Tres Amigos

Toivepostaus Torpan marsuista.
Keväällä 2009 Perilliset olivat säästäneet viikkoroposistaan tarvittavan summan kokoon ja lähdettiin marsukasvattajan luo Nurmijärven suuntaan. Edellisenä yönä oli syntynyt kahden veljeksen pentue, rodultaan American crest. Ne ovat nuo musta ja ruskea tähtiotsa -tyypit. Niiden naapuriboksissa asusti pitkäkarvainen Sheltie (?) marsupoika, pari viikkoa vanhempi. Tyyppi viihtyi koko visiitin ajan kämmenelläni ja sai siinä ohimennen nimekseen Sulo.

Kun sitten vapuksi 2009 haimme marsupojat kotiin, kyytiin lähti myös tuo moppitukka Sulo.
Punainen sai nimen Nipa ja musta tähtiotsa oli Kalle.

Saman kevään aikana varmistui muutto Torpalle. Kun tuli muuton aika, marsupojat, kissat Patsy (R.I.P), mummo-Justiina ja Nasse pakattiin Äitikullan, Perillisten ja tv-systeemien kanssa autoon jonka kurvailin muuttoautojen edellä Torpalle.

Marsupojat olivat innoissaan vihreästä ruohosta jota riitti ja riitti, häkin yläosaa vain siirrettiin varjonpaikkoihin ja pojat söivät.

Talvet marsupojat asustivat Esikoisen huoneessa. Siellä niiden elinpiiri supistui väkisin häkin kokoiseen alueeseen koska Torpalla mellastivat silloin Veljekset Hulluudessa (R.I.P) eivätkä ne antaneet marsuille hetken rauhaa kun hoksasivat miten huoneen oven saa auki.

Niiden suurta hupia oli lojua häkin päällä ja haroa puolilaiskasti silloin tällöin marsujen heinäkasaa. Eivät marsut niistä mustista panttereista enää hätkähtäneet, eivätkä Peetusta joka uteliaana kurkki saaliseläimiä luontaisen vaistonsa varassa. Pian sekin hoksasi, ettei noista kavereista lähde muuta iloa kuin omituinen kuikutus ja jätti marsut rauhaan.

Joskus marsut pääsivät huoneeseen jaloittelemaan ja yllättävän vikkelästi ne pötkivät eteenpäin. Papanavana vain jäi jälkeen kun marsuralli pääsi käyntiin. Ne oppivat kulkemaan häkkinsä porttia siltana käyttäen häkkiin ja ulos.

Marsujen keski-ikä on käsittääkseni jotain 3-5 vuoden kieppeillä.
Nipa menehtyi viime kesän ukkosmyrskyllä salamaslaagiin, se sama salama halkaisi puun alle sadan metrin päästä ja Nipan sydän petti. Marsut viettivät silloin kesää riihen takana vesiheinää mussuttaen häkkikatoksessa.

 

Kalle ja moppi-Sulo elelivät Nipan kuoleman jälkeen rauhallista ukkomarsun elämää, kunnes viime lauantaina Sulo henkäisi viimeiset henkoset ja nyykähti heinäkasalle. Tiesin heti sitä vilkaistuani, että nyt on henki paennut Sulosta ja nostin vielä lämpimän marsu-ukon syliini. Se olisi täyttänyt 6 vuotta aivan näinä päivinä.

Kalle on vielä jäljellä. Se muutti pienemmässä häkissä Nuorimmaisen huoneeseen ja saa nyt erikoishemmottelua, lisäsalaattia ja muuta hyväskää. On varmasti yksinäinen ja ihmeissään. Eivätkä elinpäivät hänelläkään enää korkoa kasva, vähissä ovat. Askel on verkkainen ja uni maistuu.

Marsuhan on semmoinen epeli, että se virkistyy illaksi ja joskus öisin niiden metakka oli melkoista. Eivät ne kyllä tapelleet, ihan sopuisa joukko vaikka kolmeen pekkaan asustivatkin. Ei ollut tyttömarsuja rauhaa häiritsemässä.

Marsu on mukava lemmikki ja kiitollinen hoidettava. Meidän triolla oli monipuolinen ruokavalio kaikkea vadelmanlehdistä kuivaan heinään, juureksia, kuivaa leipää ja marsupellettiä. C-vitamiinilisää eivät saaneet elinaikanaan kertaakaan koska ruokavalio oli niin monipuolinen ja saivat kunnollista marsupellettiä jossa vitamiinit kohdillaan. Eivät sairastaneet mitään, koskaan. Joskus joku aivastus, mutta sekin oli selitettävissä puhtailla häkin puruilla tai heinätupon pölyhitusilla.

Ainoa hankala homma on kynsien leikkuu, mutta sekin sujuu kun pienestä pitäen opettaa marsut käsittelyyn.

Ei meille enää Kallen jälkeen uusia marsuja tule, laitetaan häkki myyntiin ja päätetään tämä ajanjakso  elämästä siihen. Oli mukava seurata näiden pikkuisten elämää vastasyntyneistä vanhuksiksi.
Toivotaan Kallelle pitkää ikää ja yhtä arvokasta lähtöä kuin Sulollekin. Nipakaan tuskin tajusi mikä sille tuli kun sydän äkkiä petti.

Pikkukavereista on ollut paljon iloa eikä häkin viikkosiivouskaan näin jälkikäteen ajatellen mikään mahdoton tehtävä ollut. Vaikka Perillisiä piti patistaa joskus sangen suurin kirjaimin hoitamaan homma.

Lämpimästi suosittelen marsukuikeloita lemmikiksi. Osta vastuulliselta kasvattajalta ja aina vähintään kaksi kaveria, marsu on laumaeläin!