Takaisin sateeseen

Suosikkirannallani Playa Tropicalilla on vain tropikaalit symbolit paikalla. Kaikki muu on raivattu pois. Ja ihan aiheesta, merellä on valtava voima. Kun se runnoo rannikkoa ja vuorilta puskee vastaan tuuli, yhteentörmäys on massiivinen. Täällä on nyt ihmetelty muutama päivä talvimyrskyä. Välillä sataa kaatamalla, sitten rankkasadetta, tihkua, tuhnua, sumua. Ja välillä tuuli puhaltaa pilvet pois, aurinko porottaa. 

Meri on tuonut mukanaan rantaan valtavan kasan roskaa, ruokoja ja roskia. Mutaa ja hiekkaa nousee rantakadulle ja hiekkaranta on muotoutunut talven aikana ihan omanlaisekseen.

Pukeutumisen kannalta tämä on todella haastavaa. Pitää olla mukana rytkyä t-paidasta villapaitaan ja sadetakki sekä sandaalit sekä kumpparit kassissa.

Olin tulopäivää seuraavana päivänä Peetun kanssa rantaretkellä ja tihkusateessa edettiin. Kotimatkalla trooppinen rankkasade hiotti niin paljon, että pysähdyttiin kahvikupilliselle puolimatkan krouviin. Siellä Peetu alkoi tärisemään kylmästä, minulla valui tuulitakin alla hiki. Ihme ja kumma jos influenssapöpön viimeisetkin hönkäisyt eivät tässä kelissä laannu.

Sitten tuli kirkas taivas ja täysikuu

Myrskyä odotellessa

Tänään olin rannassa lounastreffeillä hevosalan Grand old Ladyn kanssa ja saimme aivan aitopaikalta nähdä mielenkiintoisen nousuvesi-ilmiön. Nyt on tuokin nähty, välillä autot uivat ovenkahvoja myöten vedessä, välillä katu oli aivan kuiva.

Toisaalta sade on rajoittanut paljonkin tekemisiä, onneksi reissuun ei oltu suunniteltu yhtään golfkierrosta, kentät ovat nähkääs kiinni. Sunshine Tourin estekarkeloihinkaan tuskin lähdemme, siellä on nurmikentät pois pelistä ja muutenkin sade rajoittaa (pilaa) hyvää kisavikkoa oikein kunnolla. Mutta kukaan ei valita, meille kaikille sataa samalla tavalla.

Luonto on kuitenkin se joka voittaa, täällä on vesialtaat tyhjillään eikä keväämmällä olisi välttämättä saanut uima-altaille täyttölupia ja golfkentät olisi kasteltu jätevedellä. Siinä saattaa putteri lemahtaa ja serla pölähtää kun kentällä kiehuu kuumassa auringossa ihan ehta paska.

Joten antaa sataa, eihän se meillä suomalaisilla missään tunnu. Räpylät läpsyen lämpystelememme eteenpäin ja nautimme siitä, että on edes plussalla asteet eikä lunta näy. Jäitä ehkä grogilasissa.

Nopeasti aika on mennyt. Ihan perusarki ottaa oman osansa, en oikein osaa mitään lomaa edes ajatella. Paitsi että olen nukkunut ihan huisan hyvin täällä. Illalla rojahdan petiin ja nukun huoletta seuraavat 9-10 tuntia.

Peetun kanssa yritetään ajoittaa pidemmät lenkit sateettomaan väliin, aika hyvin on onnistuttu ja kilometrejä kertyy. Peetu nauttii paljon rakentamattomalla campolla tassuttelusta, siellä on hajuja ja houkutuksia, tänään mentiin niin pitkälle kukkuloille, että tuttu lampaanlemu löyhähti nenään. Siellä se hullu paimen laumoineen lymyilee. Eikä paimenessa mittään, ihan peruskylähulluhan se on, mutta ne koirat, kauheita petoja. Ei tee mieli törmätä.

Tänään tyrkkäsin oliivipuun risuja takkaan, paljon paperia perään ja lopulta, pitkällisen yskimisen ja tuulettamisen jälkeen piisin ilmalukko aukeni ja tuhatvuotinen oliivipuu suvaitsi syttyä. Jösses sentään, että on lämpöarvot kohdallaan oliivipuussa. Noin tiuhasyistä puuta en ole ikinä nähnyt enkä näin vähällä puunkannolla selvinnyt. Muutama klapi vain ja talo on taas kuiva ja lämmin.

Tästä jatkamme, hyvä täällä!