lauantai 1. joulukuuta 2012

Pari sanaa perjantaista


Sisäinen kreikkalaiseni, se pieni, kärttyisä viiksekäs mummo, itkee ilosta kun oleanteri kukkii. Siinä se reppana istuu, ilmalämpöpumpun alla ja kuikkii ikkunasta karun pohjolan talviankeaa maisemaa.
Toisessa huoneessa reuhottaa bougainvillea kuin viimeistä päivää. Se oli semmoinen viisisenttinen nysä kun ostin espoolaisen marketin aulan kukkakaupasta. Nyt pituutta on kolme metriä, kaljua ja rumaa runkorankulaa. Lehtiä satunnaisesti ja kukkia aivan poskettomasti.

Perjantai on tullut pyhäksi päiväksi. Eilinen eritoten kannattaa merkitä muistiin urheilullisten saavutusteni ja täydellisen iltarentoutuksen ansiosta. Päivän muita ansioita ei kannata isommalti mainostaa. Osuin kuitenkin heti aamusta tutun parkkihallin oviaukosta sisään ja kipaisin kiireesti kuntosalin rauhoittavaan idylliin. Ähelsin yläkroppasarjat ja liikutettujen painojen yhteismäärä oli likimain 8000 kiloa. Olen edennyt New Yorkin maratonilla melkein puoliväliin.

Illalla tuuli oli aivan posketon, mutta koska sää on vain pukeutumiskysymys, päätin kuitenkin kipaista viisikilometriseni. Tuuli oli mennentullen vastainen ja hetkittäin potutti armottomasti mutta sisulla pienellä raivolla juoksin kirkolle ja ohikin. Puolimatkan kääntöpaikalla puhelin tilttasi pakkasen takia, siinä meni juoksun data ja juoksumusat. Hyytävän tuulen ujeltaessa hölkkäsin hiljaisuudessa kotiin. En tiedä juoksiko susi kintereilläni mutta säikähtäähän semmoinen arka elukka puuskuttavaa trikoohirviötä ja poistuu hakemaan pystykorvia pihamailta. Helpompaa evästä noutopöydästä.

Ilmeisesti meitsin parasta ennen -päiväys lukee sormuksen lisäksi ihan tulikirjaimin otsassakin. Ei kelpaa susille.

Kotona odotti sauna. Ja saunan jälkeen huiman hyvä maalaissalaatti (resepti alempana), lasillinen pikkuisen punaviiniä ja Dallasin viimeiset juonenkäänteet. Niitähän riittää.

Tunsin suunnatonta iloa, onnea ja lähes zeniläistä tyyneyttä asetellessani kroppani villaviltin alle sohvalle. Salaattilautanen ja viinilasi kätösten ulottuvilla. Minun perjantaipyhättöni *tyytyväistä kehräystä, purrrpurrr*

Unta ei tarvinnut odotella ja vaikka tuuli ulisi torpan nurkissa, nukuin hyvät ja ansaitut yöunet.
Se oli hyvä perjantai. Elämän parhautta.


MAALAISSALAATTI

Salaattisekoitus oman maun mukaan. Minä laitan talvikaudella valmiin miksauspussin jossa rucolaa, tammenlehtisalaattia ties mitä ja lisäksi vähän jotain kartanosalaattia tai vastaavaa vihreää.
Öljyän oliiviöljyllä salaattikulhon reunoja, roiskin sitruunamehua ja yrttejä (välimerellinen yrttiseos käy hyvin). Valkosipulisilppuakin voi laittaa jos tahtoo.

Salaattiseos kulhon pohjalle. Pöyhi vähän.
Reunoille kirsikkatomaatteja halkaistuna
Oliiveja (mustat kalamatat omia suosikkejani, kivettöminä)
Kurkkua reiluina palasina
Savujuustoa (Pirkkaversio käy hyvin) kuutioina
Kylmäsavulohta sopivina palasina
4-5 kovaksi keitettyä munaa, kolmeen tai neljään osaan pilkottuna

Päälle vielä roiskaisu yrttipurkista ja vähän puristeltua sitruunaa.

Ei kannata jättää pitkäksi ajaksi lämpimään, muna ja kala eivät tykkää lämpimästä.




4 kommenttia:

  1. Vinkkivitonen: kännykkä pakkaslenkillä rintsikoihin. Ei taatusti tilttaa. On testattu ja toimii. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, pitääpä testata :D
      Kirjoitin Joulupukille jostain järkevästä puhelimen suojapussista ja tilasin uudet kuulokkeet, semmoiset jotka pysyy juoksussa mukana.

      Poista
  2. Sitkeä olet kun siinä kelissä viitsit lähteä suorittamaan juoksuvelvoitettasi, se osoittaa mun mielestä aitoa omistautumista päämäärälle ja hatun nosto siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Mä olen näköjään tuon juoksun suhteen vähän yllytyshullu. Haastan itseni mitä tyhmimmällä tavalla ja löydän itseni hentoisempia akkoja lennättävästä myrskystä. No can do. :D

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!