja haaveita. Eikä sitä osaa ihan joutenkaan olla. Kun ei tämä edes ole The virallinen rantakartano, ei voi maalata meritauluja *hahhhaaahhaah*

Sirkun seurapiiriin kuuluu myös päätön kana :-) 

Kaupunkireissu sujui itse asiassa aika luonnikkaasti, ei ollut pahempia jumittajia liikkeellä, parkkitalossa oli hyvin tilaa ja kotimatkalla oltiin ennätysajassa. Vähän jäivät yhdet Sokoksella halvennuksessa olleet saappaat kaivelemaan, ne on ehkä pienoinen pakko hakea huomenna pois. Tuntuu vain niin järjettömän tyhmältä ostaa mitään uusia vaatteita kun täällä törpalla sitä löntystelee mielellään kauhtuneemmassakin kuosissa.

Eipä ole kaukana kauhtuneesta torpan rouvakaan, onneksi on kampaaja-aikaa luvassa ihan näinä päivinä.

Niin joo, huippuparas käsivoidekin on nyt vaihtunut. Ennen vannoin kaikessa Ellu Ardenin 8 hour cremen nimiin. Hyvä tökötti se on vieläkin mutta kirkkaimman pokaalin vie Tummeli. Vanha kunnon lypsyvoide on ihan huippua. Että jos rouvalla vähän jo poskilihas roikkuukin, kädet ovat pehmeät.

Tässä vielä pahimmat linssiluteet kaalinpään avajaisissa. Sirkkuhan sai luonnollisesti ihan oman kaalinlehdet tutkittavakseen. Tuommoinen iso kaalinpää nokitaan tohjoksi reilussa vuorokaudessa. Kanoilla on ilmeisesti vihreän kaipuu. Kaali nyt ei paljoa maksa joten ihan mielellään noita pallukoita kotiin kyyditään. Kanojen riemastusta on niin hauska seurata. Mahtaa siitä metakka syntyä kun kevään tullen pääsevät taas ulkotarhaan puuhastelemaan. Matorallia ja etanajahtia ;-) Haukkaverkko on pakko asentaa ensin, ettei vie ahne haukka Sirkkua joka hohtaa niin houkuttelevan valkeana.

Rauhallinen ilta luvassa, perilliset ottivat kirjastosta Usko tai Älä kirjan ja nyt riittää kuhinaa kirjan ääressä. Saan keskittyä kaikessa rauhassa Victorian ja Danielin rakkaustarinaan ;-)

Ai joo, säätila tänään: pikkupakkasta ja satunnaista hiutalointia. Pliukastakin oli maantiellä mutta kyllä siellä pärjää kun ei hätäile turhia.

 

Näihin Sirkku Simasuun yksityisbaarin tunnelmakuviin, moikka!