sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kuitti



Kettu kuittaa edellisen päiväkirjamerkinnän kommentit tässä yhdellä kertaa. Kiitos kaikille ja erityisesti Nitalle sinne Thaigulaan puhaltelen vähän pakkashuuruja, silkkaa kateuttani. Nauti ystäväni lomastasi, kyllä te olette sen ansainneet.

Torpan lukijoita pyörii niissä maisemissa muitakin näinä aikoina.

Viikonloppu pyörähti ties mihin puuhaan ja muutenkin kävi vain kääntymässä. Vasta tänään selatessani lehtipinoa tuvan soffalla, pääsin semmoiseen sopivaan viikonloppumoodiin. Ja nyt sekin riemu on tiessään. Kello nakuttaa puolta yhtätoista ja maanantaiaamu hönkää päälle tuskan lailla.

Hevosten pedikyyri kuitataan tehdyksi, pakkasenpirulainen pakotti siirtämään vuoluaikoja kahdesti. Tänään onneksi homma hoitui.

Killinpennuista on nyt näemmä kysyntää niin paljon, että pitää kohta arpaa heittää. Niitä on markkinoinut lisäkseni myös Iso-J, naapurin isäntä ja Perillisten koulukaverit.

Harmaa lähtee Hannalle ja nyt pitää selvitellä mahdollisia kulkureittejä muiden osalta.

Titalle erikoistiedotus.
Onkohan tässä nyt jotain korjausliikettä tapahtumassa kun selkä onkin nyt ollut arka ja vähän kipeäkin, oikealta puolelta entisen vasemman sijaan? Ja tämä kipu on käsittääkseni ihan vaan maitohappoisten lihasten valitusta, ei mitään uutta traumaa.

Voisiko olla kehno niin, että kiivas treenaaminen alkaa tuottaa satoa?

Jalkaprässin painot ovat nyt kolminumeroisia, yhdellä jalalla nostan neljä settiä ja sitten vaihdan koipea. Hytinää aladobiosastolla, hyvää sellaista.

Ja muissakin vempeleissä ollaan siirrytty uusille kymmenluvuille.
Se ei tosin ole päätavoite vaan se, että pysyn ohjelman tahdissa. Ehjänä.

Iloisia ovat tämmöiset asiat. Tuli hyvä mieli.

Iloisena kuin tintti laudalla siirryn piskit vanavedessäni petiin ja kohtaan maanantain ja alkavan viikon pelottomin mielin.

Hellurei, missä lienetkin!




13 kommenttia:

  1. Kuitti minäkin. Tyhjiin puserrettu indeed. Kuutisen tuntia aikaa viettää viikonloppu ja elpaantua. Onneksi on syvän nukkumisen lahja. Jos ymmärtäisi vain könytä sänkyyn ajallaan. Siinäpä vielä opettelemista. Nyt vasta sauna jälkeisissä fiiliksissä iltavoileipiä nautiskelen. Jäi meinaa syömisetkin välistä tänään.

    Selästä en voi sanoa näppejä käyttämättä muuta kuin olettamuksia. Olettamuksiin pitää lisätä olettamus, että olet liki suora eli lantio on vaaterissa eikä skolioosia enää ole. Kipua on kahtalaista: tervettä lihasten käytöstä johtuvaa ohimenevää arkkuutta ja sitten sairasta, viasta johtuvaa. Otan aikajana tähän tukemaan teoriaani. Jos kipu hiipuu tässä muutaman vuorokauden jälkeen (ilman kovaa rääkkiä salilla) niin asia on ok. Jos tulee leposärkyä, niin asiat eivät ole ok. Silloin hermoja riepoo. Neuvotellaan asiasta sitten.

    Mutta kuulostaa varovaisesti pohjan perukoilta katsoen hyvältä. Olitkin sinä selvää ropellivärkkiä lentokonetehtaalle... Pahuksen harvoin pääsi käpälöimään.

    Muistelin tässä sitä armon vuotta 2006 vai 2007, jolloin Inkoossa kokoonnuttiin hulluja akkoja talollinen. Hirnakan tuomat eväät elpaannuttivat pitkänmatkalaiset ja viihdettä piisasi :D Nitalle tätä myöten terkut Thaikkulaan!!! Sen tunnustan julkisesti, että minä menin ensin nukkumaan. Hirnakalla oli uskomaton turnauskestävyys laulusta päätellen... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden kyllä täytyi olla 2008.

      Poista
  2. Enkä se laulaja edes ollut minä :D Katri veti venäjäksi uralinpihlajia ja moskovan valoja!

    Kipu män jo poikkeen. Haluan uskoa, että se on juurikin sellaista uuden asennon ja palikoiden järjestelyn aiheuttamaa tottumiskipua. Selkäsarjat ovat rankkoja, penkillä teen selännostoja kymppikilon kiekon kanssa 3 x 20 (toistot nousee seuraavalla kerralla 24:ään), sitten nousee painot ja sitten taas toistot. Toisessa selkävehkeessä liikutan 60 kg:n taakkaa alaselän avulla nyt 3x16. Liikkeelle lähdettiin syksyllä jostain 15 kg:sta.

    Huoh. Maanantai. Tämä vaatii paljon kahvia ennenkuin pääsen liikkeelle...

    VastaaPoista
  3. No okei,mä jätän teidät rauhaan aladobienne ja pihlajienne kanssa ;D

    VastaaPoista
  4. Haa, Pepponella kirveltää silmiä pelkkä ajatuskin sataa kiloa nostavasta aladobipötkylästä :D
    Ja korvat vuotaa verta kun kuvittelee känniääliökuoron jollottamassa moskovan valoja venätän kielellä.

    S, nämä ovat todellakin niitä muistoja joita ei parane penkoa. Kaikilla meillä oli heikot hetkemme. Joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin o, jotkut luurangot on vaan parempi jättää sinne kaappiin kolisemaan keskenään.
      Emme tietenkään näin kuninkaallisina myönnä, että tällaisia hetkiä olisi ollut usein, mutta joskus. Toki.

      Poista
  5. Ai pahus, minäkö päästin luurankoja karkuun? Aivan tajuttoman hauskaa oli, vaikka seuraavana päivänä väsytti köh... köh... se pitkä ajomatka.

    VastaaPoista
  6. No niin. Tokihan Windsorin iloiset rouvatkin joskus nauttivat joskus kovaa teetä :D

    Köh köh, ennen kun tupakkiakin polttelin, oli dagen efter -tilakin paljon pahempi. Nykyisin ei rahkanryystämisellä tule tukka kipeäksi eikä maksa rasitu.

    Hauskaa oli, sen myönnän, tunnustan ja siitä iloitsen.

    VastaaPoista
  7. Olen palkinnut sinut Liebster-palkinnolla! Käy katsomassa lisää aiheesta tuiskunmaailma.blogspot.fi =)

    VastaaPoista
  8. Kiitos Heidi tunnustuksesta. Kiitos myös Peppone, bongasin saamani luostarin ansiomerkin. Liitän ne (kunhan opin miten) tuonne sivupalkkiin. Tähän siis palaamme myöhemmin.

    Heidi, en tohtinut kysyä aiemmin mutta kaikesta päätellen ne surulliset hevosen ja rekan kohtaamisuutiset eivät koskeneet teidän laumaanne?

    VastaaPoista
  9. Eivät olleet meidän hevosia, naapurin kylläkin :( Hevoset on säikäyttänyt todennäköisesti joku eläin metsän puolella, epäilevät, että ilves tai susi liikkunut siellä useampana iltana...

    VastaaPoista
  10. Susista ovat puhuneet täälläkin ja niitähän riittää. Aika lohduton päätös hevoselle :(

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!