Vuoden viimeinen maanantai

Alkaapa käydä vähiin tämäkin vuosi. Enää yksi arki jäljellä ja sitten pitääkin opetella kirjoittamaan uudet numerot. Yleensä opin uuden vuosiluvun tuossa äitienpäivän kieppeillä, katsotaan pystynkö petraamaan tällä kertaa paremmaksi.

Säät jatkuvat samanlaisina, kummallisina. Lämmintä on +3 ja välillä sataa vettä. En uskalla pöyhäistä kukkapenkkien kulmia, siellä nimittäin punnerretaan pontevasti ylös, kohti kevättä. Tiedän katsomattakin että esikoissa on kohta nuput, krookukset änkeävät piikit pystyssä kohti uutta kasvukautta ja helleborusreppanat heräilevät lyhyestä talvilevostaan.

Pitäisi kai haalata havuja (joulukuusen uusiokäyttö) niiden suojaksi ennenkuin lumi (toivottavasti) sataa turvapeitoksi. Pahinta olisi jos tuo märkä maa nyt kämähtäisi pikana jäähän.

Tänään oli jännä päivä, lääkäripäivä nimittäin.
Totesin kaupunkimme muuttuneen venäjänkieliseksi, posmotusta ja pomilointia kuudella ässällä sihisi ilmassa kun venättäret kipittivät toppahousut suhisten ostoksille.

Lääkäriasemankin aulassa tulkki otti asiakkaita vastaan ja ohjasi asiakkaita eteenpäin. Minua vilkaisi pari kertaa ja jätti rauhaan, en ilmeisesti näytä potentiaaliselta yksityissairaalan potilaalta.

Niin se lääkäri. Viimeksi oli kolme varttia myöhässä, nyt skarppasi ja pari minuuttia etuajassa kyseli Torpan Armoa puheilleen.

Näytin hälle pyynnöstä keskisormea, nostin kolme keskimmäistä pystyyn ja sanoin: lue rivien välistä.
Nätisti oli kuulema parantunut ja työnimi Naurava Nakki sai hyväksyvän arvosanan kotihoidosta.
Lääkitystä ei tarvita, sidettä ei tarvita ja aika parantaa arvet.

Vakavasti puhuen, kyllä siihen arpia jää ja hermovaurioita. Ylimmäinen nivel ei toimi, se on jumissa mutta pitää jumpata. Eli kun minä ihmisten ilmoilla sormikoukkua näkymättömien kanssa vetelen, se on vaan jumppaa, ei mitään viekoittelueleitä.

Mutta onneksi on vielä toisesta päästä kiinni se käsi, joten eihän tässä isoja menetyksiä tullut. Etusormen kynsi hoitunee ajan kanssa issekseen. En nyt laita kuvia, on se vielä niin rujoa nähtävää.

Se pitää sanoa, että kovasti ovat haavanhoitotarpeet kehittyneet. Enää ei tarvitse niiden kiduttavien rasvalappujen kanssa pelata vaan on näitä tarttumattomia haavatyynyjä. Eli jokainen rätinvaihto ei revi haavaa auki uudelleen. Loistavaa kehitystä!

Oli taas ilo asioida kassalla, kuittaus ja kiitos ja näkemiin, matkavakuutus hoitaa laskun. Kyllä minä hyvillä mielin maksan taas vakuutuslaskut, on niistä totisen paikan tullen valtavasti apua.

Iltapäivällä palautin toisenkin lainalapsen omilleen ja palasin torpalle jossa pitkästä aikaa oltiin ihan vaan omillamme.

Päivän muihin 'ansioituneisiin' täytyy lukea Poni Sörsselson. Se on jostain saanut ideoita Miley Cyrukselta, päivän teemalaulu tuntuu olevan I came in like a wrecking ball…. paitsi että se tuhokuula rynnistää tarhan aidasta läpi ja laukkailee komeita piruetteja naapureidenkin iloksi.

Täytyy vaihtaa tallin radiosta kanavaa, jotain harrasta kirkkolaulantaa mieluummin kuin YleX:n ponia kolttosiin inspiroivaa musaa. Rauhoittava luutun näppäily tai harppumusiikki voisi olla oivallista. Tai sitten jätkällä vaan on kevättä rinnassa.

Oli miten oli, aamulla on aitatalkoot ja vedetään semmoiset sähköt päälle, että kanuunankuulaponi lentää säkäristä seljälleen. Oppiipahan olemaan. Johan se tarha oli ilman sähköjä viikon. Ei kannata.

Huomiselle, jos Luoja suo, on luvassa loisto-ohjelmaa. Kävin tänään kuntosalilla nappaamassa pari kuvaa ja sopimassa seuraavista ja totesin, että joulupukki oli käynyt potilaana ollessani. Tuvan täydeltä uusia möyhentimiä ja lihastenrutistimia. Oi ihanuus kun pääsen niiden kimppuun, huomennahuomennahuomenna!!!

Tälle vuoden viimeiselle maanantai-illalle ei tämän hassumpia. Perilliset imitoivat Jorma Uotista ja hölmöilevät jotain joutavaa, kissat makaavat päihteistä pyörryksissä ja koirapojat käppäilevät omia tuhnujaan karkuun. Sen näkee ilmeestä milloin on tehty jotain luihua eli päästetty ns. mykkä hiihtäjä irti.

Taidanpa vielä oikaista hetkeksi sohvaan joululahjakirjani Mikko Kähkönen: Pimeimmät tunnit -kanssa.
Takkuisen alun jälkeen juttu alkaa kulkea ja kieltämättä uteliaisuus ajaa lukemaan vielä yhden luvun. Ja sitten vielä yhden.

Tähän loppuun vielä rentoilun mallia Veli Miltonilta joka ei ole tuossakaan kuvassa aivan selvin päin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!