perjantai 16. maaliskuuta 2018

Stand by


Autoon mennessä näkee ikkunasta tämmöisen maiseman. Pikkuisen tuli katolta lunta ja tokihan sitä oli maassakin valmiina koko talven annos. Se on semmoinen juttu, että juhannuksen juomat saa nakata kätevästi jäähtymään suoraan autosta tuohon penkkaan. Ei nimittäin tällä menolla sula pohjoisseinältä ihan viikoissa.

Talvi on jämähtänyt totaaliseen stand by -tilaan. Kipakka pohjoisenpuolen tuuli terävöittää pakkasen erittäin purevaksi ja hyytäväksi. Lisäksi tuulenmokoma on puhaltanut katalia kinoksia kaikille poluille ja piha-alueille. Hevoset saivat tehdä hartiavoimin töitä puskeakseen tarhastaan polut ja reitit auki. Eikä se minullekaan ollut kevyttä raahata vesisankoja juomapaljuun.

Mutta toisaalta aurinko tekee parhaansa.
Se lämmittää jo ihan oikeasti ja nenänpäässä on ensimmäinen kesakko. Kunhan nämä pohjoisen polaaripyörteet purjehtivat takaisin sinne minne kuuluvatkin, alkaa kevät täälläkin harppoa eteenpäin kunnon askelin. Nyt se tuntuu vain pyörivän edestakaisin epätietoisena oikeasta kulkusuunnasta.



Kotona yritän viritellä kevättä parhaani mukaan. Valkoisia helmihyasintteja en kertakaikkiaan voinut vastustaa ja pienen etsiskelyn jälkeen niiden paikka löytyi eteisestä. Siellä viileässä ne viihtyvät ja toivottavat kotiintulijan tervetulleeksi.

Ruukkuja olen kanniskellut edestakaisin muutenkin, käpypalmu löysi paikkansa tuvasta. Siihen pitää varmaan laittaa karhuntarrapalat sekä ruukkuun, että aluspylvääseen, sillä tuo pylväs on toiminut enimmäkseen kissakansalaisten pomppualustana ikkunalaudalle.

Yhden ylikasvaneen ja liian pienessä ruukussa kituneen murattivyyhdin purin ja ruukutin uudelleen. Sille ja muille makuuhuoneen kasveille pitää pyöritellä uudet asuinsijat, peikonlehti vyöryy aivan kauheana massana kohti lattiaa ja kliivia tikahtuu kohta taustalle.

Syy siihen, että panostan tässä kevään stand by -tilassa niin paljon sisäkukkiin on yksinkertainen. Minä aion hyödyntää tulevan kesän (joo, kyllä se tulee) kotonalomailun mahdollisimman paljon ulkohommia hoitaen, remonttia ja muuta askaretta on paljon. Silloin ei ole aikaa kökkiä sisällä. 

Samaan hengenvetoon voin tunnustaa, että en ole montaakaan ajatusta sisäkukilleni uhrannut moneen vuoteen, on ollut kaikenlaista muuta mietittävää. Surutta olen kompostiin nakanneet ne, jotka eivät ole olostaan nauttineet. Jäljellejääneitä olen nyt yrittänyt lepytellä parhaani mukaan. Saint Pauliallekin tarjosin kahvia.

Elmo on ollut hieman nyrpeänä kun koko ajan joutuu jäähylle eikä saa osallistua kasvinhoitohommiin. Niin mielellään utelias kattinen osallistuisi, kaikkea pitää ainakin kopaista muutaman kerran ja mieluiten maistaakin. Sumutuspullon suihkeita olisi Elmon mielestä aivan superhauskaa jahdata ja se yrittääkin ihan omin käpälin saada sumutuspulloa toimimaan. Vettä onkin sitten kaikkialla.



Kylvökseni ovat ainakin vielä kohtuullisessa kunnossa. Ei kasva levä eikä home. Joku on jo puskenut vartta ylös mullasta, en vain millään meinaa muistaa oliko se Miinanköynnös vai Mimosa. Pitkää ikää vaan sillekin yrittäjälle.

Toveri Tita Unelmia ruusuista -blogistaan kehotti kokeilemaan idioottivarmaa samettiruusua ja niinpä nappasin ostoskärryyn pari läpyskää sitäkin sorttia, eihän tuossa iso vahinko tule *kolkkoa naurua*.

Äitikulta on ansiokkaasti kasvattanut joka vuosi samettikukkia, niillä pitää ryytimaan ja kasvarin vähän puhtaanpana ötököistä ja onhan se ihanan pirteä väripilkku vihreässä massassa. Tänä vuonna hän ei kuitenkaan meinaa esikasvatushommiin ryhtyä, vaan kylvää krassinsa ja hajuherneensä suoraan maahan (ja onnistuu aina) joten samettiruusuhomma jäi minun tutiseville hartioilleni. Paitsi että ennen Hipsaaniaan heilahtamistani kiikutan kaikki multakokkareet Äitikullan residenssin aurinkoiselle ikkunalaudalle. Mikäli niissä multakasoissa on vielä silloin elämää.

Viikonloppuun on kasautunut rutkasti paperitöitä ja koska kanalakin on siivottu, en voi väistellä silläkään verukkeella. Jonkunlainen koivuklapihomma on kuulema myös ohjelmassa, voi ollakin, että paneudun siihen aivan erityisen pontevana. Onhan se ihan kivaa vaihtelua matkalaskujen kuittien setvimiseen.

Viikonloppuun on paneuduttu tavallista hauskemmilla perjantaipulloilla, artesaanilimujen pienimuotoinen tasting ohjelmassa.

Mukavaa ja toivottavasti keväistä viikonloppua!


6 kommenttia:

  1. Täällä samanlaiset näkymät ikkunoista joka puolelle, vahva epäilys tokko ne sulaa milloinkaan. Tään viikon lopulla on jokunen jääpuikko jollekin räystäälle ilmaantunut. Mutta ei vielä sulamisen merkkejä näy teiden varrellakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä viikolla oli se yksi plussapäivä ja silloin tien varrella oli ihan selkeästi sulamisilmiö käynnissä.

      Muuten ollaan stand by. Kirjaimellisesti.

      Uskossa väkevät, keväänkin näkevät... vai miten se meni?

      Poista
  2. Auringon tehot on aika huikeat jo! Ilman lämpötila oli -10, mutta räystäät tippuivat ja jääpuikot kasvoivat huikeasti pituutta! Kesä tulee kyllä. Tämä Stand by ei kestä paria viikkoa pitempään.

    Valaistu sammareiden äärellä. Siinä saa illuusion osaamisesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehot on ladattu täysilleen, kohta paahtaa! Nimim. uskossa väkevä (vai oliko se väkevien toivossa?)
      Sitä ei käy kieltäminen, etteikö parin viikon pakkasjakso maaliskuun loppupuolella olisi aika haastava. Mutta kun on taas yhdestä kaamoksesta selvitty, tästäkin selvitään.

      Samettikukkiin panostan, täysillä.

      Nyt on yksi kukkaruukkujuttu kesken, palataan.

      Poista
  3. Kyllä usko kevääseen on lujilla kun katselee kinosten korkeutta täälläkin. Pe Isolla Kirkolla oli kehällä ensi kertaa kunnon sulamisvesilammikot, aurinko paistoi ja tuntui että, kyllä kevät voisi tulla, ainakin joskus. Onneksi täälläkin voi viritellä aamukampaa, bägi nököttää eteisessä ja opeille, sekä Ope 1 ja MatkaOpelle pitäisi laittaa viestiä treeneistä ennen Norskin kyytiin liipeämistä. Jännän äärellä ollaan. Warm weekendhugs from Nemppa<3 p.s miten Kummikoira ja Kaviokkaat? Joko Otto pakkaa laukkuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaivuta epätoivoon! Onneksi meillä on mahdollisuus pyrähtää lähemmäs kevättä, mun aamukammassa enää 8 piikkiä.

      Oton lähtöä just suunnitellaan, tänne tarvittava ja jo kertaalleen sovittu seuraponi ei välttämättä pääsekään lähtemään kotoaan. Pientä lisäkierrettä tuo se, että lähtöpäiväksi kaavailtuna ajankohtana olen itse vielä pääsiäisreissulla.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com