Tekniikka tuli iholle

Puolilta päivin kurvailin (juu se ajokielto ei varmaankaan koske sairaalakäyntejä) tuttuakin tutumpaan sairaalan parkkihalliin ja tepastelin tuttuakin tutumpaan sairaalaan. Nyt piti löytää pohjakerroksesta tietty ovi ja osuttautua oikealle luukulle. On se kyllä semmoinen ameeba se meidän sairaala, muuttuu ja muuntuu koko ajan.

Kohta pääsinkin Holter -hoitajan juttusille. Kuvasta poiketen minuun asennettiin seitsemän lätkää mittaamaan sydämen tapahtumia ja rekisteröimään ne muistikortille, kaikki kolme päivää! Elä ja hengitä, kolme päivää minuutilleen tarkkaa päiväkirjan pitoa, nyt on totisesti ns. paha rasti.

Kun minut oli piuhoitettu ja laitteessa uusi muistikortti (ja paristo vaihdettu), sain peitellä piuhat ja johdot parhaan taitoni mukaan. Aamulla valitsemani hippihenkinen paita oli maailman huonoin vaihtoehto. Ylimpien lätkien teipit ja piuhat näkyvät kaula-aukosta ja varsinainen johtovyyhti tursui sieltä helman alta eikä peittynyt millään. Komeuden kruunasi paidalle mystisesti ilmiintynyt kahvin ja hammastahnan yhteistahra, se oli ruma ja näkyi kirkkaassa vastaanottohuoneen valossa varsin kiusallisesti. Kannattaa kotonakin pukiessa esiintyä valoisassa paikassa peilille ennen kuin lähtee ihmisten ilmoille, note to self.

Silti marssin ruokaostoksille. Jos joku jäikin piuhojani katsomaan niin siinähän sai maanantaihinsa jännitystä. Kaikessa rauhassa keräilin kärryn täyteen, viikonlopun jäljiltä kaapeissa oli runsaasti aukkopaikkoja.

Hevosista ei ole aikoihin näkynyt kuvia, nyt näkyy Otto. Sunnuntain jumpalla tuli ihan korvahiki ja piti laittaa fleecenuttua niskaan.

Kohtahan Otolla on vuosi täynnä ansiokasta ratsuponin virkaa täällä Torpalla ja täytyy jo nyt suuren kiitoksen kera ojentaa käytöskukkanen ja kiitosporkkanat. Hyvä poni saatiin ja niin on fiksu ollakseen niin nuori. Aamulla vien Oton ensin tarhaan, ihan löysällä narulla se löntystelee perässäni ja ainoa kepponen jonka se tekee, on kuormasta syöminen. Minulla on nääs aamuheinien B-osa mukana ikealaisessa heinämitassa. Otto yrittää näpistää suullisen ja minä en muka nää, silloin ei tarvitse torua.

Ponimiehen jätän siksi aikaa talliin pureskelemaan heiniään, tallin vanhin saa pikkuisen isomman aamuheinien A-osan. Johtuu myös siitä, että Ponimiestä ei tarvitse läheskään niin usein pukea nuttuun. Paitsi sadepäivinä eli lähes joka päivä. Otolla on monimutkaisemmat loimet (kaulakappale) joten pukemiseen kulutetun ajan voi oikein hyvin syödä heinää.

Kovasti odotan sitä otollista päivää, jolloin pääsen itse kipuamaan jomman kumman epelin selkään. Yksin ollessani en sitä näissä olosuhteissa uskalla tehdä, aina pitää jonkun olla katsomassa vähän perään. Sehän tässä on tavoitteena, että pääsen sammalmetsään Ponimiehen kyydissä käppäilemään.

Tavoitetta hankaloittaa hieman se tosiasia, että Otto on meidän maastovarma ratsu ja Ponimies on ihan p*skahousu kun suoraan sanotaan. Pikkuinenkin risahdus ja mr. Skitbyxa päästää hätäpapanat ja hypähtää ympäri, Otolla pyörähtää ehkä korva. Ponimiehen kanssa ei myöskään kovin pitkiä samoiluja tehdä, saattaapi taival pysähtyä ensimmäiseen arveluttavaan katajaan ja suuri sankari kieltäytyy jatkamasta pidemmälle, neljän jalan äkillinen maahanjuurtuminen ja uppiniskainen jurnotusasento tietää lyhyttä lenkkiä.

Ei.

Mitä muuta alkavaan viikkoon? Iso-J on saapunut hyvässä järjestyksessä Pohjanmaalle ja meinaa viihtyä siellä loppuviikkoon. Ohjeistin kyllä asioimaan muutamassa kaupassa kun ne siellä ihan hollilla ovat. Mutta pistäpä mies asialle -ja itse saat tilata netistä.

Perikunnan vanhimmalla alkoi koeviikko ja ensimmäisenä koetuksena on kuulema ruotsi. No, sittenhän se on tehty kun koe on luovutettu. Tiistai-iltana minun on määrä marssia entiseen opinahjooni, vanhempainiltaa luvassa. Toivottavasti ei tehdä mitään ryhmätöitä, minä en sen yhden rouva ministerin kanssa mihinkään ala.

Perikunnan nuorempi aloittaa koeviikkonsa vähän myöhemmin mutta huomenna on kuulema fysiikan koe, englanniksi. Onneksi hänellä ei ole Holter -mittaria, se varmasti takoisi aivan huimat käyrät.

Vielä pitää erikseen mainita, että Siskolikan vanhin poika siellä Skotlannissa sai perjantaina kunniakirjan ja mitalin koska teki jonkinlaista ennätystä ollen viiden kampuksen paras markkinoinnin opiskelussa. Sopivasti sattui kummitäti samaan kaupunkiin työmatkallaan joten palkitsemistilaisuudessa oli läheisiäkin paikalla. Olen ihan valtavan ylpeä 🙌
<3 p="">
<3 p="">Pakkasyö luvassa, kipaisen kohta vällyihin ja rustaan viimeisen päiväkirjamerkinnän tältä päivältä Holterin kirjanpitoon. Huomenna sitten lisää. Toivottavasti oire -sarakkeeseen ei tarvitse rustata mitään.

Tämmöistä tänne, viikko näyttää mistä se on tehty !

PeeÄääs: verisuonikirurgi oli syynännyt kuviani ja sille uusimmalle kaulasuonilöydökselle ei kuulema nyt tehdä mitään. Ehkä hyvä näin.