Ilmastonmuutos alkaa maanantaina

Takana on talvinen viikko, todella talvinen olikin. Vaikka pakkasta ei ollutkaan luvattuja talvisotalukemia, kuivuus ja pieni tuuli tekivät siitä väliin melkein sietämättömän. Influenssan kurittamalle hengityselimistölle se on ollut ihan oikeasti rankkaa.

Ja onpahan vaan ollut melkoinen virus tapettavaksi tämä influenssa B. Yskimisestä ei meinaa loppua tulla kun puuska iskee. Tapojeni vastaisesti olen juonut monta litraa appelsiini Fantaa, ne pahuksen hiilihapot nipistävät kurkkua ihanasti.

Mutta kyllä se tästä, asialliset hommat on hoidettu ja hengissä pysytty.

Ikkunasta katsoen meillä oli kevättalven kaunein viikko. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Hevoset nuokkuivat auringossa nuttujensa alla ja muutama rohkelikko pikkulintu yritti kai jotain lauluntapaista viritellä. Sitten ehkä kieli jäätyi kitalakeen ja tintti vaikeni.

Kunhan pakkanen tästä lauhtuu, päästään asiaan eli kevättalveen. Vanha sanonta 'maaliskuu maata näyttää' ei tule toteen ainakaan näillä selkosilla, lunta on sen verran tanakka kerros. Tai sitten maaliskuun pitää olla superlämmin.

Pihalla tepastellessani kävin kurkkaamassa myös kasvihuoneeseen. No siellähän oli mukavan lämmintä ja tuoksui kesä.

Ensi kesänä ollaan kotosalla enimmäkseen ja aion nyt ensimmäistä kertaa ihan oikeasti panostaa yrttimaahan ja tomaatteihin.

Hankkijalta tarttui mukaan muutama siemenpussukka vaikka olen valioitunut surkeiden siemenkasvattajien aatelistoon, yleensä saan kantaa kunnianhimoiset kylvökseni kompostiin ja hakea ammattilaisen kasvattamat tuuheat taimet.

Pitäähän ihmisen kuitenkin joskus myös haihatella ja siemenpussien kanssa haaveilu on loppujen lopuksi halpaa hupia.

Taidan ottaa tavaksi (ainakin aurinkoisina päivinä) juoda aamukahvit kasvihuoneessa ja orientoitua alkavaan kasvukauteen. Ties mitä kuningasideoita siellä päähän pälähtää...

Kaikesta kylmyydestä huolimatta olen nauttinut talven kauneudesta. Ensi viikolle luvatut 'hirmupakkaset' eivät minua suuremmin hetkauta, tiistaiaamuna Torpan Armo ja Perikunnan nuorempi lehahtavat sinivalkoisin siivin sinne, missä aurinko yleensä paistaa. Ja mikäli sinne ennustetut vesisateet toteutuisivatkin, siellä on kuitenkin liki +20°. Eikä ole lunta.

Ja jotta ne 'kuningasideat' varmasti lähtevät ns. laukalle ja lapasesta, aion hakea inspiraatiota tulevaan kasvukauteen monelta Viverokselta, eli puutarhalta. Ties mitä sieltä tarttuu mukaan ja päätyy tulokuormassa kasvihuoneeseen. Jos ja kun yhtään itseäni tunnen, hommahan lähtee käsistä heti alkuunsa ja sitten saadaan Torpan päiväkirjoista lukea uusia tarinoita hulluista kaivoshommista ja muista maansiirtopuuhista. Vähintään pitää paikka etsiä isommalle kasvihuoneelle.

Vaan nyt viimeinen iltatalli pitkään aikaan. Seuraava päivitys ehkä huomenna Evitskogista tai sitten vasta Pacosinmäeltä, luvassa erittäin kaivattu ilmastonmuutos!