Tuisku kävi täällä

Olisipa kiva pläjäyttää tähän Anttipojan kuva mutta kyllä nyt on tyytyminen torpan ikkunoihin.
Mielenkiintoisia lumimuodostelmia yötuisku on muovannut, katsokaas vaikka tätäkin

Alimmista ruuduista on lumen alla puolet, nyt enemmän sillä tuisku se vain jatkaa hommiaan.

Olo on vieläkin varsin kökkö. C-vitamiinibuustaus aikaansaa varsin tekopirteän olon, kirjaimellisesti. Sitä menee kuin sähköjänis eikä kuitenkaan saa juuri mitään aikaan. Onneksi ei tarvitsekaan.

Äitikulta rymysi aamulla pihalla lumentyöntimen kanssa. Lunta on tullut vajaassa vuorokaudessa kymmenisen lisäsenttiä. Sen verran on painavaa, ettei pikkuinen mummo jaksanut kolaa lykätä. Yritin kyllä mennä hetkeksi jeesaamaan mutta hutki kintuille pihaluudalla joten pakenin reinot lipsuen takaisin torppaan. On kuulema huonoa esimerkkiä lapsille keikkua pihalla puolikuntoisena. Joo joo... äidit on äitejä. Ja meidänpä mummo onkin semmoinen turbomummo.

Iso-J paahtaa jo kutostiellä kotia kohti. Joku kaupustelureissu on kuulema puolimatkassa, siellä Savu(ttoma)n seuduilla. Kyydissä köllöttää uusi, ihana iso ja tilava jääkaappi. Jihaa, kyllä kelpaa.

Tässä kohtaa kuuluu ehkä mainita, että kyllä ne minun raejuustokipponi mahtuvat  pieneenkin jääkaappiin. Mutta kun torppaan on yllättäen ilmestynyt kaksi kasvavaa mukulaa. Ällistyttäviä määriä tuommoiset hentoiset tytöntirriäiset syövät. Perillinen N varsinkin on oikea suursyömäri. Ja silti laiha kuin nyljetty orava. Joka aamu joku vaatekappale on käynyt pieneksi, yleensä hihoista tai lahkeista.

Niin että sitä ruokaa tarvitaan paljon.

Ja kyllä minäkin muutakin syön kuin sitä ikitylsää raejuustoa.

Eilen todettiin katkera takaisku. Syksyllä näytti siltä, että mustaherukkamehua tulee yli oman tarpeen. No nyt se on sitten viimeistä lekkeriä vaille loppu. Yksi pakastin oli täynnä mehupulloja, litramäärää en muistanut merkata ylös. Ja puhutaan siis tiivisteestä, paksusta nektarista jota blandataan reilusti.

Kasviostoslistaan kirjataan uusia herukkapensaita. Punaiset joutavat puolestani tunkiolle, pari karviaista hommataan ja ainakin 5 mustaherukkaa lisää. Luin Viherpihasta (?), että joku mielenkiintoinen uusi lajike olisi tullut myyntiin. Pitää tehdä vähän tiedusteluja ja koettaa saada omaksi.

Niin ne ajat muuttuu. Enpä olisi viime talvena uskonut, että niinkin tolkuttoman tylsä juttu kuin joku hemmetin herukkamehu nousee tänä talvena arvoon arvaamattomaan. Ja ruokapöytämme top 1 juomaksi.

Eilen oli porinaa hevosista. Niiltä mokomilta ei voi välttyä tänäänkään. Perillinen M on saanut jonkinlaisen ponihepulin. Ei päivää etteikö se suloinen lapsi vaahtoaisi hevosjuttujaan. Vuonohevonen kuulema pitää saada. Minä EN aio opastaa tenavaa netin hevosmarkkinoille, se on tuhon tie ;-)

Iso-J saa ennenkuulematonta mielistelyä, ylistystä ja ihailua osakseen, pikkulikalla on kirjaimellisesti oma poni ojassa. Päivittäin saan lapsoselle kertoa kuinka paljon rahaa vaativia remontteja pitää tehdä ennenkuin täällä on kunnolliset tilat hevoselle ja harrastukselle.

Lampolan taikominen toimivaksi talliksi ei käy käden käänteessä, tarhat, laitumet, kenttä ja muut asiat ovat kokonaan eri luku. Antaahan ajan kulua, likan kasvaa ja tilanteen tasaantua. Katsotaan sitten tuonnempana.

Jotain pientä puuhastelua olen tälle päivälle pläänännyt, katsotaan nyt mihin rahkeet riittää.

Sen verran kipeä olo on, ettei kahvikaan  maistu. Ja kofeiininpuutos on melko rankkaa. Taidan täräyttää mutteripannulla tiukat espressot, sitten sitä taas kipittää. Adios.