Uskon asioita

Heräsin aamulla kauheaan painajaiseen. Silmissä väikkyi surkeista surkein, kököin, luuseriasenteisin ja muutenkin törkeän kauhea lätkäpeli. Jumaliste kolme nolla. Nyt on Leijonamiehillä usko koetuksella. Miksi sitä pitää aina mennä persus edellä puuhun? Miksi pitää alisuorittaa? Onneksi en ihan pelkän matsin takia herännyt, oppivelvollisuusikäinen kiukkupussi vaatii omat äidilliset huolenpitojuttunsa joka aamu, oli lätkämatsi tai ei.

Minä uskon kuitenkin vieläkin suomikiekkoon, onhan se yksi upeimmista vientituotteistammekin :-/ Ettei vain vierailla mailla annettaisi kaikkia paukkuja ison rahan alttarille ja sitten ei jääkään maajoukkueelle isoa sykettä annettavaksi.

Tuo ekakuva on sitten vedetty kuvankäsittelyssä (tapojeni vastaisesti lankesin nyt käyttämään vilunkipelin keinoja) ihan överiksi. Syykin on hyvä ja puolusteltavissa. Halusin saada hyvän kontrastin valkoisten pilvimakkaroiden ja aamunkalpean taivaan välille. Olivat pohjoisella taivaalla aamuysin pintaan ja vain hetkisen aikaa näkyvissä.

Ei voi tietää tekikö jäljet Karjalan lennosto vai luontoäiti. Hauska ilmiö kummiskin.

Tämä näkymä on etelätaivaalta kutakuinkin samaan aikaan. Ja ihan on käsittelemätön raakaversio. Hyvin oli kaunis valo ja kylmänkalpea hohde auringossa. Aika vajaateholla lämmittää vielä.

Tämäkin kuva antaa ajattelemisen aihetta. Maakellarin (käyttämättömänä tänä vuonna) oviaukko tuiskun jäljeltä. Tuosta ei ole hiirikään mennyt. Usko on kovilla tämänkin suhteen. Että niinkuin parin kuukauden päästä tuonkin pitäisi jo kevätauringossa lämmitellä ja vähän myöhemmin oviaukon päällä kasvaa ahomansikoita? In my dreams... vaan kyllä, oikeasti. Luonnonvoima on hurja. Kyllä tuo kaikki valkoinen vielä katoaa maaemon kitaan ja pääsiäispuput kirmailevat suklaamunasia jaellen kevätnurmella. Nyt vain rusakot riehuvat ja koppikautta viettävät kanaset pukkaavat munaa entiseen malliin.

Höh, tuo aamun arkirealismia kuvaava otos luiskahti vasempaan reunaan, no menköön. Talonmies Pikkarainen se siinä kolajumpalla. Ei mene edes liian (maito)hapokkaaksi, helposti nousee kola korkeuksiin. Eikä ole edes Pulttiboisin kevytkola, takaa auki :-)

Huomatkaa tyylikäs työasu, lantsarit, lökärit ja 15 vuotisjuhliaan viettävä toppis.

Tämmöinen se talven pitääkin olla. Parhaat hiihtokelit ovat edessäpäin ja kevätaurinko värjää kesakot neniin ihan pian.

Nyt kurlaan yrttitipoilla ja muilla taikaliemillä kurkkuni auki ja koetan keksiä jotain positiivista tästä räkätaudista. Moikka.