Itse ilkimys

Niinhän se on, rikollinen palaa aina rikospaikalle. Niinpä tämä kalankeikkaaja, lohirosvo-orava ilmestyi taas pihapuuhun. Kovasti se pälyili takaoven suuntaan, toivottavasti ei etsi (tai löydä) sisäänpääsyä.

Tällä kertaa se tyytyi rosvoamaan lintulaudan pähkinöitä.
Onhan se söötti…. mutta mahdoton riiviö joka vähät piittaa soveliaisuussäännöistä. Minä ja mun suu, ei mikään muu.

Tapaninpäivä, tuo hevosmiesten ja hevosten perinteinen humupäivä oli meillä sateinen ja ankea. Hevoset seisoivat tarhan jäätiköllä tympääntyneinä eikä lennokasta liikehdintää nähty muualla kuin omassa askeltamisessani. Pari todella lennokkaat liukastumiset nimittäin jouduin päivän koreografiaan sisällyttämään. Onneksi ei käynyt pahasti. Hevoset ovat mielestäni olleet väsyneitä. Uskoisin sen johtuvan siitä, että pelkkä pystyssä pysyminen vaatii niiltäkin lähes herpaantumatonta keskittymistä. Ja sehän syö, sekä energiaa että motivaatiota.

Siskolikka pakkasi pojat täpötäyteen autoon ja hurautti etelään. Olivat päässeet perille hyvissä ajoin ja mikä tärkeintä, hyvässä järjestyksessä sekä ehjinä. Ihanaa kun olivat, viikolla kahdeksan näemme taas, nyt nimittäin on jo ikävä. Toivottavasti silloin on lunta ja oikea talvi.

Tämä epätalvi on kyllä tympeä. Nytkin sataa vettä, ihan silkkaa sitä ihtiään. Lämpöasteita on pari ja tätä samaa suttua on luvassa hamaan vuodenvaihteeseen saakka, vähintään. Loputkin lumet sulavat tänään ja ojat tulvivat kohta tielle.

Koirapojat ovat olleet kireällä ja rähinöinti on ollut päivittäistä. Käytin jätkät eilen kunnon lenkillä ja ilta olikin pikkuisen rauhallisempi. Suuri syy hermojen kiristelyyn johtuu jouluvieraskoirasta, ylimääräinen narttukoira ei välttämättä tee hyvää välejään selvittelevien urosten asenteille. Paljoon sitä pitää vieraanvaraisuuden nimissä venyä.

Seuraavaan joulupuuroon mennessä pelisäännöt on selvitettävä. Eikä pelkästään koirille. Täällä kun pyörii arki kaikkine velvoitteineen silloinkin kun on kalenterin mukaan juhla.

Nyt pitäisi miettiä mitä kuuluu ensimmäisen joulunjälkeisen arkipäivän ohjelmaan. Kaupungille ei kohta mahdu, pitkäkilpisiä vuodevaihteen juhlijoita vyöryy raja-asemilta tauottomana letkana.

Taidan lähteä salille, käden osalta sairausloma päättyi jo pari päivää sitten kun hommat alkoivat levitä käsiin ja toimeen oli tartuttava. Hyvinhän tuo tassu mukana kulkee ja haava alkaa umpeutua. Kontrollikäynti on 30.12. joten ei kai tässä haavaan mitään pahempaa ehdi kehittyä. Antibioottikuuri jatkuu vielä monta päivää.

Tätä tänään, toivottavasti huomenna on paremmin. Erityiskiitos Kuoma-Nempalle eilisestä terapiapuhelusta.

PeeÄäs: Äitikullan uusi menopeli on kasattu ja mummo polkaisi jo ensimmäiset koekilometrit. Kovasti kehui ja kiitteli tukevaa ajokkiaan. Sitä ei saa keulimaan eikä sivuluisuun ja kunto kasvaa kohisten. Hyvä.