Winter wonderland, pari ajatusta lumesta

Ihmisen muisti on hirmuisen lyhyt.
Penskana sitä tottui siihen, että talvet ovat yhtäkuin lumi, pakkanen ja pimeys. Tehtiin lumilinnoja ja otettiin talvestakin kaikki irti, hiihdettiin, luisteltiin ja rämmittiin pulkkamäessä sekä umpihangessa.

Sitten kun mie Karjalast läksin etelään, piti totutella märkiin loskatalviin. Koko ajan oli märkää, kylmää, loskaista ja ikävää. Sitä odotti lunta ja pakkasta ainaisen märän mustuuden tilalle.

Kun muutettiin Torpalle, ensimmäinen lumitalvi pitkään aikaan oli kiva. Koirat pysyivät ulkona puhtaina, matot sai viskata portailta hankeen ja lumi oli kuin uusi, eksoottinen elementti.
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja asiat arkipäiväistyvät. Myös luminen pakkastalvi, semmoisia ne tällä korkeudella tuppaavat olemaan, vaikka kaikenlaisia kevytversioitakin on nähty.

Noh, on talvia ja on talvia. Ihan kaikkiin talven olomuotoihin olen tässä vaiheessa maaliskuuta aina ollut erittäin kyllästynyt, saturaatiopiste on saavutettu ja nyt talvi ns. pilaa omaa mainettaan kun ei osaa väistää ja tehdä tilaa keväälle.

Onhan se tietysti hyvä, että on oikeaa lunta.
Ruusut ja pionit talvehtivat taatusti turvassa jäneksien ja rusakoiden härskeiltä lähentelyiltä, toivottavasti pitävät pintansa myös myyrien suhteen. Pikkuisen kuumottaa tuurenpihlajan kohtalo, sen latvus on suojatta eikä jänesten rallipolulle ole pitkä matka istutuspaikalta, varjele!

Tasaisella ja aukealla paikalla, josta lumensyvyys pitäisi mitata, voin heittää silmämääräisenä arviona noin 70 cm sitä ihtiään. Näissä kuvissa näkyy pihatien reunat ja tuohon kuusen eteen on lumiaura lingonnut massaa koko pitkän talven.

Talon päädyssä olevassa perennapenkissä on ollut varsin hyvä lumensyvyyden mittari, kukko. Kivellä seisoo rautainen helttapää ja yleensä tähän aikaan vuodessa on vähintään heltta näkyvissä.

Tässä alemmassa kuvassa on kesällä hevosten suihkupaikka. Pihlajan alla tallinmäessä on hyvä huljauttaa jumpalla hionnut ratsu. Tässä menee nyt muutama tovi ennekuin tuossa ruunaa suihkutellaan. Tuskinpa vappuna grillin paikkakaan on vapaana, siinä on nyt metrinen kinos.

Bongailin tänään lumitöitä tehdessäni muitakin maamerkkejä, mitään ei näy. Paitsi lunta.

Niin, lunta on satanut koko päivän, sakeasti.
Iso-J teki aamuvarhaisella lähtiessään sen verran lumihommia, että pääsi suunnilleen kuivin lahkein autotalliin. Minä tein lumihommat päivällä ja aurakin kävi. Illalla piti taas kolata ja lapioida ja reissusta palattuaan Iso-J teki avasi pihapolut uudelleen.

Sademääräksi voi ihan rehellisesti heittää +-15 cm. Ensi yön aikana lumisade kuulema väistyy jonnekin ja pakkanen kiristyy. Perjantaina tarvitaan aurinkolaseja ja pipoa, pakkasta rapsakkaat -10°.
Ja samaa rallia luvassa seuraavakin viikko, lunta ja pakkasta, pakkaspäivinä sentään paistaa aurinko.

Tähän loppuun pitäisi kai heittää joku kiitollinen ja positiivinen ajatus. Sori, ei heru. Ei irtoa.
Minä toivon vain, että näiden pakkasten ja lumisateiden jälkeen tulisi lämpöinen etelätuuli joka kerralla humauttaisi nuo penkat ja kinokset  muistojen joukkoon.

Ihan oikeasti, minä olen iloinen siitä, että on neljä selkeää vuodenaikaa. Nyt olisi kevään vuoro. Tule jo!