Siellä ja täällä

Vauhdikas viikko tämä Santa Semana. Maanantain ja tiistain välisenä yönä kurvasin taksilla pihaan ja Perikunnan vanhin heräsi Peetun haukkuun. Jutellessa meni puoli kolmeen ja tiistaina tietysti väsytti.

Ja mitä tehdään rättiväsyneenä? No siivotaan tietysti koko talo lattiasta kattoon ja myllätään olohuoneen huonekalut uuteen järjestykseen. Puhdasta tuli ja hyvä tuli. 

Siivosti on napero elellyt täällä, Peetu on pikkuisen laihtunut pitkien lenkkien takia. Nyt Peetu on syöttöporsas ja tekee sen näköjään erittäin mielellään.

Tiistaina marssittiin kampaajalle. Toni on vähän Anita Hirvosen näköinen pieni nainen joka puhuu itse opeteltua suomea ja on mahdottoman hyvä ammatissaan. Ei voi kun ihmetellä sitä rulettia jota Toni ja tyttärensä pyörittävät. Asiakkaita oli Tonillakin niin, että kun minä istuin pesupaikalla, hän värjäsi yhtä ja yksi istui kuivurissa. Koko ajan olivat kampaamon kaikki tuolit varattuna. 

Ruokavarastojen tankkauksen jälkeen tehtiin vielä myöhäinen illallinen ja oltiin ihan vaan kotosalla.

Keskiviikkona napero lähti koulun retkelle Rondaan ja minä liikahdin alas kaupungille. Tapasin lounaan merkeissä Rouva A:n ja tovihan siinäkin vierähti. Don Santiago on kiva ravintola Paseo Maritimon loppupäässä, olisikohan se numero jotain 125 tai jotain semmoista, vahva suositus etenkin salaateille.

Rondan retkeilijän kotiuduttua lähdettiin kukkaostoksille. Luonto kukkii nyt keltaisena, mimosan suloiset kukkapallerot ryöppyävät rinteillä. Kaivattiin parvekkeelle kukkasia ja niitä lähdettiin hakemaan vähän kauempaa Valtocadon takaa. Iso viveros olikin ja eihän sitä voi kun nieleskellä tarjontaa ja hintoja. Metrin korkea jasmiini maksoi huimat 12 € ja ihanat ruukkuleinikit 2 €.

Pakattiin autoon iso tuuhea laventeli, joku sininen tähtikukka ja muutama pelargoni sekä uusia ruukkuja. 

Kotiin tultua napero huomasi auton oikean takarenkaan olevan silminnähden vajunut. Niinpä minun piti hissutella sillä huoltoasemalle ja tarkistaa sekä korjata ilmanpaineet. Onneksi osasin ihan itse ja onneksi rengas ei tyhjentynyt kukkareissulta palatessa millään lailla äkillisesti. Ajoin nimittäin hirmuisen mutkaista reittiä Mijas Pueblon yläpuolelta.

Torstaina istutin kukat, lannoitin ja lisäsin multaa takapihan muurin ruukkuihin. Sitten pesin talon laatoitetut piha-alueet ja portaat. Ynnä merenpuoleisista ikkunoista sateen ja saharan hiekan jättämät punaiset läntit.

Illalla hankkiuduttiin kaupungille toiseen suosikkiravintoloistani, La Primaveraan. Muutkin tykkäävät paikasta sillä se posahti täpötäyteen. Täällä alkaa nyt turistisesonki ja sen huomaa. Parkkipaikkaa saa etsiä. Edellisellä reissulla sitä ongelmaa ei ollut.

Rouva A. liittyi seuraan ja meillä oli oikein rattoisaa. Asiaa ei suinkaan pahentanut se, että tarjoilijamme Juan oli järkyttävän komea ja hyvähampainen nuori mies, hauskakin vielä. Varmaan jostain mallitoimistosta on buukattu kyseisen ravintelin tarjoilijamiehet, ehtaa Dressman -tavaraa.

Kadulla oli paljon porukkaa ja teki mieli mennä katsomaan Kiirastorstain kulkuetta. Oli kuitenkin niin hirvittävän kylmä, että luikahdimme äkkiä sisään vielä yhteen suosikkiravintolaan. Kutsutaan sitä Happy Houseksi koska Happy Singh on pitänyt meidät ruuissa ja juomissa kaikki nämä vuodet kun olemme täällä käyneet. Happy ei ollut kuitenkaan töissä. Limoncelloa löytyi ja se tuotiin pöytään käsittämättömän kokoisissa kulhoissa.

Perillinen liukeni omiin menoihinsa ja me jäimme Rouva A:n kanssa särpimään lasillisiamme.

Vierähtihän siinä aikaa ja toisetkin lasilliset. Rouva A:n mies ja koira tulivat meitä sieltä noutamaan ja sain kyydin kotiin valtavan audin takapenkillä.

Yhtään kuvaa kulkueesta en saanut, vaikka retuutin kameralaukkua matkassa juurikin kulkueen takia.  Tänään via cruzis -kulkueita on liikkeellä mutta me olemme lojuneet kotona. Napero ahertaa kouluprojektiensa parissa.

Tänään on siis pitkäperjantai ja pyhäpäivän keskeyttää jossain vaiheessa pakollinen kauppareissu. Onneksi isoimmat kaupat ovat auki ja saadaan tankattua jääkaappi.

Säät ovat olleet koko alkuviikon erinomaiset. Tiistaina oli kuuma ja keskiviikkona vallan helle. Tänään on satanut muutaman kerran ja tuuli on ilkeä.

Sitten uutisia Torpalta.
Otto lähti kahden kuukauden treenijaksolle. Sattumoisin paikka on Rouva A:n entinen tila, maailma on loppujen lopuksi aika pieni.

Otto oli hörissyt kaikille hevosille ja ollut vallan ihastuksissaan pikkuponi Anssista. Toivottavasti kaikki sujuu siellä hyvin ja ilman suurta draamaa.

Torpalla oli Oton lähdettyä ollut draamaa ja kiukkuista kiljuntaa kun Ponimies jäi muutamaksi tunniksi yksin. Nyt siellä on uusi seuralainen, poniruuna Polle. Minä oikeasti toivon, että Polle on kiva kaveri eikä mikään kauhea riiviöponi joka tulee aidoista läpi (tai ali).

Tässäpä tämä raportti pääpiirteittäin ja kuvat tuttuun tapaan puhelimesta.
Voikaatten hyvin ja nauttikaa pääsiäisestä. Niin mekin täällä.