Uuteen viikkoon

Morjensta pöytään !

Viikko alkaa kanalassa puhtain puruin ja kelpaa taas tyttöjen munia sorvata kun on raikasta ja puhdasta. Pitkään on harmittanut kanalan viikkosiivousten 'unohtuminen'. Eilen kuitenkin karkasin sadetta pakoon kanalaan ja ryhdyin talikoimaan. Ei se nyt niin raskasta hommaa ole, ettenkö voisi ihan hyvin itse sitä hoitaa. Ainoastaan yhdessä märemmässä kohdassa pyysin Iso-J:n miesvoimia apuun.

Viime viikolla kurvailin sorateitä ja hain siemenpakkaamolta vehnää ja kauraa kanasille, nyt ne mokomat nokkivat kipoista vain jyvät, täysrehu jää pohjalle. Toisaalta niin minäkin tekisin. 

Ei hyvältä muuten kuulostanut pakkaamonkaan tilanne. Viime kesän sato niin siementen kuin viljojenkin suhteen oli täysi katastrofi ja siinä jää monella viljelijällä vuoden tili melko pieneksi. Monessa pirtissä pohditaankin nyt, kannattaako ensi vuonna enää pelloille lähteäkään ja jos lähtee niin millä rahalla ostetaan tilatankki täyteen polttoaineita. Noin esimerkiksi. Sainpa taas vähän ajattelemisen aihetta omiin valituksiini.

Isät on tältä vuodelta virallisesti kiitelty ja onniteltu, meillä paistettiin sesongin ensimmäiset tortut. Oli oikein glögihetki jälkiruuaksi. Tästä se taas lähtee, vuoden paras ruokasesonki.

Ja koska pimeyttä torjutaan valolla, Iso-J pääsi toteuttamaan itseään ja virittelemään valoja pensaisiin. Kieltämättä hirmuisen herttaista nuo kaikki pienet valotuikut. Nyt kun sadekin tulee enempi valkoisessa olomuodossa, maisema kirkastuu ihmeesti.

Aamulla tallissa totesin, että joku lämpöpuhallin on sinne nyt hankittava. Vaikka huippuimuri olisi toiminnassa 24/7, se ei silti riitä kuivattamaan talli-ilmaa nyt kun kaikkialla on niin läpimärkää ja kosteusprosentti täydet 100. Hyvä ilmahan siellä toki muuten on, mutta loimet eivät kuiva yön aikana. Aiempina vuosina huippari on riittänyt mainiosti, nyt on supermärkää aamusta iltaan ja päivästä toiseen.

Tämä on perinteisesti se aika vuodesta kun sadeloimi on ainoa oikea nuttu hevoselle. Kuivalla ja tyynellä saavat tietenkin juosta päivän ulkona omalla karvallaan. Huomioitavaa on, että meillä on kaksi piehtaroimiseen mieltynyttä hevosta, loimet eivät ole pelkästään märkiä, ne ovat myös likaisia. Sanoisin, että loimien haju on hyvin maanläheinen.

Täytyy siis tutkia puhallintarjontaa ja miettiä järkevintä ratkaisua. Sittenhän se helpottaa kun pysyy pakkasella pidempiä aikoja ja etenkin kun pysyvä lumi tulee.

Onneksi voi aina välillä palauttaa kesän mieleen nuuhkaisemalla paalia, siinä tuoksuu kesä!

Valoisaa viikkoa sinulle.