keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pari sanaa vähän siitä sun tästä


Tyypillinen otos hevosista. Hitaasti kypsyttelen ja hyvä tulee, tässä hevospaisteja kevätaurigossa. Poika on niin tikkana ja tarkkana (huomatkaa korvien tasalle siistitty harja) ja tamma tapansa mukaan nuokkuu omissa maailmoissaan. Poika vaihtaa täyttä häkää talvikarvaa kevyempään kesäkuosiin, tamma nuokkuu omissa maailmoissaan senkin asian suhteen. Varmaan vielä laitumellepääsyn aikaan tammalla on virttyneet villahousut yllään. Se on niin outo mielensäpahoittaja, että olisin ehkä jo mokoman takia heittänyt ns. valjaat vaihtoon ellen olisi nähnyt hetkittäistä toivonpilkahdusta tämän kummallisen hevosen suhteen. Ehkä se sieltä vielä uskaltautuu esiin?

Ennen seuraavia ratsastuskertoja hevonen on pakko kollata läpi hierojan tai jonkun muun käsilläparantajan toimesta. Huhuilen varovasti Heidin suuntaan... mahtuuko kalenteriisi?

Toissailtana Iso-J lähti korjaamaan erään vuonohevospojan rouhimaa aitalankkua. Poni lähti oppaaksi. Ja kun Iso-J selkänsä käänsi, poika näpisti tarvikelaukun (sis. ruuvinvääntimen, ruuveja yms.) ja kiikutti sen turvavälin (n. 50 m) päähän. Oli kuulema kiva etsiä sieltä pimeästä hangesta kyseistä nyssäkkää kun Poni touhotti ympärillä ja osallistui etsintään sotkemalla kaikki jäljet.

Ei käy elämä pitkäveteiseksi näiden kanssa.

Temmellyskausi on alkanut

Viikko on alkanut hyvin, vaikka valittamisen aiheitakin löytyy, eikä tarvitse edes hakemalla hakea.
Lihakset naukuvat venyttelyn tarvetta ja hieronta-aikakin pitäisi tilata ennenkuin oikean kintun penikkatauti kroonistuu. Apteekista ei löydy apua geelien muodossa, mahtaakohan eläinlääkäri vielä kirjoittaa reseptiä pirtuhauteen varalta? Ennenvanhaan ovat isännät kuulema juhannuksen tienoilla kyselleet kovasti pirtureseptejä, perusteluina yleensä "sialla niska kipeä".

Monta päivää olen pyöritellyt tuvan pöydällä paperinippua, olisi syytä ryhdistäytyä ja laitella ne kirjanpitäjälle valmiiksi. Sille samaiselle jonka töitä teen täällä itsekin ja joka laskuttaa käsittämättömän monta tuntia siitä, että minä esivalmistelen kaiken. Outoa matematiikkaa.
Vaihtoon menee.

Vaihtoon menee tämäkin. Kuva tältä aamulta, ystäväni Sianpäähän se siinä niin keväänkeltaisena loimottaa.

Tämän saman varoitusvalon takia olen istunut useamman tunnin paikallisen huoltoliikkeen kahviossa ja tehnyt muutamia havaintoja. Siellä nainen ei ole potentiaalinen ostaja.

Samaisessa myymälässä huolto kyllä pelaa, mutta myynti nukkui onnensa ohi. Tilasin uuden auton viime perjantaina, hyvin kelpasi minun puumerkkini tilaussoppariin vaikka nainen olenkin.

Ja ei, älkää nyt pahoittako mieltänne, kyllähän te minut tunnette. Minä kyllä saan suuni auki jos tarvetta ilmenee, olen ihan tarkoituksella vaiennut toistaiseksi.

Kysehän on nyt siitä, että siellä jossa tuo merkkivalo saadaan väliaikaisesti sammumaan, on sekä myynti että huolto samassa hallissa. Kerran laskin jopa askeleet vakipöydästäni kahviautomaatin luota sekä huoltotiskille, että myyjän kopin ovelle. Saman verran (17) niitä oli. Sekä huollon tiskiltä, että myyjän kopilta näkee aivan esteettömästi vakipöytääni. Tarkistin senkin. Minulla on ollut runsaasti aikaa tehdä näitä havaintojani ja mittailujani sillävälin kun pikahuolto ahertaa omalla puolellaan kiesini valoshown kimpussa.

Myyjä ei ole nimittäin kertaakaan noteerannut läsnäoloani, mitenkään. Tai noh, ehkä hän sen verran vilkaisi, että määritteli sukupuoleni perusteella minut ei ostavaksi asiakkaaksi. Ja syventyi taas pasianssiinsa. Kerran oli hirmuinen hälinä päällä kun jollekin kaverille piti järjestää auto koeajoon viikonlopuksi. Nelivetomaasturi tietenkin.

Jos minä olisin autoliikkeen myyjä, kävisin ihan vaan aikaa tappaakseni (ei siellä mitään ruuhkaa ole) jututtamassa kahvittelevia ihmisiä ja kyselisin kuulumiset myös auton suhteen. Jotta mikäs huoltoon toi, joko vaihdettais tuoreempaan, onko kaikki hyvin? Joutaisiko rouva koeajamaan odotellessaan tämän uuden mallin?

No ei. Omistajan poika kun on, niin mitäs turhia ventovieraita mielistelemään.

Palautepuhelun saatuaan häkeltyi niin, että lopetti ensin puhelun lyhyeen. Piti pienen puhaltelutauon ja soitti takaisin. Kyseli auton rekkarin. Osaanpa varautua (punaiseen mattoon ja pullakahveihin) kun menen sianpäätä seuraavan kerran näyttämään. Ilmeisesti jo perjantaina.

Ja kyllä, Iso-J soitti. Hän osaa asetella sanansa niin, että tyhmempikin tajuaa jossain vaiheessa pelanneensa itsensä nurkkaan. Ei Iso-J ketään nolaa eikä hauku, asiallisesti ja ystävällisesti antoi palautetta ja oivaltamisen ilo jäi myyjälle. Liekö sitten iloinen asia tunnistaa itsensä ennakkoluuloiseksi tympiöksi.

Eniten tässä jännittää se, miten oma pokerini pitää. Jännän äärellä, niin jännän... tuskin maltan odottaa!

Hukkuu, ei huku?

Iso-J lähti isojen kauppojen takia isolle kirkolle. On sen kokoluokan asiakas (rajan takaa), että on helpompi kuskata ostotiimi pääkonttorille kuin hinata koko hemmetin konttuuri asiakkaan ahtaaseen työhuoneeseen.

Sen minä vaan sanon, että rajan takaa ne rahat tulee ja se on tämän kämäisen kolkan pelastus. Meiltä lähtee valtionhallinnon toimesta niin varuskunnat kuin virastotkin, mutta silti rahaa tulee kuin rännistä, itärajan ansiosta. Ja tälläkertaa idänkaupan sadon hedelmät keräävät ihan tavalliset tämän seutukunnan yrittäjät, eivät isojen teollisuuslaitosten ja ministeriöiden delegaatiot. Ne kuolivat maksavaivoihin jo hamalla 1970-luvulla.

Ja lopuksi puhutaan vähän koiraa. Ensin harjoitusvastustajana on Nasse, ikämiessarjan äijä.

Nasse, oltaisko pusuhippaa?
Älä kuule märkäkorvajuippi mulle rupee yhtään..

Sitten areenalle astui Veli Winston, kissaveljeskunnan Jermu:

Veli Winston seljällään vaan ei häviöllä
Nyt selätit väärän kissan

Peetulta ei yritystä puutu. Ihmeen hyväntahtoisesti ja isällisesti torpan vanhemmat ja varttuneemmat herrasmiehet jaksavat pennun lähentelyitä sietää. Eikä Peetukaan pahalla, se on semmoista nuoruuden intoa ja koheltamista joka kyllä aikanaan tasaantuu. Yhtään vekkiä ei ole kenestäkään parsittu ja on kuitenkin kynsiä sekä hampaita melkoinen määrä pelissä.

Tästä on hyvä rynnistää kohti loppuviikkoa, illalla rynnistän lenkille ja saunan kautta linimenttipurkille. Sitä ennen pitäisi oikeasti setviä nuo paperit... oikeasti. Huokaus. Toin jo nitojan ja reijittäjän työkaluiksi, pakkohan se on alkaa. Huokaus. Jos ensin kahvit keittäisin. Huokaus...

Terrierin tarmolla uutta päin, missä lienetkin!


PeeÄäs:
sitäkin mun piti sanoa, että kehumani Hypnotisoija -elokuva kaikessa kauheudessaan sisälsi yhden todella häiritsevän asiavirheen. Se, että tapahtumat sijoittuivat joulunalusaikaan oli selvä. Mutta ainakin loppukohtaukset oli kuvattu selkeästi kevätvalossa. Valo oli aivan erilainen, lumi oli kevätlunta ja mikä pahinta, hankiainen oli päällä. Ei ei ja NEJ! Se ei kertakaikkiaan käy. Ärsyttävä yksityiskohta joka vaivasi minua pitkään. Ja vaivaa muuten vieläkin.




12 kommenttia:

  1. Ihania noi auringossa nauttivat ponnyt! Aika hurja oli iltalehden juttu tämän talven aurinkomääristä - jyväskylä johti 18 tunnilla, täällä etelässä on kuitenkin saatu peräti 40 tuntia D-vitskua nauttia. Käsittämätöntä. Eli ihmekös tuo, kun kaikki näistä säteistä ottavay ilon irti, niin ihmiset kuin eläimet. (tamma on kyllä siia viksu, jos villahousunsa kesään asti pitää. Niin Intokin tekee, tai tekisi, jos ei niitä olisi julman omistajan toimesta ajettu pois. Ei koskaan voi tietää, milloin takatalvi tulee!)

    Ja tuolle ponin vitsikkyydelle ei voi muuta kuin nauraa ääneen. Loistava tapaus!

    VastaaPoista
  2. Eikä meidän pikkunassikalle voi kun nauraa. Ei voi suuttua kun toinen on niin viaton bambinkatseineen :D Tervetuloa vaan katsomaan näitä pitkänaamoja ihan livenäkin.

    Aurinko armas, paista paista <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä Soosi! Se on aloitteellinen elukka.
    Ja Tösse... sen lisäksi, että se on noin muutenkin mielensäpahoittaja, se on vielä tamma... En kadehdi osaasi, mutta uskon, että hyvä siitä teidän yhteiselostanne vielä tulee.

    Et sattunut katsomaan eilen YLEltä BBC:n heppadokkarin ekaa osaa? Martin Clunes johdatteli hevoshistorian pariin (tulee uusintana varmasti). Kivasti tehty, vaikka ei siinä mitään uutta ollutkaan. Vähän samaan tyyliin kuin se joku koiradokkari, jossa samainen "huonosti käyttäytyvä mies" oli luotsaajana.

    Ja voi sun penikkatautia. Toivottavasti helpottaa. :-/
    Multa loppui syksyllä sauvakävely kun iski ikävästi molempiin sääriin penikka. Ei kiva.

    Autokauppiaat ovat jollain tapaa viimeisiä sovinismin ilmentymiä, valitettavasti.
    Olisin varmaan toiminut kuten sinä, tarkkaillut, tapahtuuko jotain vai ei. ;)

    Tsemppiä kuittisirkukseen! Ja ehdottomasti kirjanpitäjä vaihtoon kun on tuollainen K. Etku!

    VastaaPoista
  4. S, Soosilla on ystäviä :D Kaikki jostain syystä rakastavat tuota poninpirulaista.

    Hevosdokkari meni jotenkin ohi vaikka monet sitä hehkuttivat FB:ssäkin. Pitää yrittää tsiigailla katsomo -palvelusta.

    Minusta tuo autokauppakeissi oli aivan liian herkulliseen suuntaan kehittyvä, etten raaskinut pilata sitä takomalla nyrkkiä tiskiin ja kiukuttelemalla "ettekö te tiedä kuka minä olen?" -tyylillä. Semminkin kun olen Nobody. Olen saanut keltaisen sianpäävalon takia monta tarkkailukertaa. Olisko nyt jo neljäs ellei peräti viides kerta kun sen takia joudun asioimaan ko. kaupassa.

    Se on ikävää huomata, että usein (mies)myyjä puhuu ylitseni miehelle. Vaikka Iso-J on riuskat kaksimetrinen ja minun pääni keikkuu reilusti matalammalla, pitäisi myyjän ottaa oikeasti kontakti siihen jolla asiaa on, eikä siihen joka vain hengailee mukana.

    Huok. Ne kuitit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi heppadoku oli hyvä! Löytyy areenastakin http://yle.fi/ohjelmat/1936084

      Poista
  5. Kerran autonostoksilla (isän kanssa, tuli jälkeen päin kauppaan) minulle suositeltiin punaista autoa, kun se on niin kiva väri. Muistaakseni kaupat tehtiin - eri kaupassa. Metallivärisestä kulkupelistä.

    S: Tekeekö huonostikäyttäytyvät eläindokkrairetakin? Siis "Huonosti käyttäytyvät mieheth" on jo dokumenttisarja...ööps brittimiesten.. nuorten brittimiesten sosiaalisesta elämästä.

    Huokaus. Torpan armolla on vähän samanlainen työnaloitusrituaali kun minulla. Huokaus.

    OP

    VastaaPoista
  6. Tösse on viisas! Ensi yöksi on tänne korpeen luvattu -20 naulan pakkasia joten ei se talvi vielä ole ohi ja kaiken lisäksi omituisia huhuja lumimyrskystäkin on liikkeellä. Siis oikeasti, tämä ei ole pikkuväen kertomaa.
    Autokauppiaat; niitä on tasan kahta lajia eli niitä jotka eivät korvaansa lotkauta ja sitten näitä "Fudut tulee jos en myy kymmnetä autoa päivässä" - tyyppejä, joita ei saa irti hihasta sitten millään. Olenko kerran tai kaksi näiden kahden risteytykseen törmännyt mutta se onkin sitten siinä.

    Pyydän anteeksi jo etukäteen sillä näin ei saisi vanhaa herraa loukata mutta noissa alimmaisissa kuvissa se muistuttaa Tähtien Sodasta tuttua Chewbaccaa, iristys on just eikä melkein. Eipä silti, nuo kuvat muuten todistavat sen ettei ole koiraa karvoihin katsominen - en haluaisi joutua noihin hampaisiin.

    Puhtia puhallan sulle sinne paperipinon taakse, koitahan jaksaa ja kerro koko porukalle terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kuten huomaat,ei kirjoitusvirheitä puutu mutta ne menee uuden lääkityksen piikkiin; tulee aivan järjettömiä lukihäiriöitä ja rivit hyppii. Ei kiva.

      Poista
  7. OP, no mutta punainen autohan on varmasti ihan hyvä auto. Jepjep ja sen myyjän ura oli toivottavasti siinä.

    Ja tiedätkö, minulla se huokailu siirtyi huomiseen. Iski ns. tilanne päälle. Juuri kun olin aloittamassa paperisulkeisia, tuli pari puhelua ja sitten piti jo rientää noutamaan ranskantuntilainen kymmenen kilometrin päästä. Pihalla odotti tuntematon mieshenkilö autossaan ja muistin, että Nuorempi Perillinen lähtee kaverinsa synttäreille hohtokeilaamaan.

    Tästä hässäkästä selvittyäni ajattelin hetken huokaista ja ryhtyä paperihommiin heti pian kun muistin tallin. Kun tulin tallia siivoamasta ja ryhdyin loihtimaan päivän gourmet -ateriaa, ajoi pihaan auto. Se toi mukanaan Iso-J:n serkkulikan joka poikkesi vain piipahtamaan. Jolle minä ehdin sanomaan moi moi ja ohjeistamaan lieden ajastuksen koska toinen auto jo välkytteli valojaan pihatiellä, heinähakureissu oli taas akuuttivaiheessa.

    Ja kello oli melkein yhdeksän kun kaksi jymypalleroa oli painittu tallinovista sisään omille lavapaikoilleen. Sitten iski verensokerin matalapaine ja oli pakko hiljentyä ruokalautasen äärelle.

    Kun talli oli yöpuulla totesin, että ne hemmetin paperit voivat odottaa huomiseen. Kuittasin lasiin tilkan punaisia flavonoideja (paha puutostila) ja hinasin kohtuullisen jäykän kroppani tuvan sohvaan. Tässä lojun enkä muuhun ryhdy. Paitsi kohta nukkumapuuhiin.

    Hitto kun välillä pukkaa äksöniä. Jopa täällä leppoisassa maalaisidyllissä.

    Peppone, Nasse ON Chewbacca. Sinä olit ensimmäinen joka rohkeni asian ääneen todeta. Kiitos!

    Autokaupoista: väitän, että myisin muuten vähän hemmetin monta kiesiä sillä välin kun The Myyjät rustaavat myyntikäppyröitään excelsedille. Pelisilmä, se on se millä autokaupat tehdään. Naisten kanssa etenkin pitää olla skarppina. Siinä on monella märkäkorvamyyjällä oppimisen paikka.

    VastaaPoista
  8. Olisi paljon kerrottavaa kokemuksista "naisena autokaupassa" mutta olkoot. Lyhyesti kuitattuna: turhauttavaa.

    VastaaPoista

  9. Tämän viimeisimmän kärryni olen valkannut liikkeestä Ihan ite.

    Isseksein menin naapurikauppaan, olin ainoa asiakas ja kas; palvelu pelasi ;)

    Pakasta vedetty auto tuli niin kalliiksi, että sillä on nyt ajettu koko rahan edestä rapiat seitsemän vuotta !

    Haaveissa edelleen jonkinsorttinen maasturi, jolla voisi nyhtää perässään myös traikkua. Toteutuuko tuo haave koskaan, ei voi teitää ei.

    Nassen ja Chewien yhdennäköisyys tuli minullekin kristallinkirkkaaksi tuolla toisella foorumilla :)

    Ihan on ku veljekset !

    VastaaPoista
  10. Nassen geenikartta on mielenkiintoinen ;-)

    "Siinä tietyssä" autokaupassa olen yleensä ollut ainoa henkilökuntaan kuulumaton ja erottunut kyllä varsin selkeästi harmaasta lattiasta mutta ei sekään auta. On se vaan jännää.

    Siskolikka on jo vuoden päivät odotellut omalla tahollaan luvattua vaihtotarjousta, että eihän tässä vielä hätä ole ;-)

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!