Piuhat irti

Otolla jatketaan kun on vielä julkaisemattomia kuvia.

Tänään oli puolen päivän jälkeen se riemukas hetki kun sain repiä Holterin piuhat irti rinnastani. Ai että kun olikin kutittanut makeasti. Eivät ole yhtään kivoja semmoiset piuhat ja tarrat ihmisen kehossa. Nyt se kapistus on  pakattu nätisti palautuspussukkaan ja huolella täytetty päiväkirjakin on mukana, huomenna meinasin viedä sen analysoitavaksi tuonne meidän Piäterveysasemalle. Meinaan samalla reissulla kysellä laboratoriokokeista, mitä meinaavat ottaa ja milloin. Ja että kai ne minun rauta-arvoni syynätään huolella.

Tämä vaivaisen elämä alkaa olla jo aika työlästä, kauheasti olisi kaikkea muistettavaa.
Mieluummin olisin ihan tylsästi terve ja tekisin töitä.

Muita asioitakin on tehty, nyt on tallin heinävarastossa kaikki lavapaikat täynnä avaamattomia heinäkääröjä. Justiinsa hyvän sään aikana ehdittiin kuormat purkaa. Tuoksuu kesältä ja näyttää ihanalta, hevoset nyökyttelivät tyytyväisinä sisään tullessaan, yksi paalinjämä on varastoitu talliin ja siitähän ne ryökäleet sitten nyhtävät suullisia ohikulkiessaan. Onneksi on leveä käytävä joten mahtuu olemaan ja mahtuu kulkemaan.

Otolle soviteltiin uutta satulaa, ihan hyvältä vaikuttaa. Täytyy nyt toivoa, että entinen menee kaupaksi sukkelaan.

Iso-J tuli just kotiin ja toi myrskyn tullessaan. Kauhea tuuli ja pyry. Hyi.

PeeÄääs:
tähän myrskyyn vähän lämpöä ja tunnetta:

Havana