tiistai 11. joulukuuta 2012

Kettu kuittaa


Tämä on ehkä yksi turhauttavimmista otoksistani ikinä. Juniori väitti sunnuntaina, että kamera vilkuttaa taas sitä 005-Erroria joka meinaa korjaamokäyntiä á 120 €. Pahus vie, nappasin iloissani kameran jotta voin itse todeta vian (lue: voin sallia uuden rungon hankinnan). Mutta perhana. Pakkasesta se vain tilttasi ja palautui uudelleenkäynnistyksen jälkeen käyttökuntoon. Phyi sentään ja pitkä sylki perään. Ei tule joulua uuden kameran muodossa tänä(kään) vuonna.

Muiden kuulumisien suhteen ei mitään uutta. Maanantai meni ja tiistaikin on hyvällä mallilla. Joulukortit odottavat vielä postittamistaan ja punainen koontikuori helottaa päivä päivältä uhkaavamman punaisena.

Eilen kuittasin itseni unten maille heti kun hevoset oli otettu talliin. Ikävä, pirullinen jäytävä päänsärky piinasi koko päivän ja päätin kokeilla auttaako uni. Viinasta ja tervasta tulee vain vielä pahempi päänsärky. Onneksi unihoito toimi.

Näin tänään, katsotaan mitä huomisella on tarjottavana.
Illalla lähden lenkille, sää menee jo niin kelvottomaksi, että on kerrassaan ihanaa päästä juoksemaan pyryyn, tuiskuun ja viimaan. Jos olen onnekas, tuulee vastaan meno- ja paluumatkalla!

Pidä hatustasi kiinni, missä lienetkin!


11 kommenttia:

  1. Tuo viimeinen kirjoittamasi kappale saa jo vähin erin miettimään masokismin määrää... 8) Minä ajattelin laittaa takkaan tulet, käärityä lempeän pehmeään fleecehuopaan kissa kainalossa ja toisessa kädessä portviinilasi. Samalla tietenkin voin tympeissäni vilkuilla kasvavia vatsamakkaroitani, mutta toinen lasi portviiniä varmaan vie ajatukset jonnekin omaa napaa kauemmas.

    Leppoisia juoksuja, missä ikinä laukkaatkin!

    VastaaPoista
  2. Tita, olet kyllä mainio :D

    Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta, näin se menee!

    VastaaPoista
  3. Kävin korjaamassa moukkamaisuuteni edellisen postauksesi kommentoinneissani. (Olipa omituinen lauseen loppu).
    Toivotaan että päänsärky oli ohimenevä vaihe eikä mikään pitkäkestoinen juttu. Sinulla on omituinen tapa nauttia valkoisesta helvetistä, vien kuitenkin kättä lippaan sinnikkyydellesi sekä kovalle itsekurille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thänx Peppone. Kyllä minä taivalsin ihan pelkän kiukun ja pahan sisuni voimin 5,60 km. Osan juoksin, osan vedin hullunraivokävelyä. Lunta oli riittävästi auraamattomalla tiellä. Siinä mopon tekemää uraa kipittäessäni mietin, että kovilla ne ovat maalaispojat kun pitää riiuureissut hoitaa lipsuvalla mopolla. Semmoisia sivuslaideja oli mopokuski ottanut, että mulla olisi jo lipsahtanut ojaan.

      Titalta piti kysymäni, hän kun on kohtuullisen hyvän näppituntuman kieroon vieteriselkärankaani saanut. Nyt on tullut melko kipeällä tavalla selväksi, että vasemmassa jalassa ei ole voimaa verrattuna oikeaan. Ja oikea käsi taasen on heikompi kuin vasen. Nyt on vasemman kankun alla melko kipeänoloinen tukos jota toki yritän venytellä auki. Onko tämä normaalia kehon itsekorjautumista vai pitäiskö pyytää fyssaa kurkkaamaan tilanne? Voisko niistä kinesioteippauksista olla apua tähän toispuoleisuuteen?

      Ratsastuskuvista sen huomaa miten vino olen. Enkä edes julkaissut pahimpia.

      Sauna teki tehtävänsä, akka kuittaa petiin. Moido!

      PeeÄäs. Toveri Satu muistutti eilen, että mulla oli joskus alkusyksystä tavoite saada itselleni aika cooperin testissä. No aika upeasti se tavoite on nyt plakkarissa. Pitäisi joskus piruuttaan ottaa kahdentoista minuutin pätkä ja katsoa mikä on aika. Eikös se pitäis olla n. 2,5 km? Kiitos Satu, olin tosi iloinen kun muistin mistä lähdin :D

      Poista
  4. Selevä peli Hirnakka. Vastaus on lihastoimintaketjut. Kato vaikka linkistä http://sparraajat.fi/blogi/?p=128 on jotain kevyttä tietoa asiasta. Vaikka asia on pinnallisesti esitetty, niin tuolla on vaikutusta.

    Mene käymään sen taikanäpin luona ja tarkistamaan onko lantio vinossa ynnä möyhentämään koko pakara- ja lantioalue rennoksi. Fyssa tuskin ymmärtää asiasta tuon taivaallista (anteeksi kaikki fyssarit... on tietty niitäkin, jotka ovat jatkokouluttautuneet) Kinesioteippauksesta tuskin on apua ennen kuin perussyyt on eliminoitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahuksen kiinnostava linkki, kiitos. Kyllä se vika tosiaan on siellä lihaskalvopuolella. Massiiviseksi paisuneet lihakseni eivät mahdu kohta nahkoihini :D

      Samaa se mun koutsi tänään sanoi, pitäisi venyttää paaaaaljon enemmän (useammin). Ja nappasi samalla mun ohjelma-avaimeni ja lupasi rustata sitä vähän uusiksi. Uskallan päätellä, että tämä(kin) tietää lisää treeniä, lisää toistoja ja lisää painoja. Huoh. Mutta olo on hyvä. Kiitettävän hyvä. Tulkoon vaan maailmanloppu ensi viikolla, meitsi on kondiksessa :D

      Poista
  5. Äh, missä sie oikein lenkkeilet, kun siellä mopotkin pystyy liikkumaan? Meillä ainoa vaihtoehto on raahata itseään täysin auraamattomalla matsäautotiellä (eli mielummin liikun hevosella), taikka valtatien reunaa lumipenkan päällä, puoliksi ajokaistalla rekkojen joukossa eli tuskin juostaan, siellä ainakaan. Voisihan tietysti hienostella ja ajaa kirkonkylään VALAISTULLE PURURADALLE, mutta en tiedä, että kannaattaako miun varusteilla (paskaset toppahousut ja vielä paskaisemmat tallikengät) sinne mennä. :D Taidan säästää nekin polttoainerahat ja hikipisarat hyödyllisempään hetkeen. ;)

    VastaaPoista

  6. Hirnakasta on tullut hullu. Urheilu-sellainen. Ja son hyvä.

    Kun mittariin alkaa räpsyä lukemia yksi toisen perään, niin itse kunkin pitäisi herätä huomaamaan liikunnan suosiollinen vaikutus arkieloon.

    Itseltäni on säännöllinen liikunta tämän syksyn aikana jäänyt valitettavan vähälle. Kiireiset työpäivät yhdistettynä normiaskareisiin kotona vievät tällaisena pimeänä aikana mehut.

    Viikonloppuisin on sitten taas niin hhhirveesti tekemistä, ettei sen jälkeen muka jaksa lähteä salille tai jumppaan. Ja myönnettäköön, viikonloppuisin on hauskaa noudattaa tuota Titan neuvoa :)

    Kunhan vuosi vaihtuu (ja Sporttipassitili nollaantuu) niin marssin Kylpylään, ostan kuntosalikortin ja lupaan aloittaa reenin taas uudelleen !

    Hups, tulikohan tässä tehtyä uudenvuoden-lupaus vähän förskottiin ?!?

    VastaaPoista
  7. Nita, sinä jopa kirjoitit uudenvuodenlupauksesi julkisesti kaikelle kansalle esiin!

    Iän myötä kehon joustavuus vähenee eikä pientä laiskuutta enää saa samalla tavalla anteeksi. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Pitäisi täälläkin nimittäin saada jokin urheilukipinä. Ensin tuli pari vuotta sitten jäätynyt olkapää ja sen mentyä ohi nyt alaselkä suuttuu joskus pienestäkin virheliikkeestä. Pitäisi ilmeisesti aloittaa selän kuritus, koska tämä alkaa jo haitata ratsastusta, mikä on ikävää.

    Nyt on liian helposti heittäytynyt sohvalle ja vetänyt villashaalin päällensä. Toiset nauttii pyryssä juoksemisesta, toiset loikoilusta ;).

    t: Anu


    VastaaPoista
  8. Kanaemo, meillä on tontin läntisenä rajana tie jonka vieressä kevyenliikenteen väylä. Kylälle ja kaupungille saakka. Hemmetin tylsä, suora ja pitkä baana. Mutta koska talvikunnossapitoa ei ole vielä täysin lopetettu, se on ainoa väylä jota pitkin voi liikehtiä ilman hevosta lumen aikaan.

    Sulemman maan aikaan on muutama mäkinen ja mutkainen tie joita pitkin on kiva kirmailla mutta talvella siellä särkee itsensä.

    Nita, siis mehän EMME vanhene, mittariin EI kerry uusia lukemia. Me ollaan hirrrrveen nättejä ja kovaassa kondiksessa luonnostaan :D

    Olen koko ajan sanonut, että hirveän itsekäs pitää kyetä olemaan kun raivaa kalentereista tilaa tämmöiselle liikuntamäärälle kuin minä olen nyt tehnyt. Välillä on huono omatunto. Mutta eivätpä nekään päivät järin tuottoisia olleet jolloin makasin selkä puuduksissa ja nuppi särkylääkkeistä sekaisin soffalla.

    Anu, sulle samat sanat :D

    Kyllä minäkin osaan laiskotella, aina tilaisuuden tullen. Ihan surutta heittäydyn soffapötkölle ja lorvailen.

    Seuraavaksi aion ottaa yhteyttä centerd riding ohjaajaan joka saa katsoa mihin suuntaan oikeasti olenkaan vino ja mitä kautta sitä voi lähteä purkamaan ja uudelleen rakentamaan, hevosen selästä käsin.

    Nyt taas tien päälle, on tää yhtä tivolia!

    VastaaPoista
  9. Saatuani leivinuunin päällisen putsattua kamalasta pölykerroksesta (juu ajattelin tosiaan viettää joulua siellä...) hoksasin, että ne perhanan joulukortit pitää olla huomisessa postissa. (Salaa kävin lukemassa - jälleen kerran - Pepponen blogista joulusiivojen megaluokan taistelukentästä... vaikuttavaa!)

    Siispä hihat ylös ja raapustamaan terveisiä. Päätin tänä vuonna kavereille sorvata sähköpostikortit. Sukulaiset ja muut vanhat ihmiset saavat joulukortin.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!