TGIF

Talvella 2013

Thanks God it´s Friday… Ihan jonninjoutavaa puuroa koko viikko. Tämän Ärsytys Maximuksen sitä saa kun joutuu himmailemaan kotosalla toipilas -statuksella.
Tämän viikonlopun vielä hillitsen, mutta heti maanantaista alkaa liikunnallisen elämänrytmin liepeestä kiinniroikkuminen.

Monen viikon takapakkia ei hetkessä juosta kiinni, joten pitää nyt ihan maltilla yrittää, ettei itseään enempää särje.

Hetihän sen kropassaan tietää ja tuntee kun on joutilaana. Selkää jomottaa, niskat on jumissa ja mielentila, noh, jääköön sanomatta kun on lapsiakin lukijoina. Tiedätte kyllä, ettei mieli mettä keitä.
Otin tänään tästä sairastamisjaksosta viimeiset irti, vetäisin muutaman suklaakeksin, kaikki kahdeksan jotka paketissa oli. Hyviä olivat ja omatunto kirkui kauhuissaan. Oikein tässä vetäistään itseinho tappiin ja siitä sitten paluu takaisin kurinalaiseen arkeen.

Eipä sillä, on minun kurinalainen arkeni ennenkin sallinut suklaakeksin tai lakupalan jos siltä on tuntunut. Eihän se kunto romahda yhdestä keksistä tai kahdestakaan. Mutta ei niitä koko pakettia tarvitse kietaista käkättimeen. Ainakaan usein.

Veljekset Hulluudessa mässäilevät myös, niilläkin on ilmiselvä bulkkausvaihe päällä. Ostin eilen jätkien suursuosikkia, kuivattua kuoretta (jotain pientä kalaa) ja nyt sitä vedetään niin, että rouske kuuluu. Toki pari kalaa pitää vielä varmuuden vuoksi 'tappaa' uudelleen eli kalanpäitä löytyy myös sieltä missä niitä ei kuuluisi olla.

Sain kuin sainkin kameran muistikortin kaikki 802 kuvaa perkattua ja lajiteltua. Toivottavasti tallensin edes jotain.
Nyt on kortti tyhjä ja tilava, pitäisi riittää yhden Islannin reissun tarpeisiin.

Joku minulle vinkkasi, että pitäisi ostaa kameraan sovitin johon menisi normaali pikkukortti, nythän siinä on sellainen juuttaan iso kortti. Toisaalta, uusi muistikortti maksaa n. 80 € ja sovitin n. 50 € plus uusi pikkukortti n. 30 € joten se säästö on minun matematiikallani kohtuullisen pieni. Eli olematon. Pääasia, että kortti on nopea eikä hyydy sarjatulellakaan kuvattaessa.

Entäs hyöty? Pikkukortti tai iso kortti, pääasia kai se on, että kuvat saa talteen. Hittoako siinä hifistelemään.

Ilahduin suunnattomasti kun ihastelin uusimmassa Kamera -lehdessä ollutta henkilöjuttua Juha Metsosta. Hän lausui näin: minua eivät kiinnosta kameramerkit, eivät pätkääkään. Minua kiinnostaa, mitä etsimen läpi näkyy….. On ihan turha soitella minulle, että mikä kamera sinulla on ollut käytössä, mikä suljinaika, aukko tai ISO-luku. Ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Ah, tuossa on kuvaaja minun makuuni.  Ja ne kuvat, voi pojat mitä kuvia!

Ja taas ajatus karkasi. Koska on perjantai, aion loikkia juuri näillä näppäimillä petiin. Aamulla nakkaan hevoset pihalle ja painelen takaisin petiin jos siltä tuntuu. Ja uskon, että tuntuu. Viikonlopun ohjelma näyttäisi olevan ilahduttavasti 'ei mitään'. Se on parhautta. Aion käydä parilla kävelylenkillä, juoksuaskeleita tuskin otan, ne suklaakeksit painavat kuin synti eikä jalka nouse, ei taatusti. Enkä ole varma jaksanko yrittää. Ensi viikolla sitten.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!