Piuhat kiinni

Uusi viikko on polkaistu käyntiin.
Kirjaimellisesti polkaisin, olin jo puoli yhdeksältä potkimassa kuntosalin crosstraineria lämmittelyn merkeissä. Sitä ennen oli toki hoidettu Torpan aamurituaalit, ruokittu koirat ja kissat, hevoset ulkoistettu ja Perilliset hoputettu kouluun. Iso-J kurvasi taipaleelle heti kuuden maissa ja on jo kaukana.

Ja kotiintultua oli pakko ottaa tuima tuijotus kameraan, kaapeleihin, käyttöohjeisiin ja asennuslevyihin. Sain kuin sainkin systeemit kukkumaan ja nyt siirrän kuvia hieman takaperoisesti piuhan avulla. En nimittäin lähde nyt ostamaan korttisovitinta ja uutta, siihen sopivaa korttia. Tässä kuussa verottajalle täytyi maksaa niin paljon, että jokaikinen ropo ja killinki pitää miettiä tarkkaan.

Tässä kuva 'työmaalta', huomatkaa etenkin tuolla tähtipeiton liepeillä kuorsaava teknisen neuvonantajan asento, ei näytä olevan minkäänlaista probleemaa hänellä. Minulla sen sijaan oli… mutta sisulla, kiukulla, lapsenuskolla ja hillittömän hyvällä tuurilla sain kuin sainkin kameran kortilla olleet kuvat siirtymään läppärille. Se, että ne tallentuivat ihan älyttömään kansioon, on loppujen lopuksi pikkuinen murhe, saanhan minä ne sieltä tongittua.

Tekninen tuki sen sijaan päästeli melkoisia taistelukaasuja joten jouduin häätämään hänet kokonaan muille mestoille.

Ilahduin onnistumisestani niin paljon, että otin pierunhajuisen teknisen neuvonantajan, Peetun ja kameran mukaani ja lähdimme joukolla viemään hevosille päiväheiniä. Pari kuvaakin sain napattua  maitomaisen utuisesta helmikuun päivästä. Ei helmeile muu kuin lumenkolaajalla tippa otsalla.

Kanalassa piti myös poiketa kuvaamassa, lupasin silkkikanojen Olgan ja TiuTiun kotipesään kuvia. Vanha silkkikana Hattarapää on ominut TiuTiun omakseen ja koska se haudontahommakin meni puihin, TiuTiu saa nyt mammakanan jakamattoman huomion. Olga hengailee mukana. Vanha silkkikukko Gaddafi taitaa olla elämänsä ehtoossa, nukkuu ja nuokkuu, vähän tepastelee ja sitten taas ottaa nokoset. Eräänä aamuna se ei sitten enää herää, olkoon sitten niin.

Uusi silkkikukko on jo tiedossa ja on kuulema uuttera poika polkemaan. Ehkä meillä uuden kukon myötä on jotain haudottavaakin ja keväämmällä tipuja. Mutta eläköön Gaddafi elämänsä rauhassa, ei päädy pölkylle kun ei näytä olevan vaivainen tai kivulloinen.

On kyllä myönnettävä, että tuo TiuTiu ei ole mikään kedon kaunein kukkanen tuossa kehitysvaiheessa. Mutta jospa se siitä, jos ei ihan joutseneksi niin ainakin tunnistettavaksi silkkikanaksi muuntuisi.

Nyt on muunnuttava itsekin päivän agendassa eteenpäin. Läppäri vaatii kiireellistä elvytyshoitoa laturinpiuhan kautta ja kello kiidättää eteenpäin. Illalla on ajettava vielä kerran kaupunkiin, vanhempainillassa puhutaan tulevasta leirikoulusta, ilmeisesti se on jossain maailmalla. Ja sellaiset ulkomaanreissut vaativat vanhemmiltakin osallistumista. Mitään muuta en uskalla luvata, mutta pari kakkua voin myyjäisiin tehdä jos niin tarvitaan.

Kyllä tästä vielä ihan hyvä viikko tulee kunhan päästään vauhtiin. Mukavaa maanantaita, missä lienetkin!

Kiitos, Sarika!