keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Saako tälle edes nauraa?


Täydellinen rentoutus by Bro Milton

Eilisen kommentteja kirjoitellessani tuli mieleen ajan henkeen sopivasti istuva islantilainen (!) humoristi Hugleikur Dagsson. Siinä on tyyppi joka tekee vähän Fingerporimaista huumoria. Ja joka uppoaa meikäläiseen kuin ne kuuluisat hohtimet kaivoon.

Jotenkin tämä tilanne vaan on niin käsittämättömän outo, nurinkurinen ja täydellisen väärin, että en oikeastaan pysty enää muuhun kuin hihittämään. Toki rohdoilla ja lääkkeillä on oma osuutensa tähän mielialaan ja yleiseen hilpeyteen. Minä nyt en kuitenkaan ole pohjimmiltani murehtijatyyppi vaan uskon enemmänkin vanhaan kunnon ajopuuteoriaan, asiat menevät just niin niinkuin niiden pitääkin mennä.

Tälle sairastelulle minä en kyllä keksi minkäänlaista perustelua. Onko tämän nyt tarkoitus opettaa minulle nöyryyttä terveyden edessä, kykyä olla kiitollinen terveistä päivistä vai osoittaa, että älä akka yhtään luule, iskee se tauti sinuunkin ja tarvittaessa ammutaan kovilla jos et muuten usko. Mitä? Häh?

Kun on saanut syntymälahjaksi vinkuran selkärangan ja alatirämät sisuskalut, sitä on jo oppinut arvostamaan kroppansa kanto- ja kesto- sekä sietokykyä ja kaikin tavoin pitämään sitä niinkuin ainutlaatuista kapistusta täytyy pitää, huolella ja arvostaen.

Sukurasiteena on perinteiset sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ynnä valikoiden periytyvä epäsosiaalisuus. Perin vaivaista ja hankalaa väkeä löytyy sukupuusta joten ei tässä liikoja luulla. Kunhan nyt yritän omaa elämääni pikkuisen mukavammaksi tehdä, sekä itselle, että kanssaihmisille.

Niin jotta se joka sieltä taivaasta niitä kuumia kiviä meikäläisen niskaan viskoo, lopeta! On jo tullut selväksi pointti! Kiitos. Ja pitkä nauru perään. Nyrkkiäkin heristän!

Puuha-Pete kaiken särkee

Olo alkaa ihme kyllä pikkuisen helpottaa. Eilen kävin piikki-iitalla verikokeissa, CRP oli enää 110 joten antaa mennä kun on alamäki vaan.

Illalla alkoi myös se piikkilankapirujen räkiminen, olisin ottanut kuvan yhdestä ysköksestä mutta jätin kuitenkin ottamatta. Oli ruma kuin ajokorttikuva.

Tänään olen ollut jalkeilla jo pikkuisen pidempiä jaksoja. Iso-J kantoi (aamutallin jälkeen ennen Jyväskylään lähtöään) sisään uunipuut, joten huolehdin ihan itse Torpan lämmityksestä.

Nuorimmainen tahtoi tehdä sämpylöitä, joten notkuin jalkeilla ja ohjeistin.
Hevoset kaipasivat rapsutusta, käppäilin portille ja rapsutin.
Sulake paloi, hiihtelin tolpalle ja vaihdoin sulakkeen, valkeus tuli.

Ja kyllä minä nukuin reilut päiväunetkin. Netti jumitti pitkään ja hartaasti joten ei ollut muuta tekemistä kuin laskea kattohirsiä, siis nukahdin.

Illaksi ei juurikaan muuta ohjelmaa kuin kellokallena toimiminen. Huomenna Esikoinen täyttää muiden Millennium -ipanoiden tyyliin 14… miten se on mahdollista? Nyt jo?

Elämä on ihmeitä täynnä. Ja useimmille on parasta nauraa. Naura sinäkin, missä lienetkin




15 kommenttia:

  1. Sinun kuulumisesi alkavat kuulostaa lohdullisemmalta. Oma kokemus on, että nauru parantaa oloa, tuli se lähes mistä syystä vaan. CRP alas, mieliala ylös!
    (Mutta ota vauhtia maltilla, jottei tule jälkitauteja).

    Hyvää syntymäpäivää Esikoiselle! Hänen on harvinaisen helppo laskea ikänsä.

    /Anu


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siellä tunnelin päässä valoa näkyy, olipa vastassa juna tai mikä tahansa, läpi rämmitään!

      Vuodesta nolla kun aloittaa niin aina on ajantasalla ikänsä suhteen. Minähän en enää osaa laskea niin monimutkaisia asioita kuin oma ikäni. Ei kai ole tarviskaan (kun on aina 27)?

      Välitän terveisesi.

      Poista
  2. Onnea Esikoispainokselle! Meillähän on kans millenium, mutta kuopusversiona. Ja synttärit vasta lokakuun lopussa - asia mistä aina valitetaaan vanhemmille. Niin kuin siihen asiaan olisi kamalasti voinut itse vaikuttaa. Harrastettiin hartaasti nääs viitisen kuukautta, ennen kuin maagiset siniset viivat piirtyivät kusimittariin.

    Leivinuunin lämmityksessä täälläkin, tosin ihan itse kannetuilla puilla. Maestro on telakalla, tarkempaa tarinaa Suljetulla Osastolla. Se on niin että toisille vain sattuu ja tapahtuu (vrt. Torpan Armo), vaikka mitään ei olis tilattunakaan. Vaikka ihan vain tapaturmia.

    Ja kyllä voit ottaa punaviinilasin, jos ei antibiootit ole antabusvaikutteisia. Näin kävi kaverilleni, joka lähti bilettämään Kanarialle. Sairasti siellä ankaraa keuhkoputken tulehdusta, jonka lääkitysenä oli antabusvaikutuksen antavat antibiootit koko loppulomaksi. Se siitä halvasta viinasta... ja oikeastaan lomastakin. Toiset on kovan onnen sotureita.

    Päivä pitenee ja kevät lähestyy. Idätyslautalla ekat chilin siemenet pukkaavat juuren tynkää näkösälle. Pian saa kaivella mullat ja purkit sekä taimivalot esille.

    Valoa viikkoosi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syynäsin tarkasti antibiootin käyttöohjeet ja noiden käyttö ei aiheuta normaaleja sivuvaikutuksia (huimaus, kuvotus, hiivatulehdus jne) lukuunottamatta mitään ihmeempiä. Niinpä tilkka punaviiniä löysi lasiin ja vähitellen lasista käkättimeen.

      Liuotushoitoa kurkkupiruille, niille äkäisille piikkilankapeikoille.
      Huomenna laitan minäkin chilit! Laita sinä suljetulle kuva niin hahmotan paremmin mistä on kyse. Ja paranemisia sinne… *puistatus*

      Poista
    2. Laitan kaverin sivuilta linkin http://moidilandia.com/puutarha/lautta.html
      Siinä kaikki muillekin, jos kiinnostaa siementen kanssa viherpeukalointi. Helppoa ja tehokasta! Testattu toimivaksi viime vuonna tomaatin ja öljyhampun siemenillä.

      Lautalle kellumaan laitettu siemen pitää olla vain riittävän iso. Ja itse käytän suodatinpaperia, sillä jos siemen aikansa itää lautalla ja ehtii kasvattaa huget juuret niin juurien irrotus on helpompaa suodatinpaperista.

      Poista
    3. Jusupliut, tätä idätyslauttaa jo kyselin Titalta tarkemmin kilin siemenet silmissä kiiluen, kun ne odottaa idättäjäänsä tuolla keittiössä. Jos ens viikolla ehtisin viritellä lauttoja. Ja mulla on tuolla myös kymmentä eri lajia tomaatinsiemeniä odottamassa istutustaan, niin jos mä niille kaikille lautan pukkaan, niin mun tarvii nyt äkkiä hakea koko levy sitä styroksia jostain... Vaikka ei kai niitä kaikkia tarvi yhtäaikaa pistää...

      Ja Hirnakalle. Mineen tiedä noista kärsimysten suuremmista merkityksistä sun kohdalla, mutta omalla kohdalla on tullut joskus mieleen, että pitäisi varmaan oppia olemaan sen verran nöyrä, että uskoisi, että voi itekin sairastua, vaikka onkin niin sitkee, ettei anna minkään nujertaa ja kaikki voitetaan ja konstit on monet. Siis en kuvittele, että en voisi saada syöpää tai sydänslaagia, mutta "pienempien" sairauksien kohdalla olen välillä taipuvainen ajattelemaan, että ne on niille, jotka muutenkin pienestä valittaa, että kyllä minä tässä menen, enkä kivuista tai muusta välitä, syön itseni terveeksi ja treenaan niin kuntoon, ettei mikään tunnu missään. Yleensä aina silloin tällöin tulee muistutus, että äläpäs luule siellä itsestäsi liikoja. Kuten viime vuonna, kun piti lähteä Lappiin ajaan klo 5 aamulla, niin minä jäin kotiin sairaspetiin. Kai sitä ihminen välillä tarvii nöyryytystä. Jotkut vaan saa sitä niin paljon, että ei voi käsittää, miksi ne aina osuu jollekin tietylle ja toiset pääsee kuin koira veräjästä...

      Poista
    4. Tita: Thänx. Pitää käydä katsomassa ja laittaa illalla chilit uimakouluun.

      Marra: Olen hyvinkin taipuvainen nyökyttelemään arveluillesi. Ei pidä ihmisen liikaa leijuman, äkkiä rojahtaa mahalaskulla alas. Ja vaikka tuota perskohtaisen kuorman määrää on välillä vaikea tajuta, sitäkin kai lastataan kullekin voimien (tai tarpeen) mukaan. Sen, mikä on kohtuullista, ei taida olla meidän hallinnoitavissamme. Sitä siis kutsuttaneen kohtaloksi.

      Poista
  3. Vallan vikeitä roskaposteja sataa näköjään blogistaniaankin, varmaankin kannattaa varottaa että jos englanninkielistä postausta ilmenee kommenteissa, niin niiden linkkejä ei kannata avata. Veikkaisin, vaikka en kokeillutkaan mihin linkki olisi johtanutkaan ja mitkä olisivat olleet seuraukset.

    Pakko hautautua taas paperitöihin. Piti ottaa välinokoset ruuan jäljestä ja hukata näin kokonainen tunti hyvää työaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tuonne roskalaariin kolisee päivittäin kaikenlaisia tarjouksia. En ole tarttunut yhteenkään, vaikka miten olisivat upeita ja ainutlaatuisia tilaisuuksia. Kerran elämässä afrikkalaisen timanttikaivoksen omistajaksi :D

      Onneksi bloggerissa on aika pätevät suodattimet, eikä noita törkyjä ole tänne kommentteihin päätynyt. Ja onneksi hyvin harvoin asialliset kommentit päätyvät roskapostiin. Noukin niitä sieltä parhaani mukaan näkösälle.

      Poista
  4. Nemppa on lusinut koko viikon eräässä linnamaisessa kokoushotellissa ja viikko on ollut p...itkäää...Vaikka ei pidä vinkua, kun on kaikissa voimissa ja pahemmissakin paikoissa voisi työtään tehdä. Ehkä saamme maailman ja palvelurakenteet vielä jonain päivänä kuntoon. Niin paljon asiaa pohdimme. Otan mallia Veli Miltonista kun Valkotassu kurvaa kohti kotia. Harvoin antibiooteilla on antabusriskejä, joten potilaan parhaaksi lasi punaviiniä on paikallaan. Soitellaan Kuomaseni kun leiritys täällä päättyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Palvelurakenne. Semmoiset teoriat laitetaan nätisti syrjään kun kirmataan rikinkatkuiseen veteen lillumaan ja mietitään tuhat kertaa miellyttävämpiä asioita, pienet sille!

      Soitellaan viikonloppuna, vähitellen alkaa kurkkukin kestää puheentuottoa, pelkkä ynähtely ja mörähtely alkaakin tympiä jo. Taannun kohta luolaihmisen tasolle, örgh!

      Poista
  5. Torpan armo ottaa vaan Bro Miltonista mallia...niin minäkin. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyyppi osaa rentouttaa, olen kateellinen :D

      Poista
  6. Saa, ja pitää, nauraa. Ei kai sitä muuten elämästä selviä hengissä.

    Peetun leikkikuvat kyllä saivat hymyn huulille. VV:llä on vähän samaa tyyliä välillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus?
      Noi pienet terrierit on ihan poskettomia. Ovat jotenkin pentumaisia vielä isoinakin. Jopa vanha pierupussi Nasse osaa lelujensa kanssa kieriskelyn ja söpöilyn. Eilen se tosin päästi kieriessään äkäisen napsun ja luikki häntä koipien välissä toiseen huoneeseen. Minä jäin yskimään :(

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!