Felix ja rosvosektori

Kamelinvar... käpälä ja pari muuta rehua

Pitäähän tämä tulla tänne muistiin merkitsemään kun on kyse Merkittävästä Tapahtumasta.

Felix, tuo potentiaalinen nuorisorikollinen ja kelmien kelmi pelasi eilen(kin) upporikasta ja rutiköyhää hengailemalla takaoven lähistöllä talliinlähtöaikaan. No tällä kertaa Felix pyöräytti rosvosektorille ja kärsi uhkarohkeudestaan karvaimman kautta.

Nimittäin tänä aamuna kun hoipuin aamukoomassa alakertaan ja ulkoistin koiria aamupissalle, ihmettelin miksei Felixin tyhmä naama killistele ruokakippojen äärellä odottamassa aamiaista. Ei näkynyt Felixiä mutta Oscar oli ihan eksyksissä. Jotenkin orpo ja hätääntynyt.

Iloisesti vinksahtanut Oscar

Siinä meni jokunen tovi kun tajusin, että nyt ei ole asiat kunnossa ja Felix pitää löytää ennenkuin lähdetään kotoa. 

Ei ollut saunassa, ei muualla talossa. Ei tullut vaikka kuinka huusi ja maanitteli. Yleensähän se on paikalla viivana kun ruokapussin saa käteensä, edes avaamaan ei ehdi kun keltainen naama on jo toisesta päästä pussia nyhtämässä.

Nuorimmainen etsi ulkoa kaikki kissojen perinteiset lymypaikat, riihen, leikkimökin, pihasaunan, aitan, nada. Ei kissaa missään. Ulkona myrskysi ja tuiversi pahemmin kuin pitkään aikaan.

Sen verran kävin minäkin ulkona katsomassa, että tielle päin ei tassunjälkiä mennyt. Kiinnitin uudelleen huomiota taloa kiertäneeseen kissanpolkuun. Pysähdyin takaovelle toviksi huutelemaan ja kyllä, jostain kuului surkeaa parkua! Felixin parkua, nälkäitkua ja harmitusnaukumista. Vaan kun ei näy kissaa. Katse puuhun, ei ole siellä. Katse kattoon, ei näy siellä. Katse maahan ja korva tarkaksi. Ja sieltä syksyllä nurkkaan jääneen jätesäkkimyttysen alta löytyi surkeasti uliseva Felix. Ihan se oli kuiva ja lämmin ja ehjä, mutta ehdottomasti hyvin järkyttynyt ja mahdottoman nälkäinen. Rääkyi kuin olisi isompiakin tuskia kärsinyt. 

Äkkiä laskien kattiparka oli ollut ulkona vähintään puoli kymmenestä aamuun, nimittäin niihin aikoihin kävin illalla sammuttamassa tallista valot. Aivan varma en ole siitä, oliko Felix kotona vielä kun lähdimme talliin kahdeksan aikaan vai lipsahtiko ovesta jossain muussa välissä.

Joka tapauksessa katti on tallessa ja kotona. Hetihän se kävi mielessä viime vuoden Pääsiäinen, kiirastorstaina noutaja korjasi Veli Winstonin. Onneksi nyt säästyttiin kyyneliltä ja surulta ja Felixkin leppyy kun saa riittävästi ruokaa ja lepoa.

Edes istua en jaksa

Yön onneton kulkija

Nyt onkin ollut rauhallista kun seikkailija huilaa, tankkaa ja huilaa taas lisää. Saunan lämmitetyllä lattialla on hyvä toipua seikkailusta ja miettiä mitä elämä opetti. Illan tullen se on kuitenkin taas sorhautumassa ovenraossa, ei se mitään opi.

Noista ekan kuvan kukista vielä sananen.
Iso-J sai Torpanmäen naisväeltä vinksahtaneen kukkakimpun, kuinkas muutenkaan. Siinä on kasvi nimeltä kamelinkäpälä, luutahirssiä ja tuon keltaisen palleron nimeä en todellakaan muista. Hassut kasvit kuitenkin. Vähän minua kyllä hymyilytti vinosti kamelinkäpälän sievistelevä nimi. Tuskin olen ainoa jolle nousee kuitenkin mieleen kamelinvarvas.

Mukavaa tiistaipäivää, missä lienetkin! Pysy lämpimässä ja ruokakippojen lähettyvillä.