keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Reissupäiväkirja


Kaukaisella vuorenrinteellä on killottanut kultainen pallukka ja sen alla hassu valkoinen möhkäle. Sitä piti lähteä katsomaan. Taisi olla sunnuntai kun tuonne kurvailtiin. Siellä on mitä ilmeisimmin hindulainen temppeli, ainakin pulleamahaisia buddhapatsaita, suitsukealttari ja meditoivia ihmisiä sieltä löytyi.

Voi sitä myötähäpeän määrää kun muuan turisti löntysti sisään temppeliin koiransa kanssa, pälisi ja pulisi ja teki hölmöjä ilmeitä nurkassa meditoivien kiusaksi. Ei sitä aina tarvitse olla suomituristi kun voi käyttäytyä tyhmästi. Idiootteja löytyy ihan kaikista kansallisuuksista. Tämä koirantaluttajapösilö oli engelsmanni.


Samalla rinteellä oli Perhospuisto joten sinne sisään. Tuli vähän höh-tässäks-tää-nyt-olikin -fiilis, koska tämä oli pienin perhospuisto mitä minä olen eläissäni nähnyt. Olen nähnyt muutaman ja Iso-J vielä enemmän. Sisäänpääsymaksu oli koko perheeltä reilut 30 €. Nähtävää siellä oli noin puoleksi tunniksi. Toisaalta, se trooppinen kosteus ja norona selkää pitkin valunut hiki teki olosta tuskaisan. Kotikaupungin Botania on paljon upeampi kokemus.

Äkkiä ne perhoset oli bongattu ja keskityin ottamaan kuvia sen minkä pikkupokkarilla pystyin. Sinistä morphoa en saanut kuvattua, sillä se on nopea ja vikkelä lentäjä eivätkä näkemäni kaksi morphoa suostuneet pysähtymään perhosbaariin edes yhden räpsyn ajaksi.


Tässä menee jo päivistä niin sekaisin, että en enää muista minä päivänä kävimme vuoristokaupunki Mijaksessa. Se on hieno paikka. Niin hieno, että kävimme siellä tänään uudelleen. Ajelimme ensin antennivuorelle, melko ylös. Olisi kannattanut mennä perille saakka, sillä siellä lentelee kuulema kotkia.
Äänestimme kuitenkin Iso-J:n vuorenvalloituksen nurin äänin 3-1 ja käännyimme ensimmäisessä sopivassa paikassa takaisin.

Omatuntoni parkui syyllisenä koska samaa vuorenrinnettä kitkutti ylös muuan sporttinen heebo, fillarilla. Minä plösö istua pönötin autossa. Ja vähän koipiani venytelläkseni räpsin kuvia alas kaupunkiin.


Mijaksessa oli pari erikoisuutta. Aasitaksit, Burros taxis. Toinen erikoisuus on se, että suuri osa turisteista oli itämaisia, ilmeisesti kiinalaisia. Monet heistä näyttivät olevan maalauskursseilla, sillä heitä istui mitä merkillisimmissä paikoissa akvarellilehtiöineen.

Toinen suuri turistiaktiviteetti näkyi olevan hevoskärryajelut. Kyllähän siinä suomalaiseen hevosenpitoon tottuneen kukkahattutädin nuttura vinkui pinkeänä kun näki kohtuullisen kuivakoita hevosia kiertämässä samaa turistireittiä ympäriympäriympäri. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Kolmas erikoisuus on kaupungin laaja ja kattava italialaisruokaravintoloiden määrä. Pizzaa ja pastaa, pastaa ja pizzaa. Ja tietysti meille osuivat ne valmispohjalle kootut lärpäkkeet, ei omin kätösin veivattua pohjaa, ei pizzauunin tuomaa rapeutta. Noh, nälkäänsä syö vaikka kaktuksia joten menivät ne alas.


Silti, suosittelen kohdetta lämpimästi. Paljon kauneutta, siisteyttä ja ystävällistä palvelua vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Spangelskalla ja elekielellä pärjää pitkälle. Kulinaristisia huippuhetkiä emme Mijaksessa ole toistaiseksi kokeneet, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä sekin koetaan.

Reissun toistaiseksi parhaat ateriat olemme syöneet eräässä rantakadun monitoimiravintolassa. Se onkin kokonaan oman tarinansa arvoinen juttu, joten palajan asiaan myöhemmin.

Torremolinoksessakin on käyty ja tänään käristettiin nahkojamme kaupungin rannassa. Saatiin myös sakot ja se käytäntö on aika kiva. Tuulilasissa oli kuitti ja pikkuinen kirjekuori. Sakotetulla on 24 tuntia aikaa kuitata pikkusakko palauttamalla kuori, kuitti ja maksu 6,55 € rikepaikan automaattiin. Jos sitä ei hoida, räpsähtää ko. ajoneuvon rekkarin perusteella omistajalle 60 €:n pikavoitto.

Arvannette varmaan, että heti aamusta Iso-J karauttaa kaupunkiin hoitamaan kirjekuoren oikeaan laatikkoon. Tuo käytäntö olisi tervetullut Suomeenkin.

Ai joo, ne käsiveskatarpeet on löydetty. Hävyttömän kallis, mutta kiva paikka on Park Cocodrillos.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Fuge kuittaa ja kiittää tästäkin lomapäivästä.


PeeÄäs, tervetuloa lukijakuntaan Anja!

6 kommenttia:

  1. Kiitoksia matkaraportista! Tässähän pääsee mukaan reissuun ihan siivellä :D

    Pohjanmaa kuittaa viileänraikkaat kelit ja tänään myös aurinkoa, vaikka sadetta luvattiin. Taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tänään kurkattiin kelikamerasta kotiseudun säitä. Ei tarvitse kastella :D

      Poista
  2. Vau, tutun näköistä! Mijas oli kohteenamme tammikuussa! Samoin piipahdus Torressa. Liskoja ja krokodiileja emme nähneet, hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mijas on oikeasti kyllä hieno. Vetää vertoja italian Positanolle ja Amalfille. Ja kreikan Pargalle.

      Onneksi nuokin liskot ja krokodillokset olivat soveliaan etäisyyden päässä. Ne krokon leuat kyllä louskuvat iljettävästi. Ja kun hoitaja nakkeli niille pakastekanoja ja kaneja, leuat napsuivat, kirjaimellisesti :D Onneksi oli teräsverkkoa välissä.

      Poista
  3. Nemppa on kotiutunut kunnialla ja nauttii nyt kesäsateesta ihan uudella innolla upean aurinkoviikon jälkeen. Sinivalkoiset siivet kuljettivat allekirjoittaneen ja Keltaisen kumppanin (23,5 kg) lisäkuluitta Isolle Kirkolle. Seuraavan kerran vielä vähemmän kotoa tavaraa mukaan ja kummasti sitä jo surffailee tutkimassa mahdollisuutta uuteen piipahdukseen, vangitseva on tuo Välimeren sinisyys. Nyt sukellan matkalaukun sisällön pariin ja Pesukarhu alkaa laulaa. Ihania lomapäiviä ja Seniorille tsemppiä kotimiehen tärkeässä roolissa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kuomaseni. Me ostimme tänään ihan sovulla La Can(j)adan ostarin marketista ison matkaveskan ja sille matkapaikan lähtevästä koneesta. Eivät nämä kaikki ostokset mahdu millään ilveellä niihin pakaaseihin joita tullessa oli.

    Me hölmöt emme tajunneet, että täällä talollahan on pesukone ja pihalla pyykkinaru... roudattiin sitten parin viikon vaatteet mukana.

    Noh, ensi kerralla viisaampina.
    Ja kyllä, Välimeren sinisyys on omaa luokkaansa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!