Villiä menoa

 

Siinäpä olisi jälkiä niinkuin todistusainestoksi. Eivät ole jänekset mihinkään kadonneet. Tuommoiset jutajaiset oli viime yönä pidetty etupihalla, tienpuolen salavien juurella. Tuossa nimenomaisessa paikassa oli vielä eilen koskematon umpihanki, puolimetrinen lumipeite. Korkeintaan joku lintu oli hangen pintaa rikkonut piipertäessään lintulaudan apajille.

Toinen sakki oli riehunut omenapuiden alla ja olipa joku käynyt näykkimässä riihenvierustan salaviakin. Nuo maassa näkyvät oksankappaleet ovat jänisten aikaansaannoksia. Syksyllä istutetut tyrnipuskat ovat turvassa lumen alla, huput niskassaan. Ja uskoisin huppujen suojaavan muitakin syksyllä istutettuja hedelmäpuita. Yhden luumunhan ne ryökäleet typistivät silloin, kun se oli vielä ruukkuineen talon nurkalla.

Päivän kysymys kuuluu, pitäisikö tehostaa koirapartiointia hivenen uskottavamman koiran muodossa? Nassepoikahan ei umpihankeen mene, tuskin edes makkaran perässä.Vai odotanko ihan sovulla luonnon tasapainottavan homman ihan itse? Ehkä tuolta metsistä tulee reipas ilvesporukka ns. valmiiseen pöytään.

Oi jos jaksaisin valvoa edes yhtenä yönä videokameran kanssa, saisin varmasti aika hauskaa matskua. Nyt tosin ei ole vielä kunnollista kuutamoa valonlähteenä. Pitääkin odotella vielä reilu viikko, sitten saattaa olla kiva valo.

Iso-J uhkaili kyllä virittävänsä ansat ja napsivansa jänispaistit ihan luolamiehen tyyliin. Emmää nyt tiiä, kannattaako tuhlata ruutia tai muitakaan kuteja vähäiseen jänispaistiin? Ei se nyt mitään niin huikeaa herkkua ole.

Tita ihasteli revontulia eilispäivän kommentissa. Olisipa upeaa nähdä niiden leimuavan. Pitääkin yrittää tiirata pohjoiselle taivaalle illan tullen. Kyllä niitä joskus näilläkin korkeuksilla on nähty, olihan niitä kerran Espoonkin yötaivaalla.

Veikkaan tosin, että illalla tiirailen ihan vaan telkkaria, lätkähän on nähtävä. Hoki on kuningaslaji.

Iso-J kurvasi hoppansa nokan kohti kutostietä ja etelää. Onneksi lupasi tulla kotiin viimeistään perjantaina. Etelään on käsittääkseni lunta luvassa, vaihteeksi. En voi kuin ihmetellä mihin se kaikki taivaalta satava valkoinen manna siellä mahtuu kun on katu, tie, käytävä ja väylä rinta rinnan. Harvinaistahan  noin runsas lumen tulo etelään on, tai lumen pitkään pysyminen lumena. Loskaksihan se yleensä muuttui alta aikayksikön.

Torppa on pakkaspäivän kunniaksi lämmitetty mukavaksi ja petivaatteet pöyhistyvät vielä pakkasessa. Pitääkin muistaa kohta hakea ne sisään. Voi meinaan olla äitien arvostus nollassa jos jääkylmiin peittoihin yritän perillisiä peitellä illemmalla.

Äitikulta potee flunssaa ja turjottaa vällyissä. Vien Vilustusta ensiavuksi.

Nyt taitaa olla aika kurkata kanalan menoa, Turha Kakkonen on saanut kevättä rintaansa ja harjoittelee uutterasti kiekumisen nuottia. Aika hyvä soundi sieltä jo irtoaakin, kukolla on rytmi veressä.

Saas nähdä kuinka kauan Urho Kukkonen jaksaa kuunnella, veikkaan että siellä vielä heltta heilahtaa ja kurinpalautusta annetaan isän kädestä, siis nokasta. Eihän tässä onneksi mene enää kauaa kun kanojen koppikausi päättyy ja ne pääsevät taas ulkoilemaan. Tulee sitten enemmän tilaa nousevillekin kyvyille, myös kanalassa ;-) Ja alkaa tipuprojektikin, hiphei ja hautomaan.

Tämmöistä tänään, moro!