Hankirallia

Tänään kirkonmenojen jälkeen puhaltelin kamerasta pölyt ja otin sen ulkoilemaan. Valo on haastava, katsoi sitä minkä suotimen läpi tahansa. Mutta tuo on niin keväinen valo kuin ikinä olla voi. Hanki kantoi vielä iltapäivälläkin, Peetun riemulla ei ollut rajoja kun pääsi pellolle jahtaamaan oranssia vinkuvaa kumisiiliään. Joka sattuneesta syystä piileskeli taskussani koko ajan ja vinkaisi aina tarpeen tullen. Muutama kelvollinen pönötyskuvakin tuli, Peetun Tinderprofiiliin tarvitaan vähän machompaa kuvaa kun Peetu itsekin on jo aikuinen.

Ensin me Nuorimman kanssa korjattiin hevosten talvitarhan langat, olivat talven tuiskeissa päässeet liitoksesta ja koko pahuksen aitaus piti kiertää jotta sai langasta ns. löysät pois. Tarhasta löytyi kaksi Töttiksen Cinderella -leikeissä pudottamaa kenkää ja Ihmepojan miehekkäät upouudet päitset. Eivät ole menneet miksikään vaikka ovat olleet kolme kuukautta hangessa. Nuorimmainen ne sieltä askaroi irti.

Huomatkaa maalaiseleganssi, hyvä ettei työmiehen hymy pilkota. On se poni vaan melkoinen jonglööri, pahimpaan mahdolliseen sontaringin paikkaan se ne päästään ravisti. Onneksi löytyivät ja pesun jälkeen ovat kuin uudet. Mahtaa Ihmepoika ilahtua kun saa ne takaisin... not.

Nasse tapansa mukaan piti viisaasti hajuraon hevosiin. Se ei ole näemmä vieläkään päässyt yli siitä, kuinka edesmennyt Herra Harmaa Hevonen kimmastui kun Nasse pentuhuimuuksissaan kusaisi mainitun hevosen yöheiniin.

Nasse lähti ihan omille reiteilleen, vanha vispiläkinttu puuhasi mukaviattomana kuusenhavukasan liepeillä ja heti kun silmä vältti, pötki syvemmälle metsään, ei näkynyt eikä kuulunut.
Vartin päästä metsätietä jolkotti muina koirina takaisin, hieman reissussa hengästyneenä. Mitä ilmeisimmin oli saanut jänöpupun hajulle ja kävi vähän kirmailemassa.

.... Tuonne se Nasse meni...
... ja tuolta se tuli...

No mitäs hevoset? Eivätpä juuri mitään, seisoivat ja varisivat karvoja kuin ylivuotiset joulukuuset neulasiaan. Hangella on vaihteen vuoksi hyvin runsaasti tummaa karvaa siellä missä Vallu on piehtaroinut ja punaisia rautiaan karvoja siellä missä Töttis on hinkuttanut ruhoaan hankeen. Ennen oli hanki keltainen Ihmepojan temmellyskentillä.

Nyt ei pääse hevosilla eteen eikä taakse koska Töttis liikehtii tätä nykyä yhdellä kengällä (kopisteli irti toisen etukenkänsäkin) ja hanki on niin kova, etten minä lähde hevosen jalkoja sinne raapimaan kun ei ole mikään pakko. Töttiksen mahareppu on jo vähän koominen, ihan on tiine. Heinäpaalille.

Heinästä puheen ollen, sitäkin haettiin pari paalia joilla pärjättäneen seuraavat pari viikkoa. Pikkuisen taidan hövelisti annostella heinät, mutta minusta heinässä pihtaaminen on tyhmää. Hevosen vatsa kaipaa sulateltavaa säännöllisesti. Hyvin näyttää heinämiehellä onneksi riittävän tavaraa, meidän kiintiöstä on jäljellä vielä kymmenisen rullaa, sitten pitäisi olla jo melko hyvin laidunvihreääkin.

Saa nyt nähdä minkälainen kevät tästä kehkeytyy, nyt se on muutaman viikon etuajassa ja talvi ehtii tehdä monta comebackia. Nyt on kyllä täysi hönkä päällä ja se vain passaa.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!