tiistai 24. maaliskuuta 2015

Viikko etenee


Tänään nostan luurit narikasta, pistän Spotifyn taustalle ja koetan keskittyä vaiheeksi vähän avustaviin tehtäviin eli sommitella kuvia ja tietoa jonkinlaiseksi järkeväksi yhdistelmäksi. Ei ihan helpoin nakki, mutta ihan kivaa puuhaa. Etenkin jos kukaan (joku) ei jatkuvasti ilmesty näkökenttään viittilöimään tärkeitä asioita 'onko kahvia?', 'voitko laittaa kahvia', 'haitko postin?'. Paino sanalla JOS.
Minä niin oikeasti kaipaisin omaa työtilaa, tässä tuvan nurkassa olen aina saatavilla ja aina puhuteltavissa vaikken tahtoisikaan.

Ei, en valita. Onhan tämä ihan mukava työpaikka, voin välillä poiketa Ihmepojan kengitystä seuraamaan, välillä käväistä koirien kanssa pihalla ja tietysti ihan itse on saanut 'sisustaa' työpaikkansa. Eikä ole pomoa niskaan huohottamassa.

Tässä näyttää nyt käyvän vielä niinkin, että joudun jalkautumaan asiakkaiden pariin. Iso-J ei kaikkialle ehdi ja minun aikatauluihini mahtuu kyllä lähiseudun pienemmät keikat. Asia vaatii toki vähän kalenterin kaivelua ja vielä vähän lisää asioiden sovittamista, mutta kyllä se varmasti hoituu.

Peetukin kaiveli hangella, varmaan joku mehevä myyränpesän käry kävi nokkaan.


Nyt ei ole enää hankia. Eilen satoi liki 20 cm uutta lunta. Tänään kävi jo aurakin pihassa. Ja kohta, kun +5°:n lämpötila tekee tehtävänsä, kumiteräsaapas lotisee rehvakkaasti sohjossa. Nyt on jo kovin märkää. Uutisissa toki kerrotaan jo kylmenevästä ja huomisen sääkartalla helottaa aurinko. Kyllä tämä kevät taas etenee mielenkiintoisin kiemuroin.

Monta kiemuraa tulee varmasti lähiviikkoina eteen. Onneksi Pääsiäinen on ihan kulman takana. Toukokuulle on jo varattu yksi reissu Isolle kirkolle, Helatorstaina kurvaan Perillisten kanssa etelän suuntaan. Sitten alkaakin huima loppukiri touko- ja kesäkuun alkuun. Siinä on koulujen loppumiset, Nuorimmaisen synttärit, Esikoisen ripari, kesätyöt (molemmilla, toivottavasti) ja konfirmaatio. Kovasti odotan kanaseurueen kuskaamista Raaheen, se on yksi mieluisimmista hommista tälle keväälle. Yhdet häätkin on mitä ilmeisimmin tiedossa ja tänään on 91 päivää lomaan, siihen viralliseen osuuteen. Jouluun 275 päivää.

Jännä miten tänä keväänä jokainen viikko tuo jotain uutta ja ennenkokematonta. Perillisillä on yhä enemmän omia juttuja, Esikoinen on tänään tukioppilaskurssituksessa, on TET-viikkoa, riparia ja muuta. Eipähän käy aika pitkäksi.

Heidin kanssa puhuttiin vähän semmoisesta vaihtoehdosta, että Töttis the Dramaqueen tekisi ehkä vastavierailun Vallun kotimaisemiin. Meillä olisi silloin talli tyhjänä muutaman viikon ajan. Tuntuu ajatuksenakin oudolta. Ja suoraan sanoen vähän houkuttelevaltakin.

Noo, näitä pohditaan sitä mukaa kun eteen tulevat.
Nyt ne luurit ja hommiin.
Mukavaa tiistaita, missä lienetkin!

What the hittoa, havuja??!

PeeÄäs: kiesi on pajalla, yhä. Jotenkin nyt tuntuu, että on pikkuisen isompi vikavika. Oi jospa kohta olisi oikeasti aika sonnustautua ostohousuihin ja lähteä potkimaan renkaita.

8 kommenttia:

  1. Yritin lähettää (älykkäästä?) kännykästäni kommenttia, en osannut. Tai puhelin ei ymmärrä. Ihan kaikki entiset ei älylliset puhelimeni ovat olleet tuhat kertaa parempia kuin nykyinen älykäs puhelimeni.

    Mutta siis, Vallu näyttää aik' järkyttyneeltä, asento on myös erikoinen :)
    Miten on, joko rupean sisustamaan Tädille karsinaa? Seinäkoristeet tosin sinne on jo läntätty, valitettavasti. Ei ole ihan meikäläisen makuun, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkykännykät... Huoh.

      Vallu hiipi polvet notkuen tutkimaan havukasaa, koko olemus huokui syvää huolestuneisuutta ja pelkoa siitä, että heinät on loppu ja loppukevät purraan havuja. Ei oikein ilahtunut.

      Töttis ei ole mikään Miljonääriäiti joten koppi ilman koristetupsuja on varmasti ihan kiva. Eikä seinäkoristeet ole itselleen vieraita, pellavapuuroroiskeita on omassa budoaarissaan ihan kiitettävästi.

      Ajatus kyllä houkuttaa... ;-)

      Poista
    2. Äkykännykät... Juuri niinhän mä sanoin!!

      Poista
  2. Talvi yrittää räpistellä hävityksi tuomittua taisteluaan. Kevään mahti otti auringon täydeltä terältä niskalenkin pakkasen voimaan. Rännit lorisivat taas, vaikka yöksi pakastuu kovaa kyytiä. Onhan se hullua, että talven pakkasennätyksiä hätyytellään maaliskuun öinä! No ei viime yönä ollut kuin -15 pakkasennätyksen ollessa viisi pistettä kireämpi. Mulle sopii nämä nykyiset hellemmät talvet oikein hyvin.

    Rustasin "toisenlaisen" ruokapostauksen blogiin :D Valoa, iloa ja jaksamista Torpalle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se talven ote kirpoaa, kovin sitkeä kyllä on ja pistää hanttiin. Yöt ovat kylmiä mutta päivän aurinko tekee omaa työtään ja hanget vajuvat.

      Pitääpä käydä lukaisemassa ;-)

      Poista
    2. No jopas oli ihanuudet siellä esitelty. Onneksi en päässyt lipaisuetäisyydelle, olisi kato käynyt kattilassa.

      Poista
  3. Terkkusia pilvisestä Hampurista, jossa aamu alkoi juoksulenkillä puistossa, jonne istutettiin jo orvokkeja ja kesäkukkia. Syy palata Hampuriin joskus on 1905 perustettu italialainen Cueno1905, jossa söimme eilen elämäni italiailaisen illallisen. Nam; Kuomaseni olisit ollut sfääreissä...Östermalmin italialainen kalpenee. Paikka oli todella hurmaava, nyt pikainen kävelyretki ja sitten alkaakin kongressipäivä:)Terkkusia Torpalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä nyt ruokaherutuksia tunkee joka tuutista :D
      Siis onko muka jossain parempaa pinaatti-fontinalasagnea kuin edesmenneessä Caprissa?

      Mukavia kongresseja sinne, huomenna kotiin?

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com