Viikko etenee

Tänään nostan luurit narikasta, pistän Spotifyn taustalle ja koetan keskittyä vaiheeksi vähän avustaviin tehtäviin eli sommitella kuvia ja tietoa jonkinlaiseksi järkeväksi yhdistelmäksi. Ei ihan helpoin nakki, mutta ihan kivaa puuhaa. Etenkin jos kukaan (joku) ei jatkuvasti ilmesty näkökenttään viittilöimään tärkeitä asioita 'onko kahvia?', 'voitko laittaa kahvia', 'haitko postin?'. Paino sanalla JOS.
Minä niin oikeasti kaipaisin omaa työtilaa, tässä tuvan nurkassa olen aina saatavilla ja aina puhuteltavissa vaikken tahtoisikaan.

Ei, en valita. Onhan tämä ihan mukava työpaikka, voin välillä poiketa Ihmepojan kengitystä seuraamaan, välillä käväistä koirien kanssa pihalla ja tietysti ihan itse on saanut 'sisustaa' työpaikkansa. Eikä ole pomoa niskaan huohottamassa.

Tässä näyttää nyt käyvän vielä niinkin, että joudun jalkautumaan asiakkaiden pariin. Iso-J ei kaikkialle ehdi ja minun aikatauluihini mahtuu kyllä lähiseudun pienemmät keikat. Asia vaatii toki vähän kalenterin kaivelua ja vielä vähän lisää asioiden sovittamista, mutta kyllä se varmasti hoituu.

Peetukin kaiveli hangella, varmaan joku mehevä myyränpesän käry kävi nokkaan.

Nyt ei ole enää hankia. Eilen satoi liki 20 cm uutta lunta. Tänään kävi jo aurakin pihassa. Ja kohta, kun +5°:n lämpötila tekee tehtävänsä, kumiteräsaapas lotisee rehvakkaasti sohjossa. Nyt on jo kovin märkää. Uutisissa toki kerrotaan jo kylmenevästä ja huomisen sääkartalla helottaa aurinko. Kyllä tämä kevät taas etenee mielenkiintoisin kiemuroin.

Monta kiemuraa tulee varmasti lähiviikkoina eteen. Onneksi Pääsiäinen on ihan kulman takana. Toukokuulle on jo varattu yksi reissu Isolle kirkolle, Helatorstaina kurvaan Perillisten kanssa etelän suuntaan. Sitten alkaakin huima loppukiri touko- ja kesäkuun alkuun. Siinä on koulujen loppumiset, Nuorimmaisen synttärit, Esikoisen ripari, kesätyöt (molemmilla, toivottavasti) ja konfirmaatio. Kovasti odotan kanaseurueen kuskaamista Raaheen, se on yksi mieluisimmista hommista tälle keväälle. Yhdet häätkin on mitä ilmeisimmin tiedossa ja tänään on 91 päivää lomaan, siihen viralliseen osuuteen. Jouluun 275 päivää.

Jännä miten tänä keväänä jokainen viikko tuo jotain uutta ja ennenkokematonta. Perillisillä on yhä enemmän omia juttuja, Esikoinen on tänään tukioppilaskurssituksessa, on TET-viikkoa, riparia ja muuta. Eipähän käy aika pitkäksi.

Heidin kanssa puhuttiin vähän semmoisesta vaihtoehdosta, että Töttis the Dramaqueen tekisi ehkä vastavierailun Vallun kotimaisemiin. Meillä olisi silloin talli tyhjänä muutaman viikon ajan. Tuntuu ajatuksenakin oudolta. Ja suoraan sanoen vähän houkuttelevaltakin.

Noo, näitä pohditaan sitä mukaa kun eteen tulevat.
Nyt ne luurit ja hommiin.
Mukavaa tiistaita, missä lienetkin!

What the hittoa, havuja??!

PeeÄäs: kiesi on pajalla, yhä. Jotenkin nyt tuntuu, että on pikkuisen isompi vikavika. Oi jospa kohta olisi oikeasti aika sonnustautua ostohousuihin ja lähteä potkimaan renkaita.