Pientä juhlaa

Helmikuun kunniaksi ei nyt ole luonnonmuovaamia helmiä esiteltäväksi, käyköön tämä Perillisen muotoilema taide-esine helmimallista. Itse asiassa, minullahan on näitä taide-esineitä kaksi, täydellinen pari. Toinen vuodelta 2012 ja toinen vuodelta 2013.

Sumuisen tuhruinen päivä tänäänkin, vähän saattoi painua pakkasen puolelle niin, että taivaalta satanut aine ei ihan silkkaa vettä ollut.

Voi olla, että näin, ehkä, vilauksen siitä kultaisesta keltaisesta pallerosta joka tuolla pilvien takana piileskelee. Päivä on jo niin pitkä, että uskoni kultaisen palleron pikaiseen ilmiintymiseen vankistuu päivä päivältä. Ensi kuussahan siirrytään kesäaikaan, pienen juhlan paikka sekin. Sitten aikanaan.

Varsinaista juhlaa tälle tavalliselle keskiviikolle on tarjonnut murheilu ja mulkoilu urheilu ja ulkoilu jota tuolla Putinlandiassa monella rintamalla kisotaan. Suoraan sanoen en pätkän vertaa ollut kiinnostunut sen enempää naisten parisprinteistä kuin miestenkään vastaavasta. Minusta maastohiihto kaikkine ilmiöineen ryvettyi silloin taannoin niin pahoin, että mielenkiintoani se ei ole sen koommin herättänyt. Verkkokalvoille kärventyi tuskanpunaisena helottanut Herra Petäjä -parka, Suomihiihdon kasvot.

No tänään kuitenkin maastohiihto toi sekä hopeaa, että kultaa joten tervetullutta mannaahan se suomalaisen synkeille sieluille tarjosi.

Peetun vartiovuoro

Torpan Pojat ovat jakaneet hommat hyvin. Peetu, nuorempana vahtaa ja Nasse vanhempana johtajana turvaa selustan. Oheinen kuva kertoo kiistattomasti miten homma toimii. Siinä on toimiva työnjako jossa kumpikin on omalla vahvuusalueellaan.

Poikien yhteispeli sujuu nykyisin ilman suurempia kiistoja ja rähäköitä. Meiltä ihmisiltä se vaatii tiettyjä rutiineja, tarkkuutta ja johdonmukaisuutta päivittäin. Nasse kulkee ovesta ensin, Peetu syö eri huoneessa ja luita syödään eri tiloissa. 

Yhteispelillä se sujuu. Niinkuin moni muukin asia jossa osapuolia on enemmän kuin yksi. 

Ja voi hoki sentään mitä yhteispelin ilotulitusta kaukalosta tarjottiin! Pappa ja Poika pelasivat niin nättiä tiimityötä eikä muidenkaan Leijonien esityksiä tarvinnut hävetä. On joukkueita ja on yksilöitä. Se, miten joukosta yksilöitä tehdään yhteensopiva joukkue, on suomalaisten hokivalmentajien vahvuus. Ja venäläisille mahdottomuus. 1-3, kiitos. Arvostan.

Tälle illalle ei ole kummempia suunnitelmia. Vedetään vähän henkeä ja valmistaudutaan huomiseen. Aamuherätys on varhain ja päivästä tulee pitkä, sillä on se torstai jolloin Perilliset kuskataan ratsastustunnille eteläiseen naapurikaupunkiin. Joutohetkiä ei juurikaan tarjoudu. Aion kuitenkin livistää iltapäivällä toviksi kuntoiluparatiisiini Siskolikan kanssa. Jumpataan vähän käsiä ja olkapäitä, sitä iänikuista pulkannarujen turvottamista.

Siskolikka lupaili pientä blinitarjoilua Äitikullan residenssissä, tokkopa kuitenkaan voiton kunniaksi vodkasnapsitarjoilua. Jätetään vodka niille jotka sitä tänään kittaavat suureen suruunsa. Meillä on pienet juhlat ja näin on aivan hyvä.

Mukavaa keskiviikkoillan jatkoa, missä lienetkin!

Sir!