Enpä ole varmaan koskaan miettinyt omaa joulusuhdettani sen tarkemmin. Sehän on ollut yksi suoritettava juhlapyhä toisten joukossa, ehkä tiukemmin aikataulutettu kuin muut.
Minulle riittäisi nimittäin vähempikin. Yltäkylläisyys kaikessa tuntuu tukehduttavalta. Vaikka on ihanaa olla osa isompaa porukkaa, sukua ja perhettä, kaipaan eniten kuitenkin hiljaisuutta, rauhaa ja lepoa.
Jos minä saisin viettää joulun aivan omalla tavallani, siihen riittäisi oikeastaan aika vähän. Aattoilta rauhassa, kynttilänvalo ja hidas saunareissu. Tallissa rauhallinen iltahetki. Joulupäivänä puuroaamiainen, glögiä, jotain hyvää syötävää omaan tahtiin. Lahjaksi ehkä kirja tai kaksi, jotain lämmintä ja pehmeää arkea sulostuttamaan. Ei tavaraa tavaran vuoksi.
Tapanina voisi olla sosiaalinen hetki, kahvit tai glögit pienellä porukalla.
Haluaisin pysähtyä nuuhkimaan hyasintteja, havukransseja ja muita joulun tuoksuja. Haluaisin kuunnella puun rätinää takassa ja kiukaassa, tallin ääniä ja luontoa. Haluaisin seistä pihalla katsomassa tähtitaivasta ja nauttia sinistyvästä illasta ja pimenevästä yöstä. Kirkossakin olisi kiva käydä jossain sopivassa välissä.
Jep, vähemmän on enemmän. Joulussakin.
Jaan kanssasi tuon arvon rauhallisesta Joulusta. Se on parasta. Se myös yleensäkin toteutuu. Onhan meillä sitten perhettä pöydän ympärillä, mutta ruokalistaa ei tarvi koskaan miettiä, sen kun lämmittelee valmiiksi laitettuja ruokia. Leppoisat pyhät ilman suurempia suorituksia on kyllä parasta Joulua.
VastaaPoistaJäin vielä miettimään, miten pitkälle voin mennä omassa itsekkäässä toiveessani pelkistetyn rauhallisuuden toiveessani? Tällä porukalla ei enää montaa joulua vietetä, se on selvä. Ja onhan se ihanaa, että meidän ydinporukka 10-12 henkeä on yhdessä syömässä edes kerran vuodessa.
PoistaMinulla vaan on ollut aina se oman ilman kaipuu niin kova.
Nykyisin myös toleranssi on laskenut aika tavalla.
Komppaan Hirnakkaa joulun vietosta. On se mukavaa kun oma porukka on yhtä aikaa samassa paikassa mutta se oma rauha kynttilävaloineen on tärkeää.
VastaaPoistaKiitos Liisa, sitä tasapainoahan tässä pitää taas etsiä. Sopivasti suoritteita ja omaa tilaa.
Poista