Ensimmäinen Adventti 2013

Tästä se lähtee, adventin aika. Ensimmäisen kynttilän tulet tuikkasi Esikoinen, heti kun olimme kotiutuneet kaupunkireissultamme. Peetu pääsi taituroimaan agilityesteille ja minä painiskelin rautaa vastaan, hyvä reissu molemmille. Rytyytin vähän selkää, semmoinen tee-se-itse selkäsaunapäivä.

Koirahallilla vilisi silmissä, siellä oli russelipusselihärdelli kun penskapennut ja isommat tenavat tepsuttivat näyttelytreenejä. Peetukin hölmöili oikein huolella, ärhenteli jollekin urospennulle ja kulki välillä takaperin, pelkäsi varmaan palliensa puolesta kun yli-innokas junnukoira hönki päälle soveliaisuusrajan yksityisemmällä puolella. Ei se Peetukaan näemmä kaikkea kestä. No ei tarvitsekaan.
Hassuja ne kyllä ovat, tappijalkojen paraati.

Aamulla satoi lunta. Päivällä satoi lunta. Illalla satoi lunta. Ja nyt sataa lunta. Myrskytuuli tuntuu vain yltyvän. Toivon, että pesukone ehtii hyrskytellä ohjelman loppuun ennen hyvin todennäköistä sähkökatkosta. Tyrkkäsin klapihellan vielä tulille, että on edes tuvassa mukavan lämmin jos sähköt todellakin menevät nakspoikkipoispäältä.

Lumitöitä oli ihan tehtäväksi saakka. Minä äyskäröin rännin auki autotallilta tielle asti. Turha kai mainita, että aurakuski tuli tutkimaan työmaata juuri kun olin palannut kaupungista kotiin. Hyvä, että talven auraukset ovat nyt hoidossa. Täälläpäin monet maatilalliset tekevät tienhoitoja talvikaudella sekä kaupungille, että yksityisille tiekunnille. Me yksityiset yksittäistönöläiset pihoinemme olemme ihan vihonviimeisiä. Mutta onneksi meillekin löytyi nyt uusi traktoriapuri.

Joka vuosi täällä onkin käynyt eri heppu auraamassa, jollen aivan väärin muista. Viimetalvinen heppu taisi pistää kioskin kiinni verottajan kehotuksesta joten lumitöiden tekijöille riittää asiakkaita valittavaksi saakka.

Pojat

Klapit palavat niin, että humina kuuluu. Pitäisi varmaan sitoa hellapuut arinaan kiinni, tuntuu nimittäin siltä, että tuuli vie klapit semmoisenaan hormin kautta pihalle. 

Aamu on taas kerran varhainen. Minun pitää olla sairaalanmäellä röntgenissä aamuvarhaisella. Kuvataan kädet ja jalat mystisten nivelkipujen selvittämiseksi. Laboratorioaikaa en saanut huomiselle, sen aika on tiistaina. Latasin lisäksi kaleteriini kaikki muut sovitut menot ja tapaamiset. Yksi viikko on jo nyt aika hykerryttävän kiva, pääsen tekemään kolmena päivänä kuvauksia. Siis ihan sovittuja kuvauksia, my ass! 

Haastetta asiaan tuo valo, pitäisi päästä mahdollsimman neutraaliin valoon, etteivät kuvattavat ihmiset näytä keltatautisilta tai possunpunaisilta. Ehkä mä keksin asiaan konstin, pari ideaa kävi päässä, täytyy tarkistaa ovatko toimivia. 

Tämmöinen adventti-ilta tänään. Nurkissa humisee ja pihakuusen valot rytkyvät tuulessa niin, että tulee merisairaaksi jos niitä jää pidemmäksi aikaa katsomaan. Iso-J oli häärännyt Äitikullan kanssa valoshown merkeissä. Äitikulta oli painanut jarrua sinisten valojen kohdalla ja muistuttanut, että aiempinakin vuosina on tullut tältä suunnalta palautetta. Mitään hälytysajoneuvon sinistä tarvita tänne hankien saartaman torpan pihaan loimottamaan. 

Pidä pipostasi kiinni, missä kuljetkin. Se on myrsky nyt!