torstai 13. joulukuuta 2012

Maan tapa vai maanvaiva?

Tänä aamuna olen jo ehtinyt useampaan kertaan miettiä, miten pieleen asiat voivat mennä kun ne luiskahtavat sivuraiteelle tai edes heilahtavat vähän väärään suuntaan.

Työasioista nyt esimerkiksi eräiden ihmisten hillitön byrokratian palvonnantarve. Ei me voida nyt muuttaa tätä juttua kun tälleen me ollaan aina tehty ja systeemi ei taivu muutoksiin. Toisinsanoen, ihmiset eivät taivu kun ovat niin älyttömän juuttuneita hiihtämään omaa hullunrinkiään. Organisaatiokaavio on nostettu ylimmälle alttarille ja sitä palvotaan, viis veisataan siitä, että samalla pyllistellään persaus pitkällä asiakkaiden suuntaan.

Varastotoiminnot jossain Turun tienoilla rykivät kuin vanha diiseltraktori pakkasilla, mutta kukaan ei rohkene sanoa, että aika ajoi niistä tyypeistä ja toimintatavoista ohi, olisi syytä päivittää sekin osasto nykyiselle vuosituhannelle.

Toinen esimerkki, edelleen työasioista, on eräs pohjoismainen pankkiyhtiö jonka nimeä en saa lausuttua ilman massiivista hermoromahdusta, osaa tyriä asiakaslaskutuksen niin, ettei järki riitä. Kassa-alennuksilla laskunsa maksanutta asiakasta uhkaillaan tratalla, noin esimerkiksi.

Samainen pankkiyhtiö lähetti minulle kirjeen jossa kertoi haluavansa palauttaa minulle 10,46 € liikaa maksamaani laskua. Minulla sattuu olemaan samaisessa pankkiyhtiössä kaksi tiliä. Kenellekään ei ilmeisesti tajunnut kurkata asiakastiedostosta vaan lähettivät kirjeen jossa tiedusteltiin miten tuon kympin voi toimittaa minulle? Sanoin, että pankaa perhana vieköön vaikka pelastusarmeijan pataan jos ette tilille osaa suorittaa.

Iso-J:hän se on, joka näiden kanssa päivittäin painii, mutta osani saan minäkin. Jos en muuten, niin pahuksen kiukkuisen ihmisen läsnäolona. Ja se jos mikä syö energiaa.

Maan tapa tuntuu olevan myöskin joulujuhlien aseman kyseenalaistaminen. Jouluun vahvasti liittyvä kirkollisuus ja uskonnollinen pohjatarina tuntuu sietämättömän vaikealta yhä äänekkäämmäksi käyvälle kansanosalle. Loistava esimerkki järkevästä elä ja anna toistenkin elää -asenteesta on Perillisten koulu. Siellähän vajaa puolet oppilaista kuuluu ev.lut. kirkkoon, loput toiseen uskonnolliseen yhteisöön.

Koulussa järjestetään Joulujuhla ja lauletaan Enkeli taivaan, mukana ovat niin tiernapojat kuin tontutkin. Silloin kun osa oppilaista harjoittelee ohjelmaa Joulujuhlaan, toinen osa tekee talvi- ja uusivuosi teeman askarteluja.

Kukaan ei valita, kukaan ei kitise. Johtajaopettaja seisoo järkähtämättömänä kuin muinainen gallialaiskylän päällikkö tasapuolisuuden kilven päällä ja katsoo, että kaikkia kohdellaan reilusti eikä taivas putoa kenenkään niskaan.

Kaikissa kouluissa näin ei ole. Minusta se on ihan hirmuisen surullista kehitystä. Hädissään koulut pyrkivät olemaan niin korrekteja, etteivät kehtaa edes myöntää sontineensa asiassa omiin housuihinsa.

Milloin me olemme ajautuneet sille raiteelle, jossa omat perinteet kielletään, feidataan näkyvistä ja loppujen lopuksi kielletään kaikki sillä perusteella, että jollekulle saattaa tulla paha mieli? Mikä meitä siihen velvoittaa? Superkorrekti on supertyhmä.

Onneksi muutama totuttuja tapoja rikkova asiakin on tapahtunut.
Peetu oli eilen Esikoisen mukana ranskantunnilla. Ranskan ope pyysi, että Peetu tulisi yhdelle tunnille apuopeksi. Ja Peetu meni. Tunti oli ollut menestys, jymyjuttu! Jopa ensimmäisissä teinihuuruissaan kiehuneet pojat olivat keskittyneet seuraamaan sekä opetusta että koiranpennun touhuiluja. Trés bien!

Uuden edessä olen itsekin. Perheeseemme on muuttanut Teini. Semmoinen jota en omaksi lapsekseni meinaa tuntea. Se puhuu joojoo, se kivahtelee, sen tukka on kyljyksellä kammattu ja se on tympeä. Toisena hetkenä iloinen, nauravainen nätti likka joka itsekin ällistyi peilikuvaansa ja keikaili mekko päällä peilin edessä pitkän tovin.

Minun pinnani on tarvittaessa pitkä mutta katkeaa sekin kun syytä annetaan.

--- se siitä ---

Tänään on vihonviimeinen päivä kiikuttaa punainen kuori joulutervehdyksineen postiin. Minä jotenkin luulin, että eräpäivä olisi 15. päivä ja pienoisena shokkina havaitsin eräpäivänä olevan 13. päivä eli tänään. Onneksi homma on aloitusta vaille valmis. Yrityspuolen kortit odottavat vielä, osoitteisto EI ollut saatavilla tarroina joten käsipelillä kirjoitan parin sadan asiakkaan osoitteet.

Huokaus. Tekniikka olisi tosi kiva apulainen toimiessaan.

Lisää lunta olisi luvassa joten taitaapa tulla valkoinen joulu lähes koko maahan. Toivottavasti kaikki tielläliikkujat ja muut tontut malttavat varata aikaa siirtymisiinsä eikä mitään pahempaa rytäkkää osu kenenkään kohdalle.

Tontuista puheenollen, kotitonttumme oli yöllä tuonut Perillisten joulusukkiin leffaliput, Hobitti elokuvan 3D-näytäntöön. Mulla ei ole joulusukkaa, joten joudun leffan ajaksi viettämään aikaani salilla treenin merkeissä. Kuntokoutsin ilme ei luvannut ainakaan helpotuksia ohjelmaani kun asiasta eilen juteltiin. Kehitys on kuulema erittäin hyvää ja koska kehitys päättyy tyytyväisyyteen, hommaan tulee lisää vaikeusastetta. Seuravalla harjoituskaudella minun on uskaltauduttava suuresti kammoksumalleni mörköosastolle, siellä missä ne piereskelevät ja örisevät salipeikot kolistelevat punttejaan.

Ja vielä yksi maanvaiva. Perhanan puhelinmyyjät. Kyllä minä ymmärrän, että sielläkin soittaa jonkun lapsi jonka pitää leipänsä tienata myymällä ihmisille lehtiä ja vakuutuksia ja omaisuudenhoitopalveluita, loma-osakkeita ja mitä niitä nyt onkaan. Kuka tuon puhelinterrorin laillisti??

Siinä vaiheessa kun kymmenestä saapuvasta puhelusta SEITSEMÄN on myyntipuheluita, minulta räpsähtää pinna lopullisesti. Eilen soittanut "Noora Espoosta hei, tosi kiva kun sain sinut Hirnakka kiinni..." sai korvanmakeata niin kovalla volyymillä, että tuvassa norkoilleet kissatkin kavahtivat seinille. Juu, älä sinä Noorawhoever soittele mulle enää -kirosana- ikinä! Osaan ihan itse ostaa lehteni, puhelimeni ja tarvittaessa myös ne varainhoitopalvelut sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Pahoittelen tätä purkausta, ehkä illemmalla pukkaan pari keventävää kuvaa.
Tänään nyt vain on tämmöinen päivä. Mambakin on tehnyt jonkun joululaulun, ai hitto miten ärsyttävä!

Valivalivalivali, kivat sulle, missä lienetkin!









12 kommenttia:

  1. Hyvä Hirnakka! Hyvin kirjoitettu maan tavoista. Näin konttorirottana sanoisin, että paljon on paskaa ja sitä keltaistakin ainesosaa monessa toiminnossa mukana ihan vaan siksi, että ei pysähdytä miettimään voitaisiinko jotain tehdä toisin, yksinkertaisemmin ja halvemmalla kenties. Se on arsesta.

    Ja hyvä Peetu! Siitä on tullut siis paikallinen Stara. :)

    Mäkin haluaisin mennä katsomaan Hobittia, mutta en välttämättä kolmedeenä vaan ihan vanhanaikaisena leffana. Mutta kun se kestää yli kolme tuntia niin pitäisi löytää kaveriksi joku muu kuin Siippa. Se nääs nukahtaa viimeistään puolen tunnin jälkeen, aina. Ja mitä isompi mökä, sitä paremmat unet. ;)

    Keli on karsea, aamulla tuli alijäähtynyttä vettä ja nyt tulee lunta taivaan täydeltä. Riittäisi jo, kiitos.

    Mamban tekemä joululaulu... yh... en ole kuullut, mutta voin kuvitella. Se jos mikä viimeistään laukaisee huonon päivän ärsyyntymisen valloilleen.

    VastaaPoista
  2. Thanx S, sinä löysit pointtini tuolta laveasanaisen ulosantini seasta :D

    Tarvitseeko muuten sanoa, että se asiakasrekisterin tarroiksi tulostaminen ei toimi koska dataajatonttu istuu *rumpujen pärinää* 20100 -postinumeroalueella?!

    Minä lähden talliin erottelemaan lantapalloja olkipelleteistä. Itselle kun tekee niin voi olla varma työnsä laadusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tarkka kakara (ainakin joskus). ;D

      En hämmästy ollenkaan kun kerroit missä tonttu luuraa. Ja voisin melkein veikata, että vieläpä samassa pajassa jossa meidän byroon yhtä isoa softaa sorvataan kasaan. Vaihtelevalla menestyksellä...
      Mikä voi olla niin vaikeeta osoitetarrojen tulostamisessa? Tai oikeamminkin: mikäs asiakasrekisteri se on, josta ei osoitetarroja saa ulos?

      Mä lähden kohta etsimään autoa hangesta. Tänään lyhyen kaavan mukaan kun pitää noutaa Siippa Krapihovista hummailemasta heti kolmen jälkeen.

      Poista
    2. Varmaan sama kioski kyseessä :D
      Mietipä vielä pidemmälle tuota osoitetarrahommelia, painajaisosastolle asti.
      Viime vuonna varastossa oli tarra-arkkeja sanotaan vaikka kolmepalstaisia. Tänä vuonna nelipalstaisia. Useimmiten jääpi tarrat tekemättä tai sitten pitää hommata tismalleen, millilleen samankokoisia 3-palstaisia tarra-arkkeja.

      Siinä on sovittaminen, eihän nyt MITENKÄÄN voi fiksata rekisteriä toimimaan niin, että se asettautuu parin napikan painalluksella oikeaan tulostusmoodiin.
      Kaikissa tekstinkäsittelyohjelmissa on arkin säätömahdollisuuksia, vaaka tai pysty ja monta muuta. Mutta tarroja siihen ei saa pirunkaan ilveellä.

      Siihen ei moni (turkulainen) koodari pysty.
      Muilta en ole pitkään aikaan kysynytkään.

      Krapihovissa oli aikoinaan monet erkkarit, varmaan vieläkin? Kiva paikka.

      Poista
    3. Siis pakko olla sama kiska! Ei kai kaikki nörttiputkat puljaa vuodesta toiseen kikkailemalla tarra-arkkien koolla? Eihän? Vai voiko...?
      Uskomatonta, oikeesti.

      Eiköhän siellä Krapihovissa edelleen jotain kesäerkkareita pidetä. Hieno paikka on todellakin
      Sitten kun tarvitaan sisätiloja, mennää sinne Rantatien varteen näkövammaisten paikkaan. Mikäs hitto sen paikan nimi nyt olikaan... Ihan isot sisätilat, mm. shelttien erkkari on ollut siellä ja aussiterroristien. Äh, laho, mikä laho, en muista. :)

      Poista
  3. Niihäse on, et orkanisaatios ei mikää muutu, ennen ku se vanha jäärä sielt johdosta jää eläkkeelle. Se on niin monee kertaa nähty juttu.

    Tosta joulu ja muustaki perinteestä. On se ny perkele, etteivät ihmiset oo vieläkää oppinnu sitä, et maassa maan tavalla. Saahan ne mausteita tuua elämää, mut jos toisee maahan muutetaa, ni ei piä alkaa vinkuun, et ei me tällasta ku ei meil oo koskaa ollu. Saakeli että sieppaa tollanen. Ei kaikkee piä hyväksyy, sen nojal et muuten oot rasisti tai jotain muuta vastaavaa.

    No parempaa päivää sulle sinne, oottelen sun ennen ja jälkee kuvii sit keväällä. :)

    VastaaPoista
  4. Ei muuta, kuin että nyt kun esikoinen on melkein 19v. ja hevosetkin kohta 17v. niin alkaa teinihelvetti helpottaa. Seuraavaa satsia odotellessa, siihen menee vielä jokunen vuosi. Nyt nautiskelen tästä hetkestä. :)

    VastaaPoista
  5. TL, tässä pitäisi varmaan vaihtaa puolet henkilökunnasta tai ainakin aivopestä jotenkin. Minusta tuntuu, että monen pesti perustuu siihen, että joskus on opittu menemään persus edellä puuhun ja niin tehdään nytkin. Eihän sitä nyt toimivaa systeemiä kantsi muuttaa....

    Rahasta ei ole kyse, uskallan väittää, että fyrkkaa tulisi säästöjen merkeissä kuin rännistä firman kassaan jos kaksi varastoa yhdistettäisiin, laskutus hoidettaisiin itse ja muutenkin pikkuisen mietittäisiin omaa asennetta, firman tavoitteita ja ennenkaikkea toimintatapoja.

    Ja mitä tuohon perinnehommaan tulee, minusta tuntuu, että eniten mielensä pahoittavat ns. kantaväestöön kuuluvat henkisesti yliherkät tyypit. Ne jotka hiki otsalla pohtivat koko ajan mitä muut meistä ajattelevat. Surkeata on.

    Ennen -kuvat on tuhottu, jälkeen -kuvia ei taida tulla. So sorry :D

    VastaaPoista
  6. Kanaemo, sulla on ihastuttavan rauhallinen vaihe lasten suhteen... sitä odotellessa *huok*

    VastaaPoista
  7. Joulujuhlista kommentoin tuolla jo toisaalla ja siellä kerroin että maassa maan tavalla tai maasta ulos. Perinteet on perinteitä ja niitä pitää kunnioittaa (paitsi byrokratiassa, siinä saisi edistyksen tuulet puhaltaa). Jo riittää kukkahattutätien kaikkia ppapova asenne. Puhelinmyyjistä pääsin eroon kun rekisteröidyin Suomen telemarkkinointiliiton jäseneksi, siellä on helvetin iso estolista ja sitä voipi kätevästi päivitellä, instanssi päivittää listaa itsekin. Ei ole tullut yhtään "No hei!"- soittoa sen jälkeen. Peetu on ykkönen! The Maailmanvalloitus on alkanut ja kenties hänet nähdään baskeri päässään antamassa haastatteluja, hieman ranskalaisen korostuksen särähtäessä siitä suomalaisen ärinän joukosta :D

    VastaaPoista
  8. Tiedätkös Peppone, Peetusta tulee mieleen sen Inspecteur Clouseaun (?) piski. Olet varmaan katsonut Pink Panther leffat. Ne vanhemmat versiot jossa Cluseauta näytteli Peter Sellers ovat elokuvahistorian helmiä.

    Muistan ikuisesti yhden kohtauksen jossa mies näkee koiran ja kysyy omistajalta: Pyrreekö työ teidän köirrränne? Ei -vastaa mies. Koira puree. Pyrreehän se! huutaa toinen. Ei se öle minyn köirräni *kierin naurusta*

    Joo, Peetulle voi odottaa avointa baanaa menestykseen!

    VastaaPoista
  9. Allekirjoitan blogisi - terveisin älyduunari, jonka putiikissa tehdään kolminkertainen matkalaskujen tarkistus. Jee, jee. Voih. Onnistuisikohan Peetulta myös venäjän kertauskurssin opetttajana toiminen?

    OP

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!