Sunnuntai

Sade tekee työtään, eroosio nakertaa maata ja jäljet ovat hetkittäin aika karua katsottavaa.

Tänään lähdettiin laiskan aamun jälkeen Peetun ja Perikunnan nuoremman kanssa campolle kävelemään. Tästä meiltä on ihan pikkuinen pätkä asfalttia, sitten noustaan pienen muurin yli ja ollaankin melkein rakentamattomalla maaperällä. Kiva ja leveä polku seuraa kahden kukkulan välisen syvät ojan reunaa.

Ylitetään moottoritie A-7 ja ollaankin Los Pacosin ja Mijas Pueblon välisillä kukkuloilla. Siellä haisee lampaanpaska ja polku kiemurtelee ikivanhojen, hylättyjen maatilojen oliivitarhojen välissä. Lampaat mäkättävät ja paimenten isot koiranhutkulat louskuttavat.

Nykyaika on iskenyt oliivitarhaan niin, että siellä on monisatavuotisen oliivikäkkyrän vieressä upouusi frisbeegolfrata. Eikä näytä olevan tyhjänpanttina, nuorta porukkaa oli ilahduttavan paljon kiekkoineen liikkeellä. Reippaita ovat pohjolan nuoret täälläkin.

Likimain kaikki liikkeelläolijat puhuivat jotain skandinaavista kieltä, enimmäkseen suomea, koirat kansainvälistä. Se mihin kiinnitin huomiota, puhdasrotuisiksi tunnistettavia koiria on marginaalisen vähän, suurin osa perroista on erilaisia mixejä, adoptoituja ja pelastettuja löytökoiria. Muutaman mopsin, bulldogin ja muun olen katukuvasta bongannut.

Nousimme aina vain ylöspäin ja hikihän siinä hommassa äkkinäiselle tuli. Enemmän kuin ilahtuneena tervehdin sorateiden liikenneympyrää. Maassa oli enemmän kavionjälkiä kuin autojen rengaskuvioita eikä kauaa tarvinnut  odotella ennenkuin ensimmäiset ratsukot tulivatkin vastaan. Pikkuisen kävi kateeksi. Jäätiin tuohon ottamaan kuvia ja ryystämään vettä. Vaikka oli hetkittäin pilvistä ja tuuli, suomalaista talvenkalpeaa nahkaa aurinko lämmitti suloisesti ja tuntui ihan kesältä.

Lenkin jälkeen oli hetki aikaa ottaa sunnuntai levon kannalta. Illan pimetessä suuntasimme volkkarin nokan alas kaupunkiin illallistreffeille. Olipa mukava vaihtaa kuulumisia, edellisestä kerrasta onkin valehtelematta liki 15 vuotta. Toki Nemppakuomaa näkee tiuhemmin eikä aina tarvitse matkustaa tänne saakka tavatakseen.

Siinä terassilämmittimen hohteessa aika kului ja alkoi taas kerran salamoida ja sataa. Vettä tuli niin paljon, että kiiruhdimme kotimatkalle ns. viimeisellä minuutilla ennenkuin kotimatkaan kuuluva tunneli tulvisi taas. Läpi päästiin ja auto sai alustapesun.

Maanantaina opiskelijalla on hiihtolomaa ja suuntaamme kohti Marbellaa. Muutama muukin ystävä ja tuttu on tänään majoittautunut tälle seudulle, tiistaina nähdään!

Näihin kuviin ja tunnelmiin, adios!