Asialliset hommat hoidetaan

Sarjahukuttaja Elmo

Tämä on ollut yksi elämäni kummallisimmista viikoista. Ipanan kanssa ollaan pidetty Torppaa asuttuna ja jokaikinen päivä jompikumpi meistä on todennut ääneen, kuinka outoa tämä onkaan. Juuri nyt kun alamme tottua hiljaiseen elämäämme, ne päivät käyvätkin vähiin. Loppuviikosta Iso-J rymistelee taas pirttiin.

Tässä onkin pikkuisen hommia tehtävänä ennenkuin hän laskeutuu kotimaan kamaralle. Meillä on nimittäin pari projektia täällä kesken, tuvassa on kolmiotikkaat keskellä lattiaa, herraväen kristallit ruokapöydällä ja kaikki on muutenkin vähän vinksinvonksin. Onneksi on aikaa saattaa aloitetut hosumiset projektit loppuun ja asetella lasit kaappiin. Ja vähän siivota muutenkin.

Viikonloppuna täällä näytti vielä hurjemmalta kun riipaistiin kaikki verhot tuvan ikkunoista pois ja pyykkiin.

Yhtenä iltana

Iltaisin olen kaivautunut telkkarihuoneen sohvaan ja keskittynyt kerrankin katsomaan televiissorin antia. HBO on kolmikirjaiminen laatua lupaava kirjainyhdistelmä. Edellinen suosikkini oli Little Big Lies ja uusin (kesken vielä) on The Handmaid's Tale. Vielä on monta jaksoa katsomatta ja pari muutakin sarjaa olen sieltä löytänyt. Nyt en ole kurkannut Netflixin antia ensinkään, minulla oli missiona katsoa tämä Margaret Atwoodin romaaniin perustuva tarina.

Elävissä kuvissakin käytiin, Veljeni Vartija on nyt nähty. Ei se nyt niin huono ollut ja Antti Holma on aina aivan yliveto.

Jokaikinen ilta, jolloin jysäytän pyrstöni sohvaan, sujuu saman kaavan mukaan. Lellu tietysti parkkeeraa sohvan toiseen päähän, mutta kissojen dramaattinen sisäänmarssi on huvittava. Ensin kipittää Elmo, se änkeää niskaan tai vatsalle hyrisemään.
Seuraavana tulee Felix joka syvästi Elmon itsevaltaista käytöstä paheksuen asettelee pulskan ahterinsa jollekin vapaalle tasolle, mieluummin jaloilleni.
Kolmantena purjehtii häntä pulloharjana Oscar. Se ei tule syliin vaan asettuu paheksumaan sellaiseen kohtaan yläkerran portaikkoa josta voi viskata pahaa silmää suoraan minuun.

Ja nehän paheksuvat sitä, että kehtaan lojua aivan väärässä paikassa ja he joutuvat tulemaan lämpimämmästä tuvasta viileämpään päähän taloa.
Ylimpään kuvaan viitaten, Elmo pitää leluhiirille uimakoulua Lellun vesikupissa. Ei sellaista päivää ole, jolloin koiran vesikuppi olisi hiirivapaa.

HBO:n syrjäyttämä 

Toinen HBO:n syrjäyttämä 

Lopullinen ratkaisu? 

Hejaheja!

Tämmöistä tänne, taas yhtä talvista viikkoa aloitellaan.
Pakkaset laantuivat ja 'yllättäen' taivaalta on puhaltanut lunta. Kohtalon oikusta heräsin lauantaiaamuna hirvittävään, jäytävään noidannuoleen joka kalvoi selkääni. Lumityöt ja noidannuoli ovat sangen haastava kombinaatio joten Perikunnan Nuorin on pukannut kolaa. Tänään oli ensimmäinen päivä jolloin sain itse tehtyä tallityöt, nyt alkaa helpottaa. Tosin tänään päivällä vasen kinttu meni ihan puujalaksi, en tohtinut edes kauppareissulle lähteä.

Siitä tulikin semmoinen ikävä de-ja-vú -tunne, raahasin kinttua perässä ja muistin monet tuskaiset selkävaivojen ja kipulääkkeiden täyteiset vuodet.

Jahka tästä tokenen, ryhdyn taas harjoittamaan jonkinlaista liikuntaa. Iso-J on laittanut päivittäin kuvia lenkkimaastoistaan ja sehän on antanut inspiraatiota. Tietäen alueen korkeuserot, aion ottaa välimeren keväästä kaiken irti ja pistää kuntokuurilleni lentävän lähdon.

Nyt liihottelen raahaudun iltatalliin ja sitten onkin jokailtaisen kissojen protestimarssin aika!

Pikkuisen isompi kuin Plantagenissa 

Mantelipuu kukkii nyt

Siellähän se, lomakoti.

PeeÄäs: Perikunnan Vanhin on varsin sujuvasti solahtanut kouluarkeen. Kovasti paljon tuntuu kotitehtäviä olevan ja vielä enemmän tuntuu olevan vapaa-ajan aktiviteettia. Meillä oli Iso-J:n kanssa kriisilinja auki kun napero oli viettämässä rantsussa kaverinsa synttäreitä, oli lauantai-iltana vielä kello 01 kulun päällä. Oijoi. Hyvin kaikki oli mennyt ja kyyti kotiin toimi hyvin. Silti, kuumottaahan se.