Kyllä tässä nyt jotain hämärää on, luulisi tiellä sauvakävelevä naapuri. Tai joku muu hätäisiin johtopäätöksiin taipuvainen kansalainen.
Meillä on ihan normihomma heittää hemmot hankeen läppärin kanssa oikeita taajuuksia hakemaan. Tai mitä poppakonsteja nuo nykyajan datavelhot sitten ikinä loitsuavatkaan.
Tänään nähtiin kuinka bitit häviävät satavuotiselle hirrelle ja metrisille kiviseinille. Saas nähdä millaiset tiedusteluvehkeet meidän pitääkään vielä torpan mäelle virittää saadaksemme mummo verkottettua ja nettipokeria pelaamaan. Eläkeläisten hämärähommia netissä, who wants to know more... anyone???
Niin että kiitos vielä kerran Satu ja Olli käynnistänne, näissä merkeissä jatkamme vielä tovin. Ja se illanistujaiskutsu esitetään tässä yhteydessä myös julkisesti. Synkronoidaan allakat ja sitten istutaan vihdoin alas, ajan kanssa.
Leivinuunista löytyi taas padallinen ihanaa paistia (Satu, maustaminen meni nappiin sen punaviinin ansiosta) ja kuinka ollakkaan, juuri kun otin paistin uunista, hopeainen citymaasturi pörähti pihaan. Iso-J:n isä ja velipoika osuivat juuri oikeaan aikaan paikalle. As usual ;-)
Sen lisäksi päivään on kuulunut perillinen M:n matikantehtävien perässäjuoksemista, Sirkku Kanasen kauneuden palvontaa ja satunnaista lumenpöllytystä. Seijalle tiedoksi, Sirkun sulkasato taitaa olla ohi. Hän on hyvin kaunis ja entistä hohdokkaampi kana. Otan kuvia lähiaikoina.
Kuorosodan Joensuun kuorossa mestaroi entinen musiikinopettajani, kyllä Kukkula on aina Kukkula.
Nyt en osaa sanoa kannatanko enemmän Savon kuoroa Hietalan isännän takia vai kotikaupungin kuoroa kotiseuturakkauden hengessä. Ja Vantaan kuorossa on sukulaisväriä. Noh, laulakoot toisensa vaikka suohon, paras voittakoon.
Sarikalle terveisiä vielä tätäkin kautta, nämä kaverit kaipaavat sinua niin kovin:
Sarikasta tulikin mieleen, omat synttärit ovat kutakuinkin puolen vuoden päästä, Sartsan vanheneminen on aina ollut sellainen merkkipaalu, puolen vuoden päästä on ihana elokuu. Tämä on ihan sisäpiirin juttu, päivää vaille puoli vuotta.
Iso-J katoaa aamuhämärissä kuutostien etelään vievään virtaan, meillä alkaa taas uusi naisten viikko. Aamusta alkaen ajokilsat raksuttaa, kananruoka on vähissä ja muutakin juostavaa asiaa on kertynyt. Ja sen kun suorittaa Joensuun nihkeässä liikenteessä jossa jokaisessa autossa istuu sarvikuonoänkyrä, tietää käyneensä kaupungissa asioilla *verenpaine kohoaa-kohoaa-kohoaa*
Nyt on kuitenkin leppoisa sunnuntai-ilta, nauttikaamme siitä.
Reipasta viikon alkua kaikille, nähdään taas!
No höh, mä tiesin että tämä päivä on muutenkin tärkeä merkkipaalu. No onhan hyvinkin.
VastaaPoistaPäivälleen puoli vuotta sitten tultiin muuttokuormien kanssa pihaan. Minä toin naisväen ja eläimet, Iso-J toi elektroniikkaa isolla pakulla & peräkärryllä ja muuttofirma toi kahden asunnon tavarat rekalla. Kello 22 aloitettiin ison rekan purku ja kello 00 se oli tehty. Sitten poksahtikin bloggarin synttäriskumppa auki, oman torpan tuvassa.
Se oli hieno päivä!
"Kello 22 aloitettiin ison rekan purku ja kello 00 se oli tehty"
VastaaPoista00 = 24 ;-)
Viimeinkin torppa on hiljainen. Melkoista härdelliä tuli ensin neljän nuoren porukan rantautuessa lauantaina, sitten tänään puolilta päivin alkoi lappaa väkeä pirtin ovesta synttäreille.
VastaaPoistaMinä olen tehokkaasti aamusta asti leiponut suolaisia piirakoita, koristellut kakkua ja siivonnut maisemia. Viime yö meni jokseenkin punaiselle ristille iltaa istuen ja saunoen. Tuli puhuttua nuorten kanssa monesta tarpeellisesta. Hirveässä teiniangstissa tullut 19-vuotiaskin löysi taas hymynsä. Ja toivottavasti myös punaisen langan elämänsä suunnasta.
Samalla kun vietettiin 12-vuotissynttäreitä, niin vietettiin myös lähtiäisiä. A-sarjan b-painos lähtee ensi viikolla kolmeksi kuukaudeksi Nepaliin työharjoitteluun. Ruokapöydässä oli 13 syöjää.... meni käsittämätön määrä muusia ja hirvepaisti onnistui aivan loistavasti. Kasvisgratiiniin lorahti vissiin liikaa kermaa, mutta se ei makua haitannut. Lautasia ei ollut samaa settiä ihan kaikille ja saman pöydän ääreen emme mahtuneet. Kahden pöydän väellä syötiin kuitenkin vatsamme ähkytäyteen.
Ja täytekakku - yksi bravuureitani - oli HYVÄÄ!
Nyt minä juon lasillisen konjakkia ja saan istua vähän aikaa. Olen vähän nuutunut... mutta onnellinen. Ihanaa kun saa kaikki läheiset saman pöydän ääreen, syömään hyvää ruokaa ja viihtymään.
Tita, matrona bellissima! Sinä olet yksi viisaista jotka ovat oivaltaneet yhdessä syömisen ilot ja syvimmän olemuksen.
VastaaPoistaEi se ole niin tarkkaa onko kulissit kunnossa ja astiasto vuodenaikaan täsmäävä, teemavärit ja plaseerauskortit viimeisen päälle (usko pois, näitäkin on nähty, viikonloppuihin teemavärit... OMG). Sellaisissa etukäteen kireiksi viritetyissä näytöksissä hiven liikaa lorahtanut kerma tai suola ns. pilaa kaiken. Se tuo sitä rahvasta inhimillisyyttä täydelliseksi ennalta kuviteltuihin juhliin.... you know. Se on niin eri maailma, erilaisille ihmisille. Ei meille. Eläville.
Pääasiahan perhejutuissa on rakkaudella tehty ruoka ja puheenpulina, yhdessäoleminen omalla klaanilla. Siinä on välillä vieraammilla tietäminen mutta toisaalta hyvä sauma testata sopiiko sakkiin. Jos ei löydä paikkaansa ilman plaseerauskorttia tai pöytäkarttaa ei ehkä ihan sovi porukoihin ;-)
Nuo ovat just niitä juttuja joilla yhteisöllisyyttä vaalitaan ja jotka kantavat pitkälle. Hyviä eväitä elämään.
Mä niiiin näen tulevaan, Nepalista palaa huikeasti viisastunut sandaalijalkainen nuori ;-) -hyvässä hengessä. On kokenut toivottavasti paljon omaa kivaa elämänsä reppuun.
Hyvä mieli teidän puolesta. Nauti ystäväiseni konjakista ja palaa hyvillä mielin arkeen.
Niiiin totta!
VastaaPoistaJa Nepalin sandaalijalkainen tarvitsee elämäänsä etäisyyttä. Paljon paskaa tarinaa koko juttuun liittyy, Tuula tietää koko stoorin. Mutta likaviemäreitä kaivelematta... toivotan hyvää matkaa, kaivelin satasen matkakassaa kartuttamaan, vaikka oma laskupino on arvonnassa maksuun pääsevien suhteen. First things first. Jostain siunaantuu rahaa laskuihin ennen ilmoitusta sähkön sulkemisesta...
Nyt kutsuu peti. Unen suloinen unohdus. Ja HYVÄ mieli tästä viikonlopusta, josta monelle on antoisa, lämmin henki jäänyt.
Tänään lähtee sixpäkki elämän eliksiiriä bussikyydillä kohti Karjalan kunnaita.
VastaaPoistaNyt pitää mennä ja kiireesti! Arki tulee pyhän jälkeen vääjäämättä. Ihan tervetullutta - kuka sitä jaksaisi juhlia jatkuvasti. Tai siis järjesstää juhlia...
* potkii popcornin ja sipsien jämiä lattialta *