Ystäväni Poni Sörsselsson

Kiitos Jilla, haasteesta on otettu koppi. Ja koska tehtävänasettelu oli hivenen kryptinen, molemmat hevosystävät vastaavat haasteeseen. Ensiksi Poni.

Nimi:
Poni Sörsselsson aka Possu, Soosi, Soppa, Skogspojke, kultipuppehanipöö…

Ikä:
Näin päivänvalon 2009, joten äkkiä laskien viides synttäri on ihan kohta keväällä, toukokuun lopussa odottelen porkkanakakkua ja avokätistä ruisleipätarjoilua.

Kansalaisuus:
Passissa lukee Suomi, mutta uljaat juureni ja sukuni ovat lähtöisin Norjan vuonoista ja vuoristoista, viikinkien sukua. Huumorintaju tulee tanskalaisilta sukulaisiltani, hilpeitä veikkoja.

Isä, Äiti, Sisaruksia:
Isä on ollut vauhdikas käänteissään, lisäkseni hänellä on 9 jälkeläistä. Isäori on komea ja hieno, olen kuulema perinyt hänen lennokkaat liikkeensä.
Äiti on ollut maltillisempi, ei komeaa uraa, ei suuria saavutuksia, kotiäiti. Elämänsä ainoa rakkaus oli isäni ja minulla on vain yksi isoveli.

Perheeni eleli isäni johtamassa vapaan rakkauden laumassa, kunnes omistajaihmisten elämät mutkistuivat ja me hevoset päädyimme uusiin koteihin. Minä olin sukuni viimeinen joka lähti metsästä näiden nykyisen matkaan.

Jouhien väri:
Nämä meidän omat ihmiset puhuvat haisunäädän väreistä, mutta minusta mustavalkea on äärimmäisen tyylikäs. Meidän vuonohevosten hiustyyli on pystäri. Valitettavasti omistajani saksikäsi ei ole vielä harjaantunut dinosauruskuvioiden leikkaamiseen mutta elättelen toivoa.

Mistä pidän:
Helppo: ruuasta! Heinä käy, kaura käy, leipä käy, porkkanat käy, karkit käy, kaikki käy. Ikävästi vaan aika kitsaita ovat leipien ja porkkanoiden sekä karkkien suhteen. Eivät vaan tajua, että sokurilla se hevonen liikkuu. Oluesta tykkään myös. Se on miesten juoma. Iso hujoppi joka meitä joskus palvelee, tarjoaa joskus lauantaisin huikat. Aika harvoin täällä on lauantai.

Mistä en pidä:
Räntäsateesta. Vaikka ei sekään oikeasti haittaa kunhan vaan heinäkasa pysyy kuohkeana ja sitä riittää sateenkin ajaksi. En myöskään hirveästi pidä siitä pakkoliikehdinnästä jota sanotaan taivutteluksi ja jarrutteluksi ja kokoamiseksi ja mitä niitä ihmisten keksimiä hevosten tylsityttämisjuttuja nyt onkaan.
En pidä matolääkkeestä mutta palkkaporkkanan takia nielen senkin melkein huomaamatta. Vanhempi emäntä on aika viekas, täytyy myöntää. Hän työntää toisesta suupielestä porkkanaa ja tuuppaa toisesta sen matolääkkeen suuhuni.

Lempiruoka:
Arkiruokana ehdottomasti pellavarouheesta haudutettu iltapuuro ja sen päälle tarjoillut kaurat (liian vähän) ja porkkanat.
Syksyisin täällä tarjoillaan maukkaita omenoita. Olen päässyt syömään suoraan omenapuusta, se on hevosen maanpäällinen taivas. Oman maan porkkanatkin ovat superhyviä, niitä riittää suunnilleen jouluun saakka. Laajentakoot kasvimaata taas lisää, ostoporkkanat eivät ole niin maukkaita.

Lempiväri:
Mudan kaikki sävyt, ehdottomasti. Valitettavasti meillä on mutaa aika vähän, mutta olen aika hyvä löytämään parhaat kieriskelypaikat. Nuorempi omistajani on päättänyt, että viralliset värini ovat vaaleansinisen eri sävyt. Virka-asu (satula ja suitset) ovat mustat ja otsapanta työsuitsissa on sinisillä kivillä koristeltu. Aika hieno se on vaikka vanhempi omistaja puhuukin, että pitäisi vielä asentaa sininen läikkävalo suitsiin, on kuulema aina hälytystilanne päällä kun meitsi jumppaa. Ikävä ihminen joka ei ymmärrä tämmöistä hevosten huumoria yhtään.

Harrastukset:
Kepposet ja jekut. Hartain toiveeni olisi päästä joskus Duudsoneitten kanssa kiertueelle.
Tykkään myös pulmatehtävistä. Esimerkiksi kaikki näpertely lukkojen ja hakasten kanssa on terapeuttista. Opin myös twerkkaamaan viime kesänä, aitatolpat ovat tosi hyviä siihen tarkoitukseen mutta ikävät ihmiset toivat sähköt takaisin.

Lempikouluaine:
Onko kikkailu ja keppostelu kouluaineita? No jos ei ole niin sitten se on veisto. Tykkään nakerrella kuvioita puuosiin. Ja kuvis! Näkisittepä miten upeita taideteoksia teen talliyksiöni seinille! Ihmiset ovat kivoja ja maalaavat joka kesä yksiöni seinät valkoiseksi. Minulla ei todellakaan ole vaikeuksia tehdä tilataideteoksia.

Isona minusta tulee:
Isää minusta ei voi tulla, koska ihmiset tekivät jotain kun olin nuori. Olen kyllä kuullut, että minä olen mitä mainioin seurustelu-upseeri joten sen kaltainen sotilasura voisi olla kutsumukseni.
Totesin jo heti tänne saavuttuani, että kun annan ihmisten halailla ja kaulailla, suuhun ropisee leipää ja porkkanaa joten terapeutit ainakin syövät hyvin. Nuorempi omistajani kuuluu suunnittelevan minusta ratsua, maastoesteet kuulostavat hauskoilta.

Parhaat kaverit:
No eipä niitä nyt ole kuin toi kämppis, Tötsä. Se on kyllä aika outo, mutta ihan ookoo. Etenkin kun se ei enää niitä pikku-ukkoja pelkää. Eikä talikkoa. Eikä tallijakkaraa. Eikä ihmisiä. Ankea lapsuus nääs. Talossa on pari koiraa, ne on ihan ookoo ja kissat on Äijiä. Ihmisetkin on kivoja koska ruoka tulee ajallaan ja se on hyvää. Turhan kitsaita ovat heinän, leipien ja omppujen suhteen.

Motto:
Tekevälle sattuu! Kuka muu muka?