perjantai 9. maaliskuuta 2018

Välimereltä Pyhäselän rannalle






Sinne jäi valkoinen talo mäennyppylälle, sinne jäivät raa'at sitruunat ja aivan pian kukkaanpuhkeavat vuorenrinteet. Mustarastaat viheltelivät kaihoisasti ja rantapaseon aratit jäivät rääkymään omia soidinkutsujaan.

Lähtöaamu valkeni kirkkaana ja vahvoin värein.
On niin ihanaa luksusta istuksia sarastavassa aamussa etuoven parvekkeella ja seurata auringonnousua. Mukillinen hyvää arabicakahvia ja mehevä appelsiini, eipä enempää tarvitsekaan.

Taksipoika oli aivan pyörällä päästään, ei tajunnut talojen numerointilogiikkaa. En tajua minäkään. Siellä alhaalla on numero 4, seuraava onkin 47 ja meidän numero 11 on vasta viimeisen neulansilmän jälkeen kadun loppupäässä. Onneksi saatiin taksi kiinni ja päästiin kentälle ihan aikataulussa.

Lento oli myöhässä, se oli tullut Helsingistä vastatuulen takia myöhässä, boarding oli hidasta kuin maalin kuivuminen ja sitten lennonjohto rajoitti lähtöjä. No lopulta oli meidän vuoro rullata tolpalle ja kohta jo irrottiin Hipsaanian maaperästä. Ikävä tuli.




Perikunnan vanhimman suhteen en edelleenkään osaa huolestua, hän on niin mahdottoman skarppi ja fiksu likka. Kyllä ne pärjää.

Läksiäislahjaksi pesin olohuoneen ikkunan Peetun vahtipaikan luota, se oli täynnä vahtihaukunnoissa irronnutta kuolaa ja terrierrin tuhinaräkää. Millään en ollut uskoa, että kaikki ne roiskeet todellakin irtoavat siististä pikkukoirasta, vastansitten kun näin vastapestyssä ikkunassa uudet roiskeet (naapuri lähti töihin -haukunnat), uskoin. Peetu on Räkä-Peetu.

Jääkaappiin jäi ruokaa, varastoon vettä ja muutenkin napero pärjää siellä ihan hyvin.













Ja heti kun Suomeen päästiin, alkoi pakkanen vaivata hengitystä ja nokka vuotamaan.
Mukava oli kuitenkin aamutallissa nähdä kaksi elämäänstä tyytyväistä ponia, ne olivat kyllä niin hyvissä käsissä, etten olisi itse parempaan kyennyt. Taivaanlahja tämä meidän vt. tallimestari, tarkka, huolellinen ja kiva. Mummo oli keitellyt päivittäin sapuskaa ja pysynyt näin hommissa mukana.

Ilman näitä turvaverkkoja tämmöinen reissaaminen ja irtiotot eivät olisi mahdollisia.

Lelluparka oli vähän ihmeissään kun ensin hävisi äiti, sitten hävisi uusi ihastus (vt. tallimestari) ja sitten äiti tulikin takaisin. Spanjelin korvien välissä luuttu rämisi ja panhuilu tilutti kun koiraparka yritti saada ajatuksistaan otetta. Nyt on kaikki taas ihan hyvin, paitsi että kissat ovat vallanneet parhaat paikat ja koira lojuu lattialla. Jonkinlainen vallankumous? 

Ja Elmo muuten pääsi ajelulle, päiväkänneille ja heräsi krapulaisena, ilman säpinäsäkkejään. Semmoisia ne miesten reissut on.

Nyt meinasin kurkata vähän Netflixin antia ja viikonloppuna varaan seuraavat lennot. Semmoista se on, rannalta toiselle pendelöinti. En tohdi valittaa, elän kahta kevättä, onko parempaa?
Kivaa viikonloppua sinulle, missä lienetkin.






8 kommenttia:

  1. Kirjoitat sanan napero... lapses murhaa sut seuraavassa käänteessä :D

    Tervetuloa hankien keskelle - tuohon verraten jetlag ei ole mitään. Kevättä ne povailee heti huhtikuusta alkaen. Sitän ennen pyryttää kaikkea mahdollista, mutta huhtikuu on kuulemma pitkään aikaan varhaisen kevään lämmin kuukausi. Oi sentään, jos vanhan säätietäjän ennustukset käy toteen! Kyllä kelpaisi - varhaisia ja lämpimiä keväitä oli helvetin monta vuotta sitten.

    Sorit Elmolle. Ei enää kassien punnukset vaivaa. Helpotusta moneen asiaan. Pikku känni, krapula ja kivistävä hännänalus vähän aikaa. Siitä se elämä taas jatkuu.

    Tervetuloa takaisin Hirnakka! Torppa on kaivannut sinua. Me myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita ja vielä kerran lämpimät onnittelut hienosti klaaratusta näyttökokeesta.

      Minä tätä kevättä pidän erityisen hienona koska voin piipahtaa vielä kurkkaamassa unikoiden kukintaa ja samalla kai ne hanget täälläkin päässä vajuvat.

      Kieltämättä kyllä kelpaisi aikainen ja lämmin kevät. Muistan yhden kevään, olikohan se 2011 kun lumi suli muutamassa päivässä ja sitä oli kuitenkin ihan normaali määrä.

      Nyt käyn välillä kasvihuoneessa haistelemassa lämpenevän mullan tuoksua ja odotan kovasti, että saan laittaa chilit ja tomaatit kasvuun. Suomen surkein taimikasvattaja meinaa jälleen kerran yrittää!

      Elmo rauhoittui kyllä heti, se kuseskelu oli jotain niin infernaalista, että kattipolo itsekin häkeltyi hormonimyrskyä. Nyt on kevyt olo ja konsulttikööri sai uuden vahvistuksen.

      Poista
    2. Yrität suotta omia titteliä Suomen surkeimmasta siemenkasvattajasta. Meillähän on jaettu ensimmäinen sija siinä! Ja tomaatinsiemenet ynnä kylvömulta on täälläkin valmiina. Ei kun taas yrittämään :)

      Poista
    3. No joo, siellä toinen yhtä epäonninen siemenkasvattaja :D Toisiamme tukien, erehdysten ja virheiden polulla hoippuen. Ostin kylvömultaa minäkin ja Hankkijalta sain lahjaksi turveruukkuja. Tästä se taas lähtee, kohta komposti vihertää.

      Poista
  2. Matkailu avartaa :) Hienoa, että kotijoukot pärjäsivät hyvin ja sait nauttia reissusta :) Nättejä kuvia. Kivaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskananen :-)
      Olen aivan mahdottoman kiitollinen, että vt. tallimestari aikanaan löytyi ja homma sujui hienosti. Hevosellinen ei ihan helpolla maailmalle singahdakaan.

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin.

    Oi toteemieläimeni, tervehdin teitä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Toteemieläin on nykyisin sangen laiska ja isomahainen, erittäin mukavuudenhaluinen setäkissa, joka ei jaksa humpata Elmon kanssa vaan lojuu mieluummin Peetulta anastamallaan paikalla tuolin selkänojalla. Tai uuninpankolla. Piis änd laav t. felixxxx

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com