Se o kesä ny!

Näkeehän sen nyt sokea otsallaan, se on kesäaika nyt. Kellot on veivattu tunnilla kesää kohti ja ulkona näyttää osimoilleen tältä. Jotta kesä se on, selkee homma.

Kuvat on otettu muutama päivä sitten kun se hyvässä vauhdissa eteenpäin posottanut kevät ajoi sivuraiteelle ja minnelie pöhheikköön, tilalle tuli vuorokaudessa liki 20 cm sitä ihtiään. Hädintuskin ehtivät sulaa pois ja ilma vähän lämmitä kun jo tänään tätä ihanuutta saatiin taas lisää.

Liikenne on kuulema puurona, hätähousut luistelevat kesärenkaineen ja hinausliike kiittää, rahaa tulee kuin rännistä näillä säillä. Tuossa meidänkin kylätiellä on tänään körötelty ihan maltillisia nopeuksia, yleensähän tuo on semmoinen kiihdytyskaista jossa pojankossit ja muut märkäkorvat ottavat datsuneistaan irti minkä saavat.

Iso-J tuli juuri kotiin Vuokatin suunnalta ja kertoi, että pliukasta on kuin seuraintalon parketilla. Milloin lie sinne kerennyt lattian pliukkauden testaamaan. No, syntymäpäiväänsä viettää hän tänään ja näistä keleistähän ne synttärit yleensä muistetaan. Sitä manaamisen määrää.

Torpan rauhaan ei mitään ihmeitä kuulu. Ihan tarkoituksella pidin vähän pienempää ääntä bloginkin puolella kun ei oikein herunut mitään. Eikä tänäänkään tämän kummempaa irtoa.

Tänään oli kyllä siitä erikoinen päivä, että läväytin ruotoni kuntosalin hoitolapuolen Taikanäpin lavitsalle ja hän nikkaroi muutaman rankaani piinanneen fasettilukon auki. Lisäksi väänteli niskani melkoiselle rusetille mutta se auttoi, veri kiertää taas vintille saakka ja pää kääntyy ihan issekseen. En minä edes tiennyt, että mulla mitään fasettilukkoja olisi. Fasettihionnan olen kuullut ja falsetti on se kimakka ääniala johon jotkut kykenevät. No, lukko mikä lukko ja aukaistaan kun kerran avaimet on.

Varasin samalla uuden ajan, ei tämä yhdestä vanutuksesta valmiiksi tule. Eikä ollut sikäli ihan hukkareissu, alustin nimittäin Iso-J:lle kaupantynkääkin siinä loikoessani.

Titalle tiedoksi, selän valuvikakohta on tasoittunut huomattavasti ja nyt sitä voi jo vähän varovasti suostutella uuteen asentoon, semmoiseen normaaliin. Ei kuulema ole tekemätön paikka. Ihme se on.
Toki osan kunniasta saan kyllä ottaa ihan itsellekin, ei ole turhaan salin puolella mörssäröity.

Tähän loppuun vielä tunnistustehtävä. Mikä tuo on? Räksä? Ei se ainakaan mustarastas ole, ihan outolintu kunnes joku fiksu lukija sen tunnistaa. Jään odottamaan.
Tänään saa räksäkin hangessa rämpiä. Sen verran olin jalomielinen, että tankkasin vielä kerran talipallorenkaan ja siemenmökin, sääliksi käy räksäreppanaa.

Kivaa kevät... öööh siis... kesäviikon alkua, missä lienetkin!