Hiski, kulinaristi ruokakaapissani

Iik, hiiri!

Tänään katsoin silmästä silmään suurta inhon kohdetta, hiirtä ruokakaapissani.
Tapahtumaketju alkoi siitä, kun kuulin outoa ripinää eräästä kaapista. Sitten huomasin, että Veli Winston istuu kaapin edessä ja tuijottaa ovea herkeämättä.

Siispä ovi auki ja pikainen vilkaisu; ei täällä mitään ole. Kunnes rapina alkoi taas. Uusi silmäys, nada.
Otin kuitenkin pari jauhopurnukkaa pois, että näkisin peremmälle. Pari purkkia vielä ja kas, Hiski Hiirulainen siellä vilkaisi minua olkansa yli ja pujahti perimmäisen paketin taakse. Se oli Anna´s Pepparkakor -tehtaan piparitalo, parasta ennen 1/2012.

Tyhjensin kiireesti muut roinat pois ja tyrkkäsin Winstonin jahtiin. Kuului swiiiiks ja kohta Veli Winston kurkistaa kaapista rimpuileva Hiski suustaan roikkuen.

Sitten asiat tapahtuivat nopeasti. Winston päätti poistua parkuvan saaliinsa kanssa syrjemmälle, mutta Peetun tolvana taklasi lattialle loikanneen kissan ja Hiskin perhana pääsi karkuun. Kukaan meistä ei nähnyt mihin suuntaan Hiski tarkalleen ottaen poistui. Hiskin haihtumista todistivat tuossa vaiheessa lisäkseni myös Nasse ja Milton, Peetu ja Winston nuuskivat kiivaasti toisiaan. Ilmiselvästi haistelivat kumman henki haisee enemmän hiirelle. Mutta ei sitä Peetukaan kyllä nielaissut, tällä kertaa.

Niinpä torpassa haahuilee nyt kissanpurema Hiski, taistelussa haavoittunut. Toivottavasti se ei muunnu hiirizombieksi eikä tule kummittelemaan. Eikä varsinkaan heittäydy kattilakaapin syvimpään kasariin kuolemaan.

Hiski 1 me 0. Pahus. Pahus. Pahus.

Tämä jo kertaalleen julkaisemani kuva oli enne. Hiskinpirulainen lähetti etiäisen.

Älkääkä kysykö mistä Hiski -nimi tulee. Jostain syystä olen ikiajat nimittänyt hiiriä Hiskeiksi. Ehkä se oli jossain lastenkirjassa, ehkä tarttui mieleen jostain muualta.

Minulla on nyt kuitenkin kana kynimättä Hiskin kanssa sillä torpan kaapeissa eivät hiiret mellasta.

Lievää vahingoniloa tunnen siitä, mitä Hiski oli syömässä. Se törppö jätti vohvelit, grizzinit  ja sen vuosikertapiparitalon syömättä ja jyrsi riisikakkuja. Siis Pirkka Riisikakkuja. Hah!

Kanalassa on tänään herkkupidot sillä tyhjensin lähes koko kaapin sisällön kananruoka-astioihin. Imuroin ja pesin kaapin huolella ja illalla Iso-J saa luvan virittää vetolaatikoiden alle hiiribaarin. Loppuu se hilluminen!

Pakkaspäivä, kymmenisen astetta nollan alapuolella. Hevoset näyttävät tyytyväisiltä toppatakeissaan ja ulkona on jo pimeää. Aurinkolaseja tarvittiin päivällä, oli kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.

Äitikulta lähti junalla reissuun. Vähän outoa, kun mummolassa ei ole valoja. Täytyy laittaa ovivalot yöksi kun niihin on niin tottunut. Tosin se meinaa sitä, että aamulla kyttään valojen sammumista. Valojen sammutus on meillä semmoinen merkki josta tiedän hänen nousseen sängystään ja kävelleen omin jaloin sammuttamaan yövalot. Jos ne palavat normaalia pidempään, käyn kolkuttelemassa ja tarvittaessa katsastan mikä siellä on tilanne. Yleisin syy on unohdus.

Naapurikyttäämistä parhaimmillaan.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää. Hiski häipyköön hiiri-invalidien kerhoon, mahdollisimman kauas minun keksikaapistani.