Viikkoa vähempänä

Lohtulaatikko

Marraskuusta on nyt kuitattu kymmenisen päivää vähemmäksi, 20 jäljellä. On toki typerää tuhlata aikaansa sellaisten asioiden moittimiseen mille ei itse mitään voi. Mutta valitan ja moitin koska sen edes voin tehdä. Marraskuusuhteeni on hyvä 11 kuukautta vuodessa, alkaen aina joulukuun ekana. Mutta tämän yhden kuukauden ajan rutisen ja ruikutan enkä hakemalla hae positiivisuutta asiasta jossa sitä ei kertakaikkiaan ole.

Lumet sulivat pois, tietty. Se mikä on satanut, on tullut ihan reilusti vetenä. Annoin sääennusteen lumitähtisymbolin jo vähän herätellä toiveita kylmemmästä ja valkeammasta viikonlopusta mutta taas Luontoäiti teki oharit ja laittoi lämpöasteita sekä vesisadetta.

Marraskuussa parasta on se, että sekin loppuu aina 30.11. kl 23.59,59 ja valoisampaa kohti käännytään, heti jouluhulinoiden jälkeen.

Onneksi on leipää ja lämmintä, marraskuun tekee siedettävämmäksi hyvä ruoka, alkava glögikausi ja tulevat pyhät. Uunissa muhii pataruokia ja laatikoita, yksi parhaista on mausteinen ja tuhti makaronilaatikko. Ihanien sitrusten sesonki alkoi ja persimonitkin ovat mehevimmillään.

Aamulla tupa tuntui kolealta, tuikkasin hellan tulille ja ihana lämpö levisi tupaan äkkiä. Se on suloista ja tavallaan ylellistäkin. Ystävä tuli leipätuliaisten kanssa kahville ja mukava olikin ihan kiireettä jutustella siitä ja tästä ja vähän tuostakin muutaman kahvimukillisen ja tuoreiden sultsinoiden parissa. Eivät ne tuoreet rinkelitkään hullumpia olleet. Ja voi jestas kuinka hyvää se aamulla tehty granola onkaan, kiitoskiitoskiitos!

Tämä viikko on mennyt eräänlaisessa toipumisessa, välillä särkee päätä ja välillä iskee armoton väsymys. Silloin pitää oikaista tuvan sohvalle ja ottaa nokoset. Tarpeeseen se uni taitaa tulla, koska nukahdan vaivatta eikä illallakaan tarvitse heittelehtiä sängyssä unettomana. Sekin vaiva kun on tullut tutuksi.

Sain eilen sairaalasta viimeisimmän hoitotiivistelmän. Sen minkä siitä ymmärsin (ja loput selvitin lääketiedesanastosta), tulkitsin niin, ettei case ole clousattu. "oikealla arteria carotis internassa näkyy vahvaa elongaatiota ja kallon ulkopuolella sakkulaarinen aneurysma. Lisäksi oikeassa arteria carotis internassa näkyy fusiformista dilataatiota". Loppukuusta saan Holter -mittauslaitteen mukaani ja vuorokauden rekisteröidään sykkeitä sekä verisuonikirurgi konsultoi arteria carotis internan tilaa. Että ei tästä marraskuun kehvelistä jännääkään puutu. Lisää haastetta näihin hoitoihin tuovat geenilotossa saatu jättipotti hemokromatoosin ja familiaarisen hyperkolesterolemian muodossa.

Sanotaan, että tieto on valtaa. Mutta tässä minun sairauskertomustapauksessani geenitestien tuoma tieto lähinnä lisää tuskaa.

Nyt on kuitenkin perjantai, katseet kääntyvät kohti viikonloppua. Meinasin hyödyntää sulaa maata ja käydä keräämässä sammalta ja varpuja joulukukkia varten. Kaupasta nappaan kunnon murikan vahvaa juustoa ja ehkä pari persimonia. Ja eikös se uusi Beujolaiskin tule alkoon näinä päivinä? Illalla on kiva jumittaa Netflixin ääreen juustolautasen ja viinilasillisen kanssa.

Lauantaille on kaikenlaista pihahommaa luvassa, sateen sattuessa kanalakin kaipaa siivousta. Sunnuntaina kiitellään isää. Nyt kuitenkin vielä pari sähköpostia ennen kaupunkireissua.
Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!